Hop on-hop off 2/4
Hauskaa bussissa on se, että voit kuunnella siellä selostuksia suomenkielellä. Käännät vain kanavalle 7, ja tuttu kieli alkaa soljua punaisista kuulokkeistasi, jotka sait lipun ostettuasi. Hieman häiritsi, kun selostus ei ollut synkassa matkanteon kanssa. Kertomus Chromonastiristä jäi kesken kun piti hypätä jo pois kyydistä. Ehdin kuulla, että Chromonastiri on alueen suurin kylä.
Chromonastiri
Kylä on käytännössä autoton. Kapeat kujat johdattavat kulkijan ensin kirkolle ja sieltä eräänlaiselle kunnantalolle, joka on kunnostettu EU-rahoilla. Siitä oli laatta talon seinässä. Talon takana oli tyhjä leikkikenttä ja pienellä aukiolla kyläkauppa ja kahvila. Ihmettelin patsasta aukion laidalla. Kotiseutuylpeä, mustiin pukeutunut leskirouva tuli kertomaan, että patsas esittää kylän hyväntekijää. Nimi meni ohi. Totesimme yhteen ääneen, että sellainen pitäisi olla joka kylässä.
Mutkittelevia kujia kulkiessa tuntee olevansa aidossa Kreikassa. Aika on pysähtynyt, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Kaupunki näkyy kaukana alhaalla, kukaan ei sinne kaipaa. Aegean meri kaupungin takana näyttää loppumattomalta; sininen meri sulautuu kauniisti siniseen taivaaseen.
Villa Clodio toimii nykyään sotamuseona. Sinne oli vapaa pääsy ja museo oli yllättävän laaja - ja sopivalla tavalla kotikutoinen. Kreeta on sotinut useita sotia ja itsenäisyystaisteluita, verisin aika on ollut ottomaanien vallan alla vuosina 1645-1878. Villa Claudio oli venetsialaisen aatelisperheen kesäkoti, joka rakennettiin Venetsialaisten hallitessa Kreetaa. Eli Kreeta oli Italian siirtomaa yli neljänsadan vuoden ajan vuosina 1204-1645. Venetsialaiset ostivat Kreetan bysantilaisilta tuhannella hopeamarkalla. Halvalla taisi mennä.
Takaisin bussiin ja matka jatkuu seuraavaan kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti