4. päivä Tadapani - Ghandruk

Päivä päivältä kävelymatkat lyhenivät ja helpottuivat. Alkumatkan nousut olivat rankkoja, joten viimeiset päivät sujuivat kuin leikiten. Ghandrukin kylä oli erityisen kaunis ja siisti. Monin paikoin kyläläiset kunnostivat ja siistivät polkuja. Myös talot olivat kauniita ja pihan selkeitä ja siistejä. Ghandrukissa oli yllättäen museo, jossa esiteltiin alueen elämää ja esineistöä vuosikymmenien varrelta. Suosikkiesineeni oli maissin lehdistä tehty ghuum, sateenvarjon ja sadetakin välimuoto, jota käytettiin sateella riisipellolla työskenneltäessä.

Ei muuten yhtään pöllömmät näkymät suihkusta.

3. päivän ilta Tadapani

Kolmannen päivän iltana saavuimme Tadapaniin, kylään, jossa oli 6-7 guest housea ja vain muutama asuintalo. Kaikki guest houset olivat täynnä, joten jouduin nukkumaan yön oppaitten ja kantajien kanssa - no, kokemus sekin. Koska trekkasin yksin oppaan kanssa, en voinut varata huonetta ennalta. Huoneen voi varaan vain, jos porukassa on vähintään  kaksi trekkaajaa.

Päivisin sää oli aurinkoinen ja selkeä; joka päivä nähtiin vuoret ja aina ne näyttivät satumaisen ihmeellisiltä. Illalla satoi pariin otteeseen rakeita ja ilma viileni ihanasti. Pyykkien kuivattaminen oli hieman haasteellista.

3. päivä Ghorepani - Tadapani

Aamiaisen jälkeen matka jatkui niittyjen poikki kohti Tadapanin kylää. Oli ihanaa kulkea pitkästä aikaa tasaisella! Tosin nousuja ja laskuja oli tasaisesti, muttei kovin suuria. Niittyjen lomassa oli upeita, jättimäisiä rhododendroneita. Puut olivat juuri kukkineen edellisellä viikolla ja saimme nauttia vain jälkimainingeista. Metsässä (paikalliset sanoivat viidakossa) oli kauniita vesiputouksia ja jokia. Joet olivat paikoitellen täysin kuivia, kuin odotellen sadekautta. Niityillä oli erityisen paljon valkeita hevosia.

3. päivän aamu Ghorepani -  Poon Hill - Ghorepani

Nousimme aamulla ennen aurinkoa ja lähdimme kiipeämään Poon Hillille, joka on 3210 metrin korkeudessa. Kävely aikaisin aamulla ilman aamiaista ja kahden päivän trekkauksen jälkeen painoi jaloissa, mutta väsymys vaihtui pian ihastukseksi. Annapurnan vuoret olivat sanoinkuvaamattoman upeita ja ne näyttivät joka hetki erilaisilta auringon noustessa ja valon muuttuessa. Reissuun vierähti pari tuntia, jonka jälkeen takaisin Guest Houseen aamiaiselle ja valmistautumaan tulevan päivän vaellukseen.

   2. päivä Ulleri - Ghorepani

Myös toinen päivä oli pelkkää nousua. Ylöspäin mentin 800 metriä, 2 810 metriin.  Ghorepanista oli upeat näkymät Anna- purnalle, ei hullumpi aamiaispaikka. Illalla sää oli todella sumuinen, ulkona ei nähnyt kättänsä pidemmälle. Pimeä laskeutuu kuuden jälkeen, joten ulos ei ollut asiaa. Sisällä sähköt sammuivat vähän väliä ja suuri osa illasta istuttiin kynttilöiden valossa.

Guest Houset pitävät hyvää huolta oppaista ja kantajista, mutta vieraista he eivät tuntuneet välittävän missään kylässä. Monet vieraat valittivat asiasta ja he eivät tunteneet oloansa kovin tervetulleiksi. Muuten ihmiset kylissä olivat ystävällisiä.

Ghorepanin kylässä oli kirjakauppa ja ”nettikahvila”. Yllättäen muutamassa kylässä oli German Bakery. Saksalaiset ovat käyneet kauppaa nepalilaisten kanssa vuosikymmeniä ja heidän perujaan on Nepalissa mm. vehnän viljely. Myös Danish Bakery`itä näkee Nepalissa usein. 

1. Päivä Pokhara –  Nayapul – Ulleri
 

Aamu alkoi tunnin taksimatkalla Nayapuliin, josta check pointin jälkeen alkoi viiden tunnin kävely Ullerin kylään. Matka oli nousua, välillä jyrkempää, välillä loivempaa. Kaikkinensa mentiin ylöspäin 900 metriä eli 2 010 metriin. Ullerin kylään on rappusia kuulemma 3333 kappaletta ja loppumatkasta alkoi jo jaloissa painaa.

Alkumatkan saimme kulkea rauhassa, mutta välillä ohitimme muita turisteja nepalioppaineen ja - kantajineen. Yllätyin, kuinka nopeasti ja suht vaivattomasti kävelin. Matkan varrella näimme myös aasikulkueita tavaralasteineen ja paikallisia (naisia ja lapsia) kunnostamassa polkuja trekkaajia varten. Muuten päivä oli varsin rauhallinen ja saimme kävellä omaan tahtiimme. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, eikä varjopaikkoja juurikaan ollut.

Perillä suihku ja lounas, tutustumista kylään. Kylän raitti oli nopeasti kävelty päästä päähän. Taloja Ullerissa oli kymmenisen ja muutama Guest House. Illalla turisteja oli moninkertainen määrä asukkaisiin nähden ja se tuntui aika karulta. Toisaalta paikalliset saavat toimeentulonsa turismista, joten hyvä niin. Illalliseksi nepalilaista perusruokaa, dal bathia ja aikaisin nukkumaan.

Pokhara on Nepalin turismitehtailun keskus. Täältä täytyi hakea trekkauslupa Poon Hillin trekkiä varten. Trekkausluvan myötä sain uuden identiteetin: nimeni on nyt Janna Noluace Truner. Bimal lähti oppaakseni ja kantajakseni. Mutta ennen trekkiä vietimme pari päivää Pokharassa vieraillen mm. lepakkoluolassa,  joka oli varsin haastava paikka ahtaanpaikankammoiselle. Puoleen väliin luolaa pääsin, sitten täytyi kääntyä takaisin – lepakoita en ehtinyt näkemään. Ravintoloita, kauppoja ja aktiviteettejä Pokharasta löytyy jokaiseen makuun.