Dar es Salaam, Tansania

Coco beach

Mulla oli tänään etätyöpäivä. Tehtävänä oli kirjoittaa juttu tulevasta tapahtumastamme. Aamulla piti kuitenkin päästä ulos ennen töihin ryhtymistä. Halusin kävelemään rannalle, olemmehan rantakaupungissa. Asun noin puolen kilometrin päässä rannasta mutta sinne ei ole pääsyä - ei vaikka kuinka etsin tietä tai edes pientä polkua. Ranta on rakennettu täyteen. Ennen tämä olisi suututtanut minua; kaikilla pitää olla pääsy rannalle! Mutta ne yleiset rannat joita olen täällä nähnyt, ovat todella surullinen näky, kuin kaatopaikkoja. Hyvä vaan ettei kaikilla ole pääsyä rannalle, pysyvätpähän rannat siistimpinä.

Coco beach on tunnettu ranta Masakin kaupunginosassa. Matkaoppaissa sitä mainostetaan paikallisena rantana, jossa `darilaiset` hengailevat. Tänään siellä oli hiljaista; yksi auringonpalvoja ja yksi lenkkeilijä - keltainen villapipo päässään! Ja ranta on kuitenkin kilometrin pituinen. Kun pörhälsin paikalle bajaj´lla (tuktukilla) oli vastassa varsinainen vastaanottokomitea. Olisinkohan ollut päivän ensimmäinen potentiaalinen asiakas, sillä nuoret miehen toivottivat minut kilvan tervetulleeksi juuri heidän ravintolaansa. Ihan piti tietä tehdä, että pääsin heidän ohitse rannalle. 

Taisi olla laskuveden aika, sillä vesiraja oli karannut kauaksi rannalta. Kahlaaminen ei onnistunut mutta kyllä varpailleni kelpasi lämmin valkoinen hiekkakin. Ravintoloiden lisäksi rannalla oli muutama koju, joissa myytiin käytettyjä uima- ja helleasuja. Farkkushortseja hieman himoitsin, mutta olin niin hikinen etten jaksanut sovittaa. Halpa aurinkorasva, kerroin 50, jäi ikävästi ihon pinnalle lillumaan ja hiostamaan. Mutta suojasi kuitenkin eli hyvin ajoi asiansa.

Kävelin rannan päästä päähän ja istahdin viimeiseen rantakuppilaan nesteyttämään itseäni. Hetken istumisen jälkeen oli aika palata kotiin töihin. Mutta ennen sitä pysähdys vihanneskojulla ja avokadoja ja mangoja mukaan lounaaksi.

 Dar es Salaam, Tansania

Kodinmetsästystä

Miten tansanialaisilla voikin olla niin huono maku?! Vaiko minulla? En pitänyt, enkä edelleenkään pidä, itseäni kovinkaan vaativana vaan ennemminkin sopeutuvana. Kuitenkaan yksikään asunto, jota kävimme katsomassa ei miellyttänyt minua. Asunnot olivat kalustettuja mutta eivät sisustettuja, kodinomaisuus oli niistä kaukana. Ja kalusteet olivat usein todella kömpelöitä; isoja ja tummia. Ja vähän nuhruisia. Tietenkin sijainti on tärkeää, täytyy päästä liikkumaan, saada ruokaostokset tehtyä ja alueen pitää olla turvallinen. Netti olisi myös hyvä olla ja ilmastointi on ihan ehdoton. Mutta suurin määrittäjä on budjetti. Varmaan kaikista kodinetsijöistä tuntuu että budjetti on aivan liian pieni, niin minustakin. Kaikki "paremmat" asunnot karkasivat käsistämme ja väsymys iski ennen kun pääsimme loppuun. 

Yön yli nukuttuani laskin vaatimustasoani hieman ja tyydyin yksiöön, jota olimme käyneet katsomassa edellisenä päivänä. "Tyytyä" on turhan kova sana. Kunhan saan omat tavarani asuntoon, muuttuu se varmasti kodiksi - ainakin kuukaudeksi. Jatko katsotaan sitten myöhemmin, eletään tilanteen mukaan. Pomoni on ollut erittäin avulias ja sinnikäs, hän ei taida hevin antaa periksi. Hän on myös innokas kirpparilla kävijä ja hillitön visionääri. Jaksan aina ihailla ja ihmetellä ihmisiä, jotka osaavat tehdä löytöjä ja näkevät heti vanhalle esineelle uuden elämän. Mikäli omat ideat ja tavarat loppuvat kesken, saan varmasti pomoltani niitä molempia lisää. Verhoja ja mattojakin löytyy kuulemma tarvittaessa. Huomenna on muuttopäivä.

 Helsinki-Istanbul-Dar es Salaam

Helsingin lentokenttä oli kuin aavekenttä. Eräänlaista luksusta kun ei tarvinnut jonottaa turvatarkastukseen, mutta siihenpä se luksus sitten jäi. Kaupat ja ravintolat kentällä olivat kiinni, vain pari R-kioskia oli auki. Hyvä niin, sain aamukahvit juotua ja karjalanpiirakan syötyä. Suomalaiselle kahvi on tärkeää, juommehan sitä eniten maailmassa. Odotan mielenkiinnolla minkälainen kahvikulttuuri Tansaniassa on. Tiedän että siellä tuotetaan kahvia, mutta millaista?  Näin Fazer kuvailee tansanialaista kahvia nettisivuillaan: "Tansanialaisen kahvin maku on monitahoinen, siinä on raikasta ja eloisaa hapokkuutta ja usein marjaisia ja hedelmäisiä makuvivahteita". Kuinkahan Fazer kuvailisi suomalaisten suosimaa Juhla Mokkaa?

Mutta välilasku Istanbulissa, jossa lentokentällä oli normimeininki. Paljon ihmisiä ja lentoja, maskia tuskin kenelläkään. Turvaväleistä tosin muistutettiin lattiassa olevissa tarroissa. Turkkilaiselle kahville ei jäänyt aikaa. Ensimmäinen lentoni oli myöhässä, sillä aamulla Istanbulissa ollut lumimyrsky sotki lentoaikataulut. Kone saapui myöhässä Helsinki-Vantaalle ja pääsimme lähtemään tunnin myöhässä aikataulusta. Kone oli täynnä ja maskia täytyi pitää koko lennon ajan. Tarjoilusta oli tingitty, saimme vain muoviin pakatut sämpylät, kakkupalat ja pillimehua. Koneessa meitä muistutettiin turvaväleistä. Hmm...oikeesti?!

Dar es Salaamiin saavuin kolmen aikaan aamuyöstä. Heti koneesta noustuamme meiltä mitattiin kuume ja palautimme koneessa täyttämämme terveyslomakkeet. Jono eteni nopeasti siihen saakka kunnes virkailija pudotti ja hajotti kuumemittarin. Ja tietenkin juuri ennen minun vuoroani. Jonoja oli kaksi ja onnistuimme keskenämme yhdistämään jonot yhdeksi vetoketju-periaatteella. Kiitettävää yhteistyötä väsyneiltä matkustajilta.

Vielä viisumi jonoon ja sitten ulos. Olin hankkinut viisumin netistä ennakkoon, joten pääsin lyhyempään jonoon. Olin jonon hännillä kun vihaisen näköinen virkailija viittoili minua tulemaan ensimmäiseksi, ohi jonon. Kyllä nolotti. Hän kysyi olenko käynyt Arushassa. No olenhan minä. "Olemmeko tavanneet aiemmin" hän jatkoi. Ei, en usko. Eli pikakaistaa ulos, Peter oli jo minua vastassa.

Yöllä ei juuri liikennettä ollut ja majapaikkaan Dar es Salaamissa saavuin aamuyöllä neljän jälkeen. Uni ei meinannut tulla, kuumuus, vieraat äänet ja hyttyset häiritsivät. Mutta olin päässyt perille ja lopulta nukahdin onnellisena.