Portland, Oregon, Yhdysvallat 

 

Viimeinen päivä Portlandissa. Siivoamista, pyykinpesua, pakkaamista... ja valmistautumista matkaan kohti Seattlea. Mitä Portlandista jäi mieleen? Metsäpalot - jotka jatkuvat edelleen ja evakuointialue on laajentunut entisestäänkin - ruokarekka-alueet, ihanat vintageputiikit; niin vaate- kuin huonekalusellaiset, pyöräily-ystävällisyys, hyvä julkinen liikenne, superystävälliset ja kärsivälliset bussikuskit sekä tietenkin ihmiset.

Mistä sitten en pitänyt? Kodittomista, tai siis siitä, ettei heillä ollut paikkaa minne mennä. Ja siitä, ettei yhteiskunta huolehdi heistä. Narkkareista; kai heidänkin suuri määränsä kertoo jotain täkäläisestä yhteiskunnasta. Vaikka kaupunki on pyöräilijä- ja jalankulkijaystävällinen, on se kuitenkin rakennettu autoilijoiden ehdoilla. Kunnon ruokakaupppoihin on hankala päästä julkisilla ja minimarketeissa on tarjolla vain prosessoitua roskaruokaa. Muutenkin roskaruuan ja kertakäyttöastioiden määrä on valtava. Tosin New Season -ruokakaupan kassalla sain muistaakseni 80 sentin hyvityksen, kun minulla oli oma kassi mukana.

Koiran kanssa liikkuessa tulee helposti juteltua ihmisten kanssa, ainakin sitä small talk´ia. Ja naapureihinkin olen tutustunut. Ystävällisyys on täällä vallitsevaa niin busseissa kuin kaduillakin. Oli se sitten aitoa tai ei, on se kuitenkin mukavaa. Huomaan itsekin hymyileväni täällä enemmän ja tuntuu täysin normaalilta ottaa katsekontaktia vastaantulijoihin. Trumpista ei täällä tunnu pitävän kukaan, eikä paikallisuutisissa ainakaan ole hänen tempauksiaan huomioitu. Enemmän taidetaan Trumpista uutisoida Suomessa kuin täällä Oregonissa. Muutamalle ihmiselle kerroin kolmen tunnin kuuluisteluista maahantullessani ja he olivat häpeissään ja vihaisia siitä, kuinka ala-arvoisesti heidän hallintonsa kohtelee ulkomaalaisia. Tosin huomautuin aina, että minua kohdeltiin kuitenkin ystävällisesti.