Päivä päivältä kävelymatkat lyhenivät ja helpottuivat. Alkumatkan nousut olivat rankkoja, joten viimeiset päivät sujuivat kuin leikiten. Ghandrukin kylä oli erityisen kaunis ja siisti. Monin paikoin kyläläiset kunnostivat ja siistivät polkuja. Myös talot olivat kauniita ja pihan selkeitä ja siistejä. Ghandrukissa oli yllättäen museo, jossa esiteltiin alueen elämää ja esineistöä vuosikymmenien varrelta. Suosikkiesineeni oli maissin lehdistä tehty ghuum, sateenvarjon ja sadetakin välimuoto, jota käytettiin sateella riisipellolla työskenneltäessä.
Ei muuten yhtään pöllömmät näkymät suihkusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti