maanantai 30. syyskuuta 2024

Roussospiti, Kreeta



Hop on-Hop off 3/4

Erityisesti Roussospitin kohdalla ajotiet olivat kapeat, mäkiset ja mutkaiset - ja kaikkea samaan aikaan. Bussin yläkerrasta näytti, että otamme mukaan talojen nurkat, mutta ihan senttipelillä selvittiin kylän läpi.

Roussospiti

Päätin pitää lounastauon Roussospitin kylässä. Bussipysäkin kohdalla, kadun toisella puolella, on ravintola Maramita, jossa raskas rokki raikaa. Virkistävää. Kaksi nuorta miestä isännöi siellä ja he jammailivat musiikin tahtiin. Smoke on the water, Rider on the storm, Who shot the sherif. Perinteinen uunifeta tomaattien ja pitaleivän kera oli maittava. Terassilta avautui kerrassaan upea näkymä kohti Rethymnonia. Ollaan vain 5,5 kilometrin päässä kaupungista, vaikka henkisesti kaupunki tuntuu olevan sadan kilometrin päässä. Kuulemma kaikki rethymnonilaiset haluaisivat asua täällä. Kylää kutsutaankin Rethymnonin terassiksi.

Lounaan jälkeen kävelylle. Kylässä on lähde ja akvedukti. Lähde on enemmänkin vesipiste, mutta hieno sellainen. Lähteelle kuljettiin kinttupolkua pitkin, ja välillä loppui usko, että pääsisin lähteen äärelle. Ohitin pienen ja kauniin, 1300-luvulta olevan Pyhän Panagian kappelin. Kappelin ikkunalaudoilla oli basilikaruukkuja suojelemassa rakennusta. Basilikan uskotaan myös tuovan onnea raha-asioissa ja kumppanin yli tämän nukkuessa siroteltu basilika ennaltaehkäisee hänen syrjähyppynsä. Espanjassa basilikateen uskottiin antavan nauttijalleen säihkysilmät ja pehmeän ihon. 

Seuraavaksi kylän toiselle laidalle ja akveduktia ihmettelemään. Talot reitin varrella olivat enimmäkseen raunioina, olipa siellä yksi autiotalo myynnissäkin.  Muinainen vesijohtosysteemi oli vaatimaton ja huonossa kunnossa. Eipä siinä paljoa ihmettelemistä ollut. Kahvin aika. Elko on samaan aikaan kylän kauppa ja kahvila. Nautin kahvini perinteisen misitra-tuorejuustosta tehdyn makean piiraan kera. Ja jälleen kerran upeita maisemia ihaillen.




sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Chromonastiri, Kreeta

































Hop on-hop off 2/4

Hauskaa bussissa on se, että voit kuunnella siellä selostuksia suomenkielellä. Käännät vain kanavalle 7, ja tuttu kieli alkaa soljua punaisista kuulokkeistasi, jotka sait lipun ostettuasi. Hieman häiritsi, kun selostus ei ollut synkassa matkanteon kanssa. Kertomus Chromonastiristä jäi kesken kun piti hypätä jo pois kyydistä. Ehdin kuulla, että Chromonastiri on alueen suurin kylä.

Chromonastiri

Kylä on käytännössä autoton. Kapeat kujat johdattavat kulkijan ensin kirkolle ja sieltä eräänlaiselle kunnantalolle, joka on kunnostettu EU-rahoilla. Siitä oli laatta talon seinässä. Talon takana oli tyhjä leikkikenttä ja pienellä aukiolla kyläkauppa ja kahvila. Ihmettelin patsasta aukion laidalla. Kotiseutuylpeä, mustiin pukeutunut leskirouva tuli kertomaan, että patsas esittää kylän hyväntekijää. Nimi meni ohi. Totesimme yhteen ääneen, että sellainen pitäisi olla joka kylässä.

Mutkittelevia kujia kulkiessa tuntee olevansa aidossa Kreikassa. Aika on pysähtynyt, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Kaupunki näkyy kaukana alhaalla, kukaan ei sinne kaipaa. Aegean meri kaupungin takana näyttää loppumattomalta; sininen meri sulautuu kauniisti siniseen taivaaseen. 

Villa Clodio toimii nykyään sotamuseona. Sinne oli vapaa pääsy ja museo oli yllättävän laaja - ja sopivalla tavalla kotikutoinen. Kreeta on sotinut useita sotia ja itsenäisyystaisteluita, verisin aika on ollut ottomaanien vallan alla vuosina 1645-1878. Villa Claudio oli venetsialaisen aatelisperheen kesäkoti, joka rakennettiin Venetsialaisten hallitessa Kreetaa. Eli Kreeta oli Italian siirtomaa yli neljänsadan vuoden ajan vuosina 1204-1645. Venetsialaiset ostivat Kreetan bysantilaisilta tuhannella hopeamarkalla. Halvalla taisi mennä.

Takaisin bussiin ja matka jatkuu seuraavaan kylään.









lauantai 28. syyskuuta 2024

Chromonastiri, Kreeta



Hop on-hop off 1/4 

Tänään hyppäsin bussiin, dubble deckeriin. Menin yläkerran, niin kuin kaikki muutkin. Bussireitillä oli 12 pysähdystä, valitsin niistä neljä: Chalevin luostarin, Chromonastirin kylän, Roussospitin kylän ja Agia Irinin luostarin. Aikaa kierroksella meni kuusi tuntia! Reitti kulkee Rethymnonin kaupungin läpi ylös vuoristoon ja maaseudulle. Maisemat olivat huikean hienot koko matkan ajan. Ilman pysähdyksiä matka kestää 90 minuuttia.

Chalevin luostari

Luostarin nimi lausutaan Kalevin luostari, helppo muistaa. Sillä on myös toinen nimi; Meidän Rouvamme (Neitsyt Maria) pyhä luostari. Se näyttää aika peruskirkolta sekä sisältä että ulkoa. Sen erikoisuus on pisaran muotoiset ikkunat. Kirkko on rakennettu vanhan linnoituksen raunioille 1500-luvulla. Alueella on aikanaan ollut luostari useine rakennuksineen, mutta kirkko on ainut jäljellä oleva rakennus. Se on hyvässä kunnossa ja nykyään suojeltu.

Kirkkoon tupsahti hyväntuulinen ja puhelias nunna, Porphyria. Nimensä hän on saanut Pyhän Porphyrioksen mukaan, joka suojelee kuulemma ihan kaikelta - näin kertoi Porphyria nauraen. Kirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle, ja joka vuosi Neitsyt Marian päivänä - jolloin myös minulla on nimipäivä - alkaa kahden viikon juhlakausi. Silloin kirkossa on jumalanpalvelus joka päivä ja väkeä tulee läheltä ja kaukaa.

Kirkon pihalla kissat köllöttelevät tyytyväisinä ja nurmella möngertää kaksi kilpikonnaa. Niitten kilpiin on maalattu ristinmerkkejä. Oliivipuissa oliivit alkavat olla jo tumman violetteja. Näkymä kaupunkiin on taivaallisen kaunis.

Alemmassa kuvassa on suitsukepihkarasia. Suitsukepihka tulee Ateenasta, kuten myös pyhä tuli, joka kirkossa palaa. Otin pyhästä tulesta tulen tuohukseeni, jonka sytytin sekä meille eläville että myös kuolleille.




keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Rethymnon, Kreeta



Tänään muutin Haniasta Rethymnoniin. Lähdin autolla aikaisin aamulla, oli hienoa nähdä auringon nousevan Chrisin rannan takaa. Oli aika vilpoisaa, melkein paleli. Kansallistielle ja nokka kohti itää. Kansallistie on ainut moottoritie Kreetalla ja se halkoo saarta lännessä Kissamosista itään Siteiaan. Matkaa Rethymnoniin tulee noin 65 kilometriä, mutta aikaa vierähti yli tunti. Tie on aika huonossa kunnossa ja pariin otteeseen siellä oli 30 km/h rajoitus. Eli matka ei edennyt kovin hurjaa vauhtia.

Moottoritiellä yleisnopeus on 80 km/h. Kukaan muu kuin minä, ei tainnut nopeusrajoituksia noudattaa. Paitsi se pappa, joka ohitti minut ja jäi sitten jarruksi eteeni. Maisema muuttui, tulin lähemmäksi vuoria, jotka aamuaurinko sävytti vaaleanpunaisiksi. Loppumatkasta aurinko paistoi matalalta suoraan silmiini, ei kiva. 

Vaikka kännykän kartta ohjasi oikein, onnistuin eksymään pari kertaa Rethymnonissa. Kadut keskustaan tullessa olivat kapeita, yksisuuntaisia, ja mäkisiä. Ärsyttävää. Aina en ehtinyt reagoida kartan käskyihin tai sitten käännyin liian aikaisin. Mutta perille pääsin; uuteen kotiini.

Nyt on opaskämppä kohdillaan. Viihtyisä pieni kaksio, jossa on iso parveke. Ja ennen kaikkea kunnollinen keittiö. Hissillä tultaessa asunto on toisessa kerroksessa, rappuja kulkiessa kolmannessa ja kadulta katsottuna neljännessä kerroksessa. Mielenkiintoista. Olohuoneessa on iso älytelkkari ja siinä Netflix. Katsoin suosikkisarjaani ja otin rennosti. Tuntui kuin lomalle olisin tullut. Muistankohan lähteä töihin ollenkaan?