Satutin jalkani kylän ainoalla tasaisella paikalla; asfaltoidulla parkkipaikalla. Seuraavana aamuna ensiapuun ja viikko sairaslomaa. Tulipahan Sveitsin terveydenhuolto hieman tutuksi. Sairaalaan sisäänkirjautuessani jouduin maksamaan 1000 frangin (= 1000 euroa) takuumaksun, joka palautetaan kun vakuutusyhtiö on vahvistanut, että vakuutus kattaa hoidon. Sisäänkirjautumisen jälkeen odotusta sairaanhoitajalle, sitten odotusta lääkärille, sen jälkeen odotusta röntgenlääkärille ja sitten taas takaisin lääkärille. Koko rumbaan meni kuusi tuntia ja siitä noin viisi tuntia oli odottelua. Sairaalasta lähtiessäni minulle painotettiin, että enää en voi tulla sairaalaan, vaan minun täytyy etsiä omalääkäri. Tosin 50 km säteellä ei ole yhtään lääkäriä, joka ottaisi vastaan uusia asiakkaita. Taitaa olla samat ongelmat täällä terveydenhuollossa kuin Suomessakin - lääkäreitä vaan on liian vähän.
Alpeilla on mielenkiintoista seurata sään ja valon vaihteluja. Viime yönä oli kirkas taivas ja melkein täysikuu, maagisen kaunista. Päivällä aurinko paistoi ja lämpötila kohosi +25° C. Illalla pilvet vyöryivät laaksoa pitkin ja pikkaisen satoi vettä. Lämpötila laski +13°C. Ja kohta taas oli pilvetön taivas ja sain ihailla upeaa sateenkaarta. Täällä todellakin täytyy päivän aikana varautua kaikkiin säätyyppeihin. Laakson toisella puolella olevat Alpit, mm. 4017 metrin korkeuteen kohoava lumihuippuinen Weissmies, näyttää aina erilaiselta valosta ja pilvistä riippuen. Alppeja voi katsella ja ihailla ihan loputtomiin, niihin ei varmaan kyllästy koskaan.
Kysyin eräältä iäkkäältä kyläläiseltä, joka on asunut täällä ikänsä, että vieläkö hän huomaa kaiken kauneuden ympärillänsä. Joka ikinen päivä, vastasi hän.
Illalla katsoin telkkaria, sieltä tuli Pikku-Heidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti