Camara de Lobos, Madeira

Päiväni turistina 

- kuinka sitten kävikään kun päätin lähteä Monteen

Sain töistä ilmaisen bussilipun hop on/hop off-bussiin. Yksi reitti kulki Monteen, joka on kaunis kaupunginosa Funchalissa. Tarkistin että sininen linja menee sinne ja bussi olisi pysäkillä numero 11 siinä kymmenen aikoihin aamulla. Puoli tuntia odotin, ei tullut sinisen linjan bussia. Tuli punainen linja. Kysyin kuljettajalta että missähän sinisen linjan bussi mahtaa viipyä. Tulee kuulemma tunnin päästä. Aha, selvä. Nopea pähkäily ja päätin hypätä punaisen linjan bussiin. Monten sijaan olinkin nyt menossa Camara de Lobosiin No, ei se mitään, sielläkin oli tarkoitus jossain vaiheessa käydä. Kuljettajan lukulaite ei huolinut sähköistä ilmaislippuani, ei vaikka kuljettaja kuinka yritti. Hän soitti toimistolle, mutta sieltä ei apua herunut. Lopulta hän otti kuvan lipustani ja sanoi selvittävänsä asian myöhemmin. Menin kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen, jossa myös kaikki muut matkustajat olivat. Ihmiset istuivat bussin takaosassa, tyytyväisen näköisinä kuulokkeet korvillaan. Jäin bussin etuosaan, koska se oli katettu ja näin saisin auringonsuojaa. Yllättäen selostustuksissa oli myös suomen kieli valikoimassa, ei kun kuuntelemaan. Paitsi ettei kuulunut mitään. Ei suomeksi, englanniksi eikä portugaliksikaan. Seuraavalla pysäkillä kävin sanomassa kuljettajalle ettei kuulu mitään kuulokkeista. Hän käski siirtymään bussin toiselle puolelle - ei kuulunut vieläkään. Kuljettaja yritti korjata vikaa, soitti taas pari puhelua ja arvatenkin kiroili kaikkia laitteita. Ei auttanut kiroilu, laitteet eivät toimineet bussin etuosassa. Viimeinkin siirryin bussin takariville, siellä laitteet pelitti ja sain kuulla suomeksi banaanien kasvatuksesta ja Ronaldon stadionista. 

Camara de Lobosissa oli tunti aikaa ennen seuraavan vuoron tuloa - tosin kylä oli nähty kymmenessä minuutissa. Camara de Lobos on vanha kalastajakylä ja nykyään sieltä löytyy saaren parhaat kalaravintolat. Vierailin kauppahallissa ja kiertelin kylällä. Kahvin ja välipalan kävin nauttimassa pienessä paikallisessa, kahdeksan paikallisen papparaisen kanssa. Tuli mieleen -70-luvun Esson baarit Suomen maaseudulla; baarissa on kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ylimääräistä. Mietin, uskaltaisiko täällä käydä vessassa. Hätä ei lue lakia, joten olihan se mentävä. Odotin ankeaa vessakokemusta, mutta minut ohjattiin "tyttöjen vessaan". Ovi oli lukossa - miesten vessan ovi ei ollut - ja minut päästettiin sisään summerin painalluksella. Vessa oli todella siisti ja aivan eri maailmasta kun baari. Ja paperiakin siellä oli. Ihan huippupäivä!

Tunnin kuluttua hyppäsin taas bussiin ja kuuntelin tarinoita maailman aatelisista, jotka lomailivat 1800-luvulta lähtien Madeiralla. Hyppäsin bussista Funchalin keskustassa ja päätin käydä päheästi lounaalla hotelli RItzin ravintolassa. Tilasin eksoottisen salaatin ja ottaessani kuvaa ruuasta, huomasin olevani Golden Gate-ravintolassa, Ritz oli vieressä. Mutta väliäkö sillä, molemmissa paikoissa on historian siipien havinaa ja hienostunut tunnelma. Istuin terassilla, aurinko meni pilveen ja sää viileni. Aina painotan asiakkaille että sää Madeiralla muuttuu nopeasti ja aina täytyy varautua sateeseen ja ilman viilenemiseen. Nyt itse palelin terassilla t-paita päällä. Ei auttanut kun lähteä kotiin lämmittelemään suunniteltua aiemmin.

Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan tämä päivä. Mutta oikein mukava päivä siitä huolimatta.