Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Päätin vierailla Thaimaan kulttuurikeskuksessa. Kartalla matka näytti helpolta ja lyhyeltä. Kun nousin metrosta, oli suuntavaistoni täysin sekaisin. Kysyin neuvoa nuorelta tytöltä, joka puhui kohtalaista englantia. Hän käski minun kävellä viisi minuutti oikealle ja keskus on siellä. No, ei näkynyt keskusta. Kysyin taas neuvoa ja nyt minun käsketiin kävellä takaisin asemalle ja siitä sitten viisi minuuttia vasemmalle. No, ei kun takaisin. Kun edelleenkään kulttuurikeskusta ei näkynyt, otin mopotaksin ja nyt lähdettiin takaisin oikealle. Ensin huristeltiin jalkakäytävää pitkin, sitten puikkelehdimme kapeista raoista, polvet betoniseinää viistäen. Kun pääsimme kadulle, ajoimme kolmekaistaista tietä väärään suuntaa, välillä kaistaa vaihtaen! Aivan sekopäistä. En uskonut pääseväni ehjänä perille, meno oli kuin James Bond -leffasta.
Kulttuurikeskuksessa menin ovesta sisään ja kysyin missä galleria mahtaa sijaita. Nainen ei puhunut englantia, mutta ystävällisesti johdatti minua peremmälle. Mentiin pitkää, pimeää käytävää narikan ja vessojen ohi, kerros alaspäin ja ovesta sisään. Yllättäen olin suuressa konserttisalissa. Nainen jätti minut siihen yksin ihmettelemään. Olin väsynyt (ja matkasta järkyttynyt), istuin penkille, ajattelin levähtää hetkisen ja sitten yrittää uudelleen kysellä gallerian sijaintia.
Oli aikamoinen yllätys, kun tajusin mitä lavalla tapahtui. Aivan uskomatonta akrobatiaa! Cirque Eclipse eli Kiinan kansallinen akrobaattiryhmä harjoitteli tulevia näytöksiään varten. Viikonloppuna on Bangkokin tanssi- ja musiikkifestivaalit ja ryhmällä on siellä kolme esitystä.
Joskus eksyminen palkitaan. Ja kävelin muuten asemalle takaisin.
Päätin vierailla Thaimaan kulttuurikeskuksessa. Kartalla matka näytti helpolta ja lyhyeltä. Kun nousin metrosta, oli suuntavaistoni täysin sekaisin. Kysyin neuvoa nuorelta tytöltä, joka puhui kohtalaista englantia. Hän käski minun kävellä viisi minuutti oikealle ja keskus on siellä. No, ei näkynyt keskusta. Kysyin taas neuvoa ja nyt minun käsketiin kävellä takaisin asemalle ja siitä sitten viisi minuuttia vasemmalle. No, ei kun takaisin. Kun edelleenkään kulttuurikeskusta ei näkynyt, otin mopotaksin ja nyt lähdettiin takaisin oikealle. Ensin huristeltiin jalkakäytävää pitkin, sitten puikkelehdimme kapeista raoista, polvet betoniseinää viistäen. Kun pääsimme kadulle, ajoimme kolmekaistaista tietä väärään suuntaa, välillä kaistaa vaihtaen! Aivan sekopäistä. En uskonut pääseväni ehjänä perille, meno oli kuin James Bond -leffasta.
Kulttuurikeskuksessa menin ovesta sisään ja kysyin missä galleria mahtaa sijaita. Nainen ei puhunut englantia, mutta ystävällisesti johdatti minua peremmälle. Mentiin pitkää, pimeää käytävää narikan ja vessojen ohi, kerros alaspäin ja ovesta sisään. Yllättäen olin suuressa konserttisalissa. Nainen jätti minut siihen yksin ihmettelemään. Olin väsynyt (ja matkasta järkyttynyt), istuin penkille, ajattelin levähtää hetkisen ja sitten yrittää uudelleen kysellä gallerian sijaintia.
Oli aikamoinen yllätys, kun tajusin mitä lavalla tapahtui. Aivan uskomatonta akrobatiaa! Cirque Eclipse eli Kiinan kansallinen akrobaattiryhmä harjoitteli tulevia näytöksiään varten. Viikonloppuna on Bangkokin tanssi- ja musiikkifestivaalit ja ryhmällä on siellä kolme esitystä.
Joskus eksyminen palkitaan. Ja kävelin muuten asemalle takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti