Piipahdus Bernissä
Elämä jalkapuolena on haastavaa, varsinkin jos sulla on aktiivinen koira ulkoilutettavana jyrkkämäkisessä alppikylässä. Pitkät lenkit ovat nyt saaneet jäädä, niiden tilalla on monta lyhyempää lenkkiä - pahimpia mäkiä vältellen. Usein istahdan portaille tai niitylle, ja annan Antonin ulkoiluttaa itse itsensä. Päätin jättää hyvästit Jeizinen'ille ja lähteä lomailemaan Zurichiin.
Kaapelihississä oli Theresa villakoiransa Glorian kanssa. He olivat menossa Visp'iin ja koska sinne minäkin, ottivat he minut kyytiinsä, kun jatkoivat Gampelista autolla matkaa Visp'iin. Bussilla olin tähdännyt kello kymmenen junaan, mutta nyt ehdin jo kello yhdeksän junaan. Tämä juna ei mennyt suoraan Zurichiin, vaan minulla oli vaihto Bernissä. Ja koska aikaa tuli tunti lisää, eikä muutenkaan ollut kiire, päätin käydä päiväkahvilla Bernissä.
Vuorilla ilma on ollut tänä kesänä tavallista viileämpää ja sateisempaa. Olin täysin ylipukeutunut - tai siis minulla oli liikaa päällä. Bernissä lämmintä oli noin 23°C ja tuntuu kuin olisin tullut eri maahan tai eri vuodenaikaan. Nyt olisi ekaa kertaa ollut sandaalien paikka. Lippurivistö johdatti minut rautatieasemalta vanhaan kaupunkiin. Ominaista sille on pitkät arkadit eli kauppakujat. Kujat kulkevat kaaripylväitten takana, talojen edustoilla. Yhteensä niillä on pituutta kuusi kilometriä. Vanhassa kaupungissa on vähän väliä suihkulähteitä ja kellotorneja; jokaisella oma tarinansa. Tunnelma on verkkainen ja pullantuoksuinen.
Kolmen tunnin jälkeen matka jatkuu junalla Zurichiin. Matkustaminen Sveitsissä on kallista. Karkeasti ottaen tunnin junamatka maksaa 50 euroa. Eivätkä Sveitsin junat ole siistejä ja aikataulussa, kuten aiemmin kuvittelin. Mutta perille pääsin. On outoa olla isossa cityssä!
Ja tuli ne kahvitkin juotua Bernissä, hillokeksin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti