Benalmadena Pueblo
Tällä keikalla mulla oli kaksi tavoitetta: käydä Benalmadena Pueblossa ja Malagan katedraalissa. Nyt voi laittaa rastin ruutuun, molemmat tehtävät suoritettu. Eilen olin asiakkaitten kanssa Malagassa ja heidän vapaa-ajallaan kävin katedraalissa. Sain alennuslipun, seitsemän euroa. Aina kysytään opaskorttia, mutta eihän meillä sellaista ole edes olemassa. Täytyy tuunata itselleen sellainen. Katedraali oli valtava, moskeijan raunioille rakennettu. Näyttää siltä, että kirkon sisällä on kirkko ja niinhän siellä tavallaan onkin. Alkuperäistä moskeijaa ei purettu vaan sen ympärille rakennettiin katedraali. Niinpä vanhan moskeijan jäänteet on edelleen kirkon sisällä ja nykyään osa sitä. Katedraalissa on vain yksi torni, toinen torni jäi rakentamatta, vaikka katedraalia rakennettiin hartaasti 250 vuotta. Tästä syystä Malagan inkarnaation katedraali sai lisänimen La Manquita, Yksikätinen nainen.
Tänään suuntasin matkani Puebloon. Bussilla ajattelin mennä, mutta toisin kävi. Näin jo kaukaa, että pysäkillä on liikaa ihmisiä. Ensimmäinen bussi oli niin täynnä, ettei se edes pysähtynyt pysäkillemme. Toinen bussi pysähtyi, mutta kyytiin mahtui vain muutama uusi matkustaja. Luovutin ja lähdin kävelemään Arroyo de La Mieliin, 1,5 km päähän keskustaan, josko sieltä saisin bussin helpommin. En saanut. Sama kuvio; täysi bussi ei edes pysähdy pysäkille ja seuraava on niin täynnä, että hyvällä tahdollanikaan en mahdu kyytiin. Kävelen juna-asemalle, josko siellä tärppäisi. Huomasin, että tänään on markkinat ja ainakin osittain siksi bussit ovat täynnä. Juna-aseman kohdalla bussit tyhjenivät ja mahduin kyytiin. Ensiksi menin stupaan, buddhalaiseen pyhään rakennukseen, joka on Euroopan suurin lajissaan, 33 metriä korkea. Stupa hehkui harmoniaa ja tasapainoa; kaunis paikka on. Tämä stupa on harvinainen, sillä tässä on sisätila. Yleensä näin ei ole, vaan stupaa kierretään ulkopuolelta myötäpäivään rukoillen.
Seuraavaksi Mariposarioon eli perhospuutarhaan. Kun astuin ovesta sisään, tuntui kuin olisin astunut satuun. Lämmin ja trooppisen kostea ilma lehähti kasvoilleni ja perhoset lensivät ympärilläni. Maagista! Osa perhosista oli heleän ja hohtavan turkooseja, aivan yliluonnollisen näköisiä. Morfo peleidrs eli Sininen morfo. Sen siivat ovat yläpuolelta siniset ja alhaalta ruskea. Kunnon kuvaa sinestä en onnistunut saamaan. Täällä kuva morfosta.
Kävelyä Pueblon kapeilla kujilla ja tapaslounas. Sitten Arroyo de la Mielin kautta takaisin costalle eli rannikolle. Kaikki kolme Benalmadenan kaupunginosaa tänään nähty ja koettu. Kotiin viettämään siestaa ennen illan rientoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti