Dar es Salaam, Tansania

Muutto Masakiin 

Kummasti nuo hautausmaat osuvat matkan varrelle. Lähdin tutustumaan uuden kotini lähiympäristöön ja etsin tietä rannalle. Talomme vierestä lähti polku ja yllättäen alue jota luulin tyhjäksi tontiksi, paljastuikin ruohon ja muun kasvillisuuden seasta hautausmaaksi. Yleensä hautausmaat herättävät kunnioitusta ja ovat rauhallisia paikkoja. Tämä hautausmaa aiheutti kuitenkin hämmennystä. Ensi silmäyksellä se vaikutti vanhalta, unohdetulta hautausmaalta. Lähemmin tarkasteltuna hautakivissä olevat vuosiluvut olivat vain muutaman vuoden vanhoja. Hautakivet näyttivät rakennustyömaitten ylijäämäkiviltä joihin oli maalilla tai tussilla kirjoitettu vainajan tiedot. Suuresta osasta kiviä varmaankin sade oli huuhtonut tekstit pois ja jäljellä oli vain 

pieni kivilaatta. Alueella oli myös vanhan näköisiä katakombeja tai vastaavia rakennelmia. Naapurini Lesley kertoi, että ne ovat satoja vuosia vanhoja persialaisten hautoja. Voi ollakin.

Hautausmaan läpi kulki polku, jota pitkin pääsin portin kautta rannalle. Tulla tupsahdin jonkun pihalle. Yllättäen rannalla, muurin ja meren välissä, oli kokonainen kylä!  Useimmat talot oli rakennettu aaltopellistä, ajopuista ja muoviriekaleista. Ilmeisesti autonrenkaat toimivat jonkinlaisina aallonmurtajina, muuta funktiota en niille keksinyt. Ranta oli juuri sillä kohdalla, jolle merivirrat ja vuorovesi kuljettivat mereltä roskat. Tältä kohtaa niitä ei kukaan siivonnut pois. Kylä jatkui ehkä parin kilometrin pituudelta. Kävelin rannalla ja tunsin itseni tunkeilijaksi, ihmiset olivat kuitenkin ystävälisiä eikä läsnäoloni tuntunut heitä häiritsevän. Kävelin kalatorille saakka, jossa kalastajat esittelivät minulle saalistaan. Mitään en rohjennut ostaa. 

Kotitaloni toisella puolella on yksi Masakin parhaista ravintoloista, Cape Town Fish Market. He siivoavat rantansa päivittäin ja ympäristö on muutenkin vilpoisa ja viehättävä. Iltaisin siellä on elävää musiikkia joka kantautuu parvekkeelleni saakka. Eilen oli täysikuu ja elämä tuntui hyvältä.

 Dar es Salaam, Tansania

Kartassa luki "War Cemetary" eli Sotahautausmaa. Se oli aivan Kylämuseon vieressä, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme, sillä hautausmaita oli kaksi. Molemmat olivat ensimmäisen maailmansodan aikaisia mutta näytti, että niiden välinen ikäero olisi ollut sata vuotta. Toinen oli unohdettu, hautakivet likaisia ja kasvillisuus villiintynyttä. Toinen taas oli säntillinen ja viimeisen päälle hoidettu.

 

Tansanialaiset sotilaat ovat taistelleet hollantilaisten siirtomaaisäntien mukana Indonesiassa saaka. Näiltä sotareissuilta he toivat mm. batiikkikankaat mukanaan Afrikkaan. Näille hautausmaille on kuitenkin haudattu nimistä päätellen saksalaisia ja hollantilaisia sotilaita, jotka kaatuivat ensimmäisessä maailmansodassa. Hautausmaalla on myös muutamia toisessa maailman sodassa kaatuneiden hautoja. Osa vainajista on uudelleen sijoitettu eli heidät on tuotu tänne muualta Tansaniasta.

Vanhoissa hautausmaissa on ihmeellinen viehätyksensä. Aivan kuin hautapaikan perusteella pystyisi edes pienen hetken aavistamaan, millainen henkilö on ollut ja millaisen elämän hän on viettänyt. Täällä tosin tulee vain surulliseksi, sillä suurin osa vainajista on nuoria tai keski-ikäisiä miehiä, nuorimmat vain 16 vuotiaita.

Dar es Salaam, Tansania

Mikromatkailua Mikochenissä

Kun tiedän, että muutto on edessä, olen tutustunut lähemmin nykyiseen asuinalueeseeni, Mikocheniin. Olen katsonut kartalta paikkoja, joihin suuntaan päiväkävelyllä. Päivisin lämpötila on himpun verran yli 30 C astetta, joten pari kilometriä on maksimimatka kerrallaan. Tänään suuntasin Makumbushoon eli kylämuseoon. Alueella on rakennuksia eri puolilta Tansaniaa. Ensi silmäyksellä kaikki majat ja talot näyttävät samalta, mutta onhan niissä selkeitä eroja materiaalien, muotojen ja rakennustekniikoiden suhteen. Osassa majoissa on olkikatto, osassa materiaalina on käytetty palmun lehtiä tai oksia. Seinät ovat joko savea, lantaa tai sitten olkipunosta. Sisällä on pimeää, ikkuna-aukkoja ei ole. Katossa saattaa olla pieni reikä, josta keittonuotion savu pääsee ulos. Pihoilla oli alle metrin korkuisia pikkumajoja, joita on käytetty parannusrituaaleihin.

Minun lisäkseni museoalueella on vain yksi vierailija. Ryhdyimme juttelemaan ja hän, Haji, kertoi tulleensa Sansibarilta Dar es Salaamiin silmälääkäriin. Kotisaarellaan hän toimii matkaoppaana ja hänen tulevaisuuden haaveenaan on perustaa saarelle oma museo. Hän oli hyvin kiinnostunut rakennuksista, tiesi niistä paljon ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen mustaan muistikirjaansa. Pitkään emme ehtineet jutella kun vartija tuli erottamaan meidät. Koska olimme ostaneet yksittäiset liput, emme saaneet kulkea alueella yhdessä. Erikoista. Myöhemmin vartija sanoi suojelleensa minua paikallisen tungettelulta. Erikoista sekin.

Museoon mennessäni muistin taas Tansanian kaksoishinnoittelun; sisäänpääsylippu maksaa paikallisille 2 000 shillinkiä eli noin 70 senttiä ja minulle lippu maksoi 12 000 shillinkiä eli reilut neljä euroa. Tokihan minulla on varaa maksaa lipusta enemmän kuin paikallisella, mutta kuusinkertainen hinta! Tuplahinta tuntuisi kohtuulliselta, mutta täytyy ajatella että maksamani summa menee hyvään tarkoitukseen. 

Museoalueelta jatkoin matkaa läheiselle hautausmaalle, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Kun lähdin sieltä kotiin, törmäsin kadulla Hajiin. Hän kertoi surullisena kadottaneensa muistikirjansa ja oli nyt menossa sitä museoalueelta etsimään. Toivottavasti vihkonen löytyi ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Sansibarilla on yhtä hieno museoalue.

 

 Dar es Salaam, Tansania

Asunnon metsästystä II

Kuukauden mittainen vuokrasopimukseni Mikochenissa sijaitsevassa kämpässä umpeutuu ensi viikolla, joten tämä viikko on pyhitetty uuden asunnon etsimiselle. Luulisi sen olevan helppoa sillä tyhjiä asuntoja luulisi olevan tämän kurjimuksen takia paljon. Turisteja ei juurikaan ole ja monet expatitkin ovat lähteneet maasta. Mutta ei. Tai varmasti asuntoja on tyhjillään, mutta niitä ei vuokrata eteenpäin. Sitähän kuvittelisi että Afrikassa on halpaa, mutta unohtuu että Dar es Salaam on suurkaupunki ja täällä on suurkaupungin hinnat. Olen lukenut ilmoituksia ja laittanut ilmoituksia, saanut tarjouksia ja hylännyt tarjouksia. Olen myös hyväksynyt tarjouksia ja saman tien vuokra onkin noussut 25%. Tai sitten asunnonvälittäjä unohtaa tulla paikalle tai peruu kaupat.

Mikocheni sijaitsee noin 6-8 kilometrin päässä keskustasta ja on paikallista, varmaankin keskiluokkaista asuinaluetta. Täällä on omakotitaloja ja kerrostaloja, hökkeleitä ja pieniä palatseja. Ja ihan kaoottinen liikenne, Mikochenin läpi kun halkoo yksi isoista pääteistä. Palvelujakin löytyy, enimmäkseen pienyrityksiä; hedelmäkojuja, kengän kiillottajaa, liittymän myyjiä, autokauppoja...melkeinpä mitä vaan. Maanantaina muutan sitten Masakiin, parin kilometrin päähän täältä, ihan kulman taakse. Masaki on kuitenkin rauhallisempi, expatien suosima alue ja sieltä löytyy enemmän esim. kahviloita ja ravintoloja ja vähemmän melua ja pölyä.

Ai mitenkö löysin unelmakämppäni? Taas yhden asuntonäytön jälkeen istuin lannistuneena kahvilassa kun naapuripöydässä istunut paikallinen mies rupesi juttelemaan kanssani. Kerroin, että etsin asuntoa ja - yllätys yllätys - hänellä oli ystävä, joka etsi vuokralaista. Jättipotti! Nainen halusi vuokrata huoneen asunnosta, jossa myös itse asui. Sopi minulle hyvin. Kävin katsomassa asuntoa ja se oli aivan ihana. Monen mutkan jälkeen kävi niin, että hän lähteekin työmatkalle kuudeksi viikoksi ja minulle jää koko asunto, 4 h+keittiö, käyttööni. Ei hullumpi diili.

Ylhäällä kuvia asunnoista joita kävin katsomassa ja alhaalla kuvia uudesta kodistani.

Dar es Salaam, Tansania

Liikenne kuin Lontoossa

Otsikko pitää siltä osin paikkaansa että Dar es Salaamissa on vasemman puoleinen liikenne kuten Lontoossakin. Väittäisin kuitenkin että Lontoon liikenne kalpenee Darin liikenteen rinnalla. En varmaan koskaan totu tuohon jatkuvaan tuuttailuun vaikka tiedän sen olevan hyvätahtoista - vähän kuin toivotettaisiin hyvät huomenet, täältä tullaan! Bussit ja pikkubussit; dala dalat ovat täynnä ja usein rahastaja roikkuu ovesta ulos ja huutelee reittiä. Busseissa on kuuma vaikka ilmastointi toimii ja ikkunat on auki - tai ehkä juuri siitä syystä. Aina on jonkun pää ulkona ikkunasta ja usein juuri se pää huutelee juuri minulle. Onneksi en tervehdyksiä lukuun ottamatta tiedä mitä huutelevat. Busseilla on lähtö- ja päätepysäkki, mutta matka voi taittua muuten mitä reittiä vaan. Hämmentävää ja joustavaa. Bussimatka maksoi noin 500 shillinkiä (20 senttiä), kun matkaa oli kuutisen kilometriä. 

Bajaj eli tuk-tuk on hyvä kompromissi bussille ja mopotaksille eli boda bodalle, jota myös piki pikiksi kutsutaan. Piki piki = pick up = ottaa kyytiin. Kalliimpi tosin, samainen kuuden kilometrin matka maksaa noin 5000 shillinkiä. Ja tässä kulkupelissä tuuletus toimii! Hintoja joutuu neuvottelemaan ennen lähtöä. Usein minulta yritetään periä tuplahinta, mutta aika nopeasti kuljettajat huomaavat, että olen hintatietoinen. Ja usein heillä ei ole vaihtorahaa, kas kummaa. Eli kannattaa maksaa tasarahalla tai muuten maksaa liikaa. Mopotaksin kyytiin en ole rohjennut. Vauhti on hurjaa ja ajetaan sieltä mistä mahtuu ja mistä nopeimmin pääsee. Yleensä se tarkoittaa tien piennarta, jossa jalankulkijat tarpovat henkensä uhalla. Minua ainakin pelottaa, usein. Liikenteen lisäksi tiellä saattaa kulkea vuohia (onneksi täällä ei ole kulkukoiria, ne voivat olla pelottavia) ja tiet ovat huonokuntoisia, ja illalla on tietenkin pimeitä. Eikä sitä piennarta yleensä edes ole, ojan reunalle joutuu usein mopoja väistämään.

 Dar es Salaam, Tansania

Shoppers on lähisupermarkettini. Asun Mikochenin alueella ja kauppa on ainoa paikka jossa näen joskus muita länsimaalaisia, muuten siellä käy keskiluokkaisia darilaisia. Tansaniassa muovipussit on kielletty - ihan mahtavaa! Kaupasta saa kangaskassin, maksusta. Eli useimmilla näyttää olevan oma kassi mukana. Eiköhän olisi jo aika Suomessakin bannata muovipussit?

Muovipulloista ei taideta sen sijaan ihan heti päästä eroon. Harmi. Ja vielä hölmömpää että Suomessa pullovedestä yritetään tehdä luksustuotetta - suomalainen kraanavesihän on jo todellinen luksustuote! Täällä hikoilee +32 asteen lämmössä, eikä vettä jaksa juoda tarpeeksi. Vichyä on harvassa paikassa tarjolla, mutta silloin kun sitä on, pitää sitä ostaa. Yleensä ostan vettä isossa kuuden litran pullossa. Silloin pitää tulla alle kilometrin kotimatka bajaj´illa ja pyytää kuskia tuomaan pullo toiseen kerrokseen. Aina tuovat mielellään ja aina tippaan mielelläni.

Tansania on yllättäen viinintuottajamaa. Viini ei ole kallista, eikä kuulemma kovin hyvää. Toistaiseksi viini on jäänyt hyllyyn.

Jos koti-ikävä yllättää, sitä voi yrittää helpottaa tutuilla näkkäreillä. Kumpikaan firma ei taida olla enää suomalaisomistuksessa.

Vihannekset ja kananmunat ostan yleensä kadun varrelta, pienistä kojuista. Näin -  ainakin kuvittelen - tukevani paikallisia pienyrittäjiä.

Suomalaiselle pitää aina olla kahvia, mustaa ja vahvaa. Täältä löytyy hyviä paikallisia kahveja, mutta näköjään tänne tuodaan paljon kahvia Keniasta. Kauniita pakkauksia, maasaihelmikoristeen kera.

Tänään Shoppersissa tapahtui erikoinen välikohtaus. Vanhempi, keskiluokkainen, paikallinen `herrasmies` maisteli maustehyllyllä chilikastikkeita. Hän avasi pullon kerrallaan, kallisti pulloa sormellensa niin että chiliä tarttui siihen, nuolaisi, laittoi pullon kiinni ja takaisin hyllyyn. Tämä toistui muutaman kerran. Lopulta ilmeisesti löytyi kastike, joka miellytti hänen makunystyröitään.

 Dar es Salaam, Tansania

Morogoro Stores, osa 2

Morogoro Stores alue on tunnettu ennen kaikkea tinga tinga-maalauksista. Alueeella on useita pajoja ja myymälöitä, joissa maalauksia valmistetaan ja myydään. Tinga tinga-maalaukset näyttävät "turisti- tai toritaiteelta" ja sitähän ne ihan positiivisesti sanottuna ovatkin. Taidesuuntaus syntyi 1960-luvulla Dar es Salaamissa ja on levinnyt täältä muualle Afrikkaan. Usein niissä on samat teemat - afrikkalainen luonto, eläimet ja ihmiset - ja tekijät kopioivat paljon toisiaan. Osa teoksista on harrastelijamaisia mutta on joukossa toki taidokkaita ja laadukkaita teoksiakin. Tähän turistinäkökohtaan kuuluu myös se, että teokset ovat pienikokoisia jotta ne saisi helposti kuljetettua lentokoneessa. Koska rahasta ja materiaaleista on usein puutetta, on maalausvärinä alkujaan käytetty mm. polkupyörämaaleja.

Oheisessa Yle:n jutussa tinga tinga yhdistyy hienosti polkupyöräilyyn. 

 Dae es Salaam, Tansania

Morogoro Stores osa 1

Piti saada hame. Tansania on muuttunut viime vuosina konservatiivisemmaksi ja omat hameeni olivat aivan liian lyhyitä. Lämmintä on noin 32 astetta, joten pitkät housut eivät tule kyseeseen tässä helteessä. Yksi pidempi hame minulla oli - äidiltäni lainattu - jolla pääsin alkuun. Mutta eihän se omalta tuntunut ja niinpä lähdin ostoksille. Ei löytynyt hametta. Paikallisissa vaateliikkeissä on lähinnä mekkoja ja nekin Kiinasta tuotuja tekokuitukrumeluureja. Pomoni vei minut Morogoro Stores -alueelle, jossa oli pari hyvää kirppistä. Kirppiksillä on länsimaisia vaatteita, lienevätkö lähtöisin UFF:n vai Fidan laatikoista. Hametta en niistäkään löytänyt mutta yhdestä paikasta löytyi röykkiöittäin kankaita. Sieltä löytyi mieleinen - mielestäni perusafrikkalainen - kangas, sitä oli vaan liian vähän. Onneksi kasasta löytyi farkun lahkeita ja noita kahta kangasta yhdistämällä sain mieleisen hameen - 30 000 shillinkiä eli noin 5,5 euroa. Olin tyytyväinen. Kunnes.

Pomoni kysyi oliko hamekangas Hollannista. Hollannista!? Mitä ihmettä se horisee. Ja todella, kun katsoin kankaan reunoja luki siellä "Holland wax". Mikä pettymys. Tästä alkoi tutkimusmatkani batiikin maailmaan ja selvisi että Hollannista todellakin tuodaan teollisesti tuotettuja batiikkikankaita Tansaniaan. Ja paikallisista nuo kankaat on hienoja; kertovathan ne, että vaatteen kantajalla on varaa ostaa tuontikankaita. Tansanialaiset batiikit ovat yleensä käsintehtyjä, abstrakteja ja ehkä vähän huonompi laatuisia. Mutta ei haittaa, tansanialainen tai ei, hame on ihana!

Morogoro Stores alueella on myös muutama `ravintola`, oikeastaan ruokakoju, luomukauppa ja käsityömyymälä. Alue on tunnettu erityisesti tinga tinga- maalauksista, joita valmistetaan ja myydään Morogoro Storessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Dar es Salaam, Tansania

Fish market ja tansanialainen ruoka

Oikeastaan kalatorista ja ruuasta ei pitäisi puhua samassa lauseessa. Dar es Salaamin keskustassa sijaitseva Kivukonin kalatori oli tyrmäävä kokemus. Haju iski vastaan jo portilla - ja voimalla. En ole kovin herkkä mutta oksennus meinasi tulla. Tuohon löyhkään kun lisää vielä kuumuuden, tungoksen ja ahdistavan huutelun ... huh huh!  Kävelin puolijuoksua torin läpi rannalle, missä kalastajat purkivat lastejaan. Löyhkä seurasi perässä, eikä jättänyt rauhaan. En tiedä kumpi häiritsi enemmän, haju vai perässäni norkoilevat ja huutelevat miehet. Vierailu jäi lyhyeksi, mutta tulipahan käytyä.

Kalaruuat täällä ovat kuitenkin todella herkullisia ja kala on aina varmasti tuoretta. Tonnikalaa, hummeria, mustekalaa, katkarapuja, purppuranapsija, meriantura.... kaikkia lajeja en edes tunnista enkä nimiäkään ole koskaan aiemmin kuullut. Parhaimmillaan kala on kokonaisena grillattuna, yrttisen kastikkeen kera. Ja ugalia rinnalle, maissipuuroa. Itse lisäisin vielä chiliä antamaan lisäpotkua, aika miedon makuisia ruuat ovat. Ehkä keskihinta kalalounaalle on noin 20 000 shillinkiä eli seitsemisen euroa. Kasviskeiton saa 5 000 shillingillä.

Mutta ihan parhaita täällä ovat hedelmät; mangot, papaijat, vesimelonit ja avokadot. Suomessa ei osaa edes uneksiakaan kuinka makeita ja mehukkaita ne ovat, kun ovat saaneet kypsyä rauhassa loppuun saakka polttavan auringon alla. Pitkästä aikaa maistoin banaania, miten voikin olla niin maukas! Hyvä ruoka, parempi mieli!