Agioi Apostoli - Paleohora - Elafonissi - Agioi Apostoli

 

 

Ensimmäinen vapaapäivä. Saimme kollegani kanssa firman auton käyttöömme ja lähdimme vapaapäivänämme tutustumaan Kreikan länsiosaan. Ensimmäinen ajovuoro oli minulla ja hieman arvelutti nuo vuoriston serpentiinitiet. Kapeitahan ne välillä olivat, mutta onneksi suht hyväkuntoisia. Eikä niitä suoraseinämäisiä rotkoja juurikaan tiellemme osunut. Liikennettä oli muutenkin vähän, ainoastaan Papadianan kylässä juutuimme ruuhkaan kun hautajaissaattue tuli vastaan kapealla tiellä. Jouduimme peruuttamaan pitkän pätkän pikkuruisella kylätiellä, kylän miesten ohjatessa ja neuvoessa meitä. Muuten saimme posotella saaren halki varsin rauhassa.

Kirkkoja ja pieniä temppeleitä löytyi joka kylästä ja välillä kylien ulkopuoleltakin. Hautausmaat valkoisine marmorihautoineen ja valokuvineen olivat kauniita ja hartaita paikkoja. Vainajat haudataan yleensä parin päivän sisällä kuolemasta ja heidät pidetään haudoissa 5-10 vuotta. Sen jälkeen jäänteet nostetaan ylös, luut pestään ja laitetaan pieneen arkkuun. Arkku sijoitetaan kirkossa sijaitsevaan luuhuoneeseen muitten vainajien jäännösten joukkoon. Näin hauta saadaan uudelleen käyttöön - aikamoista kierrätystä.

Matkan varrella nähtiin kymmeniä appelsiini- ja oliivitarhoja. Täytyihän niitä appelsiineja maistella ja todella makeita ja mehukkaita olivat. Vuohilaumoja vaelsi vuorenrinteillä, myös lampaita ja lehmiä tuli jonkin verran vastaan.

Paleohora on idyllinen pikkukaupunki Kreetan etelärannalla. Taisi olla iltapäiväsiestan aika, niin rauhallista kaupungin kaduilla oli. Menimme viihtyisään lounaspaikan, jossa olimme aiemmin nähneet paikallisia papparaisia kahvittelemassa. Ruoka oli hyvää kreikkalaista perusruokaa. Ruokalistoja emme saaneet vaan meidät ohjattiin salin perälle valitsemaan lounaamme vitriinissä olevista annoksista. Tarjolla oli liha- ja kasvisruokia, yllättäen kalaa ei ollut tarjolla. Kala on kuulemma kallista, sillä kalastaminen on työlästä ja kalaa on vähän tarjolla, siksi sen hinta on aika korkea. Kaupungin molemmin puolin siinsi Välimeri, toisella puolella hiekkaranta ja toisella puolella venesatama. Kaunista.

Olimme kuulleet ylistystä Elafonissin rannasta - Kreetan Malediiveista - mutta silti meillä molemmilla leuka loksahti, kun näimme rannan ensimmäistä kertaa. Vesi oli kirkkaan turkoosia, sen kaikissa sävyissä, ja hiekka vienon vaaleanpunaista. Onneksi sesonki ei ole vielä alkanut ja rannalla oli suht rauhallista käyskennellä ja kahlata aallokossa. Todellista väriterapiaa, ihan henkeä salpasi Elafonissin satumaiset värit ja näkymät.

Kotimatkalla vierailimme vielä pikaisesti Chrysoskalitissan 500 vuotta vanhassa luostarissa. Kotimatka tuntui vievän ikuisuuden pitkän ja antoisan päivän jälkeen. Onneksi pimeä tulee vasta kahdeksan aikoihin, joten pääsimme valoisan aikaan perille.