Bryssel, Belgia

En enää muistanut miten vanha, ahdas ja hidas Brysselin metro on. Tänään piti antaa periksi ja hypätä kyytiin. Paljon olen kävellyt ja paljon olen taas nähnyt. Kaupungin parasta antia arkkitehtuurin lisäksi on katutaide, siitä ei vaan saa tarpeeksi. Bonom eli Vincent Glowinski tuntuu olevat nyt huudossa. Hän on ollut hyvin tuottoisa viime vuosina ja hänen rujo tyylinsä on helppo tunnistaa. Hän aloitti tyypillisesti maalaamalla laittomia graffiteja ja muraaleja yöaikaan, jäi kiinni ja sai tuomioksi yhdyskuntapalvelua. Nykyään hän on enimmäkseen 'kunniallinen' taiteilija ja tekee valtavia muraaleja kaupunkiin ihan laillisesti. Yllä kuvia hänen töistään.

Eilen satoi vettä ja lämmintä oli vain kolme astetta. Tyydyin kiertelemään Saint Gillesissä, kodin lähellä, ja bongailemaan täällä katutaidetta. Törmäsin useampaan kettuun sähkökaapeissa - ainakin seitsemään. Kaikissa sähkökaapeissa oli eri kuva mutta sama teksti: je ne suis pas un nuisible eli minä en ole haitallinen. 

Useassa kohtaa, eri puolilla kaupunkia on pieniä mosaiikkeja. Ilmiön aloitti taiteilija Ingrid Schreyers, joka teki ensimmäisen mosaiikin kotitalonsa edustalle. Ihmiset ottivat idean omakseen ja halusivat myös oman kotinsa edustalle persoonallisen mosaiikin. Brysselin kaupunki lähti hankkeeseen mukaan ja kuka tahansa voi tilata tai tehdä itse mosaiikin ja kiinnittää sen kadulle, kotinsa edustalle.

Nämäkin ovat eräänlaista katutaidetta, holokaustin muistomerkkejä. Jalkakäytävällä, talojen edustalla on pronssilaattoja, joihin on kaiverrettu taloissa asuneiden juutalaisten nimet, syntymäaika, pidätysaika ja kuolinpäivä. Lisäksi laattaan on kirjoitettu heidän viimeinen olinpaikkansa ennen Auschwitzia.  Viimeinen sana "assassine" tarkoittaa salamurhattua. Marollesin alueella näitä laattoja näkyi erityisen paljon. Taiteilija Gunter Deming teki ensimmäiset laatat vuonna 1996 Berliniin, nyt niitä on noin 60 000 ympäri Eurooppaa.

Myös liikennevalot ja -merkit käyvät taiteesta. Vaikka ne ovatkin hyvin universaaleja, eläköön pienet erot!