Kalymnos, Kreikka

Onnittelin taas tänään itseäni. Usein itsekehitetyt esteet, laiskuus ja pelko, estävät uusien asioiden tekemisen ja kokemisen. Aamuisin halu nukkua pitkään ja päivällä lähikuppila juustokakkuineen houkuttelee enemmän kuin reissuun lähteminen. Mutta nuo edellä mainitut palkitsevat vain hetkeksi, kun taas esim. päiväreissu palkitsee yleensä loppuelämäksi. Taputtelin itseäni siis olalle kun sain lähdettyä matkaan.

Aamulla vaivasi laiskuus ja Masticharin satamassa pelko meinasi ottaa vallan. Meltemi eli pohjoistuuli läimäyttää autonoven kiinni voimalla kun yritin avata sitä. Tiesin, ettei tästä ole myrskyksi mutta silti arvoin noustako Kalymnosin lauttaan vai kääntyäkö lähikuppilaan juustokakulle. Ei hitsi, matkaan vaan! Eihän merimatka kestä kun puolisen tuntia.

Kalymnoksella oli silmiinpistävää sporttiset ja hoikat turistit, toisin kuin Kosilla, jossa suuri osa ihmisistä on ylipainoisia. Ilmeisesti Kosille tullaan rantalomalle ja Kalymnokselle kalliokiipeilemään. Satamatavernassa kalastaja oli tullut tuopille ja laittanut kalasaaliinsa naulaan eli puunoksaan. Isäntä tarjoili kahvit ja oluet pienten naposteltavien kera - jämät hän heitti mereen. Kissat norkoilivat pöytien alla odottaen saavansa osansa. On se aina vaan ihmeellistä; vaikka yhteistä kieltä ei olekaan, ymmärrät ihmisten sydämellisyyden ja hyväntahtoisuuden pienistä eleistä. Perikreikkalainen tunnelma.

Kävelin satama-altaan päästä päähän, kiipesin ylös ja jatkoin kaupungin laitamille. Jonkin ajan päästä katsoin kartasta sijaintiani ja olin "lähellä" Chrysocherian linnaa. Lähellä siis linnutietä katsottuna mutta patikoimalla useamman mutkan ja nousun takana. Hikoilu kannatti, linnoituksesta oli huikea näkymä alas kaupunkiin. Matkalla olin ostanut fetapiirakan pikkuleipomosta ja nyt istahdin linnoituksessa olevan kirkon pihalle syömään eväitäni ja nauttimaan maisemista. Linnoituksen vieressä oli nunnaluostari ja siellä oli portit auki. Aina tuntuu vähän tunkeilemiselta mennä luostariin mutta nyt nunna oli portilla viittoilemassa minua sisälle. Hän päästi minut puutarhaan ja kehoitti lepäämään siellä hetken. Olikin varsinainen keidas, siellä sopii rentoutua ennen kun matka taas jatkui alas kaupunkiin. Ennen lähtöä kävin kiipeämässä luostarin kellotorniin. Vähän hitchcockmainen tunnelma tuli kun lintu pyrähti edestäni lentoon kapeita rappuja kiivetessäni. Kaupungissa vielä fiilistelyä ja tuorepuristettua appelsiinimehua ennen lautan lähtöä.

Vähänpä tiesin tulevasta. Satamassa lippuluukku oli kiinni ja ikkunassa lappu, jossa luki että klo 13.30 lautta on peruttu kovan tuulen vuoksi. Olin menossa klo 17.30 lautalle, uskoin vielä tuolloin sen kulkevan. Luukulle tuli kolme muuta reissaajaa mutta luukku pysyi kiinni. Oli selvää ettei 17.30 lautta tule kulkemaan tänään. Yksi seurueestamme lähti kysymään keskustan lippumyymälästä tilannetta ja siellä kerrottiin että klo 19 kulkee iso lautta Kosille. Kello tuli seitsemän mutta lauttaa ei näkynyt. Nyt sitten kysyttiin satamaviranomaisilta tilanteesta ja heidän mukaansa lautta lähtee klo 20. No ei lähtenyt. Onneksi en ollut yksin, seuranani oli kolme brittiä: Simon, Karen ja Sheila. He kaikki olivat olleet kalliokiipeilemässä Kalymnoksella, saari on tästä kuuluisa. Vuosittain täällä käy noin 10 000 kiipeilijää ja pari viikkoa sitten täällä oli vuosittaiset kiipeilyfestarit. Sheila on 86-vuotias, langan laiha ja kävely tuottaa hänelle vaikeuksia. Mutta hän on peto kiipeilemään! Aikamoinen teräsmummo. Mutta takaisin satamaan. Lautat eivät siis enää tänään kulje, seuraava lautta lähtee aamulla klo 7.00 - ehkä. Päätämme lähteä etsimään kimpassa hotellia ja jakaa huoneet. Majoitun Sheilan kanssa, huone maksaa 17,50/lärvi. Illallisella käyn Karenin kanssa ja olen oikeastaan aika tyytyväinen. Kalymnos on kaunis illalla, sain hyvää seuraa ja hyvää ruokaa; perunamuusia ja tuoretta, friteerattua turskaa. Täydellä mahalla on hyvä mennä nukkumaan.

Aamulla Simon koputteli ovelle klo 6.15, aika lähteä satamaan. Tällä kertaa lautta lähti Kosille, ajallaan.  Kotimatka kesti kaikkinensa 18 tuntia. Ehdin just ja just töihin aamulla eli kaikki hyvin.