Viimeistä viedään
Tänään on viimeinen päivä Kreetalla; kokonaan vai ainoastaan tältä vuodelta? Se jää nähtäväksi. Viimeiset päivät menevät aina lähtöä järjestellessä. Työtavarat kuten avaimet, retkimyyntivihko, toimistotarvikkeet yms. Kreetan toimistolle ja Suomeen palautettavat tavarat kuten työvaatteet, puhelin, läppäri, laukut... järkevästi pakattuina, ja palautus lentokentän kautta neljään eri osoitteeseen. Tarkkana pitää olla, että kaiken muistaa. Lisäksi täytyy varmistaa, että kaikki työt tulevat loppuun tehdyiksi, eikä mitään jää kesken. Tietenkin vielä asunnon siivoaminen ja pyykin pesu. Toki tuliaisetkin pitää ostaa, huomenna mukaani lähtee kreetalaisia herkkuja: lihnarakiaa (vähän kuin meidän rahkapiirakka, mutta puoliksi keksimäisellä pohjalla), kalitsouniaa (juustopiirasta), spanakopitaa (feta-pinaattipiiras) sekä tietysti baklavaa. Ja on matkalaukussa pari pulloa paikallista viiniäkin. Raki on vielä ostamatta.
Mitä jään kaipaamaan? Moniakin asioita, mutta rehellisesti sanottuna en mitään niin paljoa, että tänne olisi vielä pakko palata. Kabbalassa on kaunis ajatus, että matkustaessaan ihminen palaa paikkoihin, joissa hän on aiemmissa elämissään elänyt. Mikään matka ei ole sattumaa. Sielu palaa aina paikkoihin, joissa sillä on vielä jotain löydettävää tai korjattavaa. Tuntuu, ettei minulla enää löydettävää Kreetalta. Ehkä sitten jotain korjattavaa? Toivottavasti ei. Mielestäni olen nyt sinut Kreetan kanssa, ja toiveissani askeleet suuntaavat tulevaisuudessa muualle, uusia ovia avaamaan.
Viikon päästä uusi maa ja uudet jutut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti