Caminito del Rey, Espanja

Ajattelin että voin hyvillä mielin lähteä patikoimaan  Caminito del Reyn. En pelkää korkeita paikkoja enkä reippailua. Pelkään kuitenkin ahtaita paikkoja ja enpä arvannutkaan mikä yllätys minua odotti reitin alussa; pitkä ja pimeä tunneli. Aluksi opas sanoi että tunneli on 1,2 km pitkä. Apua, ei ikinä! Sitten pituus muuttui 800 metriksi ja lopulta se oli "ihan lyhyt". Tässä vaiheessa en enää luottanut häneen ja emmin kykenenkö ollenkaan tähän hommaan. Mutta olisihan se noloa luovuttaa ennen kuin on ehtinyt aloittaakaan. Hieno paikka jäisi näkemättä ja joutuisin tulemaan yksin bussilla pois. Tärisin, hikoilin ja salaa tirautin pari kyyneltä. Tanskalaiset Anneline ja Lotte, äiti ja tytär huomasivat ahdinkoni ja tarjosivat seuraansa. Heidän kanssaan voitin pelkoni ja pääsin tunnelin läpi, joka mielestämme oli sittenkin  "aika lyhyt" ehkä 400 metriä pitkä. Heistä tuli hetkeksi uudet parhaat ystäväni.

Caminito del Reyistä tuli suomalaisten kisa. 60:nen hengen porukassa oli lisäkseni yksi suomalainen, nelikymppinen mies. Lähdin vauhdilla liikkeelle ottaen välimatkaa pääjoukkoon. Ensimmäisellä valokuvauspysähdykselläni tämä tyyppi porhalsi ohitseni. Hetken päästä oli hänen vuoronsa pysähtyä kuvaamaan ja siinä oli minulla ohituksen paikka. Yhden eväspysähdyksen pidin ja silloin hän kiri kauaksi edelleni. Kuitenkin hän löysäsi lopussa ja voitto häämötti jo minulle. Yhtäkkiä kaksi hahmoa reippaili rinnalleni; uudet tanskalaiset ystäväni. Rinnakkain saavuimme maaliin = vessaan ja appelsiinimehulle. Tyyppi tuli hissukseen perässä eli tämä oli nelosvoitto meille suorittamaan tottuneille skandinaaveille. Espanjalaiset ja ranskalaiset tulivat kun tulivat, he ottivat rennosti eivätkä pitäneet kiirettä. He ovat oppineet nautiskelun jo äidinmaidosta ja se kyllä näkyy heidän elämäntyylissään. Kadehdittava taito.

Caminito del Rey oli alkujaan padon rakentajien polku työmaalle. Sillä polulla on moni heittänyt henkensä ja loukannut itsensä. Nyt polulle on kuitenkin rakennettu kunnon pitkospuut ja kaiteet joten patikointi on nyt turvallista. Kypäräkin piti päähän laittaa, tippuvien kivien varalta. Kerran pää kopsahti matalaan kallion seinämään, onneksi oli kypärä. Hienot oli maisemat, kuvat puhukoot puolestaan.