Oslo, Norja

Maanantai on haasteellinen päivä. Monet museot ja galleria ovat kiinni ja lounaspaikkaakin oli vaikeaa löytää - jos siis halusi syödä jotain muuta kuin pizzaa/kebabia/hampurilaisia. Monet ravintolat ovat kiinni maanantaisin ja useat auki olevista avaavat ovensa vasta kolmelta iltapäivällä. Tarjouduin yhteen ravintolaan, mutta siellä oli vain yksi hermostunut tarjoilija, joka yritti hoitaa myös kokin hommat sekä salissa että take away - luukulla. Kokilla taisi olla rokulipäivä. Seuraavaan ravintolaan kelpasi maksuvälineeksi vain norjalainen pankkikortti tai käteinen, ja kumpaakaahan minulla ei ollut. Hyvä niin, sillä kulman takaa löytyi pieni - siis todellakin pieni - kalaravintola, Havets Fryd, jossa oli vain muutama annos paikallisesta kalasta valmistettuna. Otin perinteisen norjalaisen kalakeiton, joka maksoi reilut kuusi euroa. Keitto oli valmistettu valkeasta lohesta, joka ei ollut koostumukseltaan ollenkaan 'kalamainen', enemmänkin tasainen kuten vaikka kampasimpukka. Liemi oli kermaista ja paksua, enemmänkin valkokastiketta kuin lientä. Todella hyvää!

  

Koska maanantai ei ole mikään museopäivä, suunnistin Vigelandin patsaspuistoon. Oli kyllä yllättävä kokemus! Puisto oli kuin Versailles'n palatsin puisto pienoiskoossa ja siellä oli yli 200 patsasta jos jonkinlaisessa asennossa.

Puiston on suunnitellut taiteilija Gustav Vigeland ja kaikki patsaat ovat myös hänen käsialaansa. Osa on valettu pronssiin, osa veistetty graniittiin ja osa oli takorautaisia. Patsaitten leikillisyys ja kummalliset asennot saivat hymyn huulille. Tässä hieman tunnelmia puistokävelyltä.

 

Oslo, Norja

Oslossa näkee onnelan synkemmän puolen; narkkareita, alkoholisteja, kerjäläisiä ja kodittomia. Skandinaavinen hyvinvointijärjestelmä ei sittenkään tavoita kaikkia - eikä kaikki haluakaan tulla tavoitetuiksi. Muuten Oslo näyttää kauniilta ja vauraalta; kadut ovat siistejä, puistoja kukkaistutuksineen ja patsaineen on tiuhaan ja ihmiset ovat hyvin pukeutuneita. Oslon maamerkki, Operahuset eli oopperatalo näyttää kaikessa jyhkeydessään rantaan ajautuneelta jäämöhkäleeltä. Sisältä paljastuu lämmin tammiverhoilu, kaikki näyttää kovin skandinaaviselta. 

Kivenheiton päässä on Nobel Peace Center eli Nobelin rauhan keskus. Siellä esitellään Alfred Nobelin tarina, rauhanpalkinnon saajat ja heidän työtään. Viidestä Nobel-palkinnosta rauhanpalkinto on ainoa, joka jaetaan Norjassa (muut palkinnot jaetaan Tukholmassa, Ruotsissa). Palkinnot jaetaan 10. joulukuuta, Alfred Nobelin kuolinpäivänä. Kuollessaan Nobel oli yksi maailman rikkaimpia henkilöitä. Hänen omaisuutensa oli nykyrahassa laskettuna 160 miljoonaa euroa. Ainoana suomalaisena rauhanpalkinnon on saanut Martti Ahtisaari vuonna 2008.

Keskustan toisella laidalla sijaitseva Slottsparken eli Kuninkaallinen puutarha on harvinaisuus, sillä se on ollut avaamisestaan, vuodesta 1854 lähtien, yleisölle avoinna. Se on puutarhureiden taidonnäyte ja suojelukohde, jonne on istutettu noin 2000 puuta. Puisto ja kuninkaanlinna sijaitsevat pääkadun, Karl Johans gaten päässä mäennyppylällä. Tuntuu oudolta kävellä linnan pihalla kuninkaan ollessa kotona. Vartijoita on vain muutama eikä muureja tai aitoja ole erottamassa kuninkaallisia rahvaasta.    

Bergen ---> Oslo, Norja

Suurin odotuksin astuin junaan Bergenin asemalla aikaisin sunnuntaiaamuna. Bergen-Oslo -välin pitäisi olla maisemiltaan yksi maailman kauneimmista rataosuuksista. Ensimmäiset kymmenen minuuttia matkattiin tunnelissa, sitten saavuimme Arnaan, jonka jälkeen matka jatkui taas tunnelissa. Hieman huvitti. 

Junassa paikalliset erottuivat turisteista: he nukkuivat ja turistit odottivat kännykät kädessään maisemia. Kun juna meni tunneliin, kuului pettyneitä huokauksia. Mullekin kävi muutaman kerran niin, että juuri kun olin saanut kameran esille, mentiin tunneliin ja maisema jäi ikuistamatta.

Aamulla vedenpinta merenpoukamissa oli peilityyni ja usva verhosi  lumisia vuortenhuippuja. Vuorilta laskeutui useita vesiputouksia ja kosket alhaalla kuohuivat yli äyräittensä. Vedenpinta joissa oli korkealla, monet puut ja pensaat olivat jääneet veden varaan. Norjassakin maaseutu autioituu. Radanvarrella näkyi useita autiotaloja ja - tiloja. Maataloudessa suositaan suuria tilakokoja, eivätkä pienet tilat täälläkään pärjää. Muutamia lammaslaumoja niityillä kuitenkin näkyi.

Mitä korkeammalle tullaan, sitä talvisemmaksi maisema muuttuu. Radan korkein kohta on Finsen kylässä, 1222 metrin korkeudella merenpinnasta. Siellä on vielä reilusti lunta ja lammet ovat jäässä. Näyttää hassulta, kun ihmiset nousevat junaan sukset kainalossa.

Norjalaisten kanssa tulee helposti juttuun. He puhuvat hyvää englantia ja jos jotain ei ymmärretä, toistetaan sama ruotsiksi. Matkaseuranani oli parin tunnin ajan bergeniläinen eläkeläismies. Hän kertoili minulle veneestään, perheestään ja Norjan historiasta. Kuninkaalliseen perheeseen hän suhtautui suopeasti - ovathan he hyvää  pr:ää maalle - vaikka pitikin instituutiota jo aikansa eläneenä. Hänen poistuttuaan junasta Glo'ssa, yritin torkahtaa hetkeksi. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, sillä vähän väliä piti avata silmät ja tarkistaa, etten vaan missaa yhtään upeaa maisemaa.

Osloon saavuimme aikataulussa 6,5 tuntia myöhemmin. Täälläkin paistaa aurinko ja lämpö hellii satunnaista matkaajaa.

Bergen, Norja

Täytyy laittaa Bergenistäkin pakollinen street art -postaus. Olkaapa hyvät.

Bergen, Norja

Jos Islanti näytti satumaalta, vaikuttaa Norja todelliselta onnelalta. Bergen näyttäytyy auringonpaisteessa idylliseltä paikalta asua. Kaupunki on sopivan kokoinen - lagom, sanoisi ruotsalainen - meren ja vuorten välissä. Kapeat kadut värikkäine puutaloineen ja mukulakivineen, komeine kivitaloineen ja hoidettuine puutarhoineen. Ja kissat ovat muuttuneet maatiaisista norjalaisiksi metsäkissoiksi.

Terassilla juttelin norjalaisen naisen kanssa siitä, kuinka onnekkaita olemme naisina, kun olemme syntyneet 1900-luvun loppupuolella Skandinaviaan. Meillä on samat oikeudet kuin miehillä ja melkein sama palkkakin. Kovin helposti emme jää kodittomiksi tai sairautemme jää hoitamatta. On huomattavasti helpompaa olla köyhä Skandinaviassa kuin vaikkapa Bangladeshissä.

Norjalaisilla tuntuu olevan samanlainen ylpeys itsenäisyydestä kuin meillä suomalaisillakin. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan sen vuoksi on taisteltu. Ja suhde Ruotsiin tuntuu myös yhdistävän; onhan Norjakin ollut aikanaan Ruotsin vallan alla. Rakas vihollinen siis. Jos suomalaiset rakastavat suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsejä, on norjalaisilla ihan ikiomat Pekka ja Toivonen -vitsit meistä suomalaisista.

Kuten: Pekka ja Toivonen ottavat kuppia ja koettavat keksiä aiheita maljojen nostoon. Toivonen ehdottaa että juodaan malja Suomen metsille. Pekka innostuu: hyvä ajatus, mutta juodaan sitten joka puulle!

Bergen, Norja

Mitä Islannista jäi mieleen? Reykjavik on kuin pieni sympaattinen kylä mahtavan luonnon ympäröimänä. Lumiset vuoret, sammalpeitteen verhoamat laavakentät, pauhaavat vesiputoukset, massiiviset jäätiköt, arvaamattomat tulivuoret.... Kuin satumaa saagoineen ja trolleineen. Isalantilaiset muistuttavat paljon suomalaisia; jäyhiä, vähäeleisiä ja vähäpuheisia. Small talk ei juurikaan kiinnosta, mutta kun islantilaisten kanssa pääsee juttusille, ovat he todella ystävällisiä ja sydämellisiä. Hintataso on ravintoloissa suomalaisellekin korkea. Pizzasta saa pulittaa reilut kaksikymppiä ja lounaastakin halvimmillaan 16-17 euroa. Kaupoissa tosin ruoka on samoissa hinnoissa kuin Suomessa, hieman jopa halvempaakin. Alkoholia verotetaan rankasti ja happy hour -aikaan olut maksaa ravintolassa viitisen euroa. Luottokortilla pärjää joka paikassa, käteistä ei tarvitse ollenkaan. Jopa bussissa voi maksaa kortilla, samoin julkisessa käymälässä.

Matka jatkuu Norwegianin siivin kohti Bergeniä. Lentäminen on nykyään käsittämättömän halpaa, ehkä jo liiankin halpaa. Lento Reykjavikistä Bergeniin maksoi 65 euroa. Tosin hintojen kanssa pitää olla tarkkana, piilokuluja on paljon ja ne saattavat jopa tuplata sen edullisen lentolipun hinnan. Jos haluat laukun ruumaan, maksat siitä extraa. Tai jos unohdat sen varauksestasi, maksat siitä hunajaa lähtöselvityksessä.  Jos haluat tietyn isumapaikan koneesta, maksat siitä lisähintaa, aterioista puhumattakaan. Mitään ei kuulu enää peruslipun hintaan, ainoastan paikka koneessa ja käsimatkatavarat. Ja lähtöselvityksenkin teet itse, henkilökunnan tarve on minimoitu mahdollisimman pieneksi. Mutta näillä mennään, lyhyillä lennoilla pärjää ilman aterioita ja matkatavaroita.

Millainen ensivaikutelma Bergenistä on syntynyt? Kesä! +18*C, wau!! Ja vihreää. Pipo saa nyt vaihtua aurinkolaseihin ja villasukat sandaaleihin. Ihmiset ovat vallanneet terassit ja jäätelökioskien edessä on jonoja. Satama on täynnä veneitä ja ihmiset nauttivat illallista veneiden kansilla. Kesä on lyhyt, joka hetkestä on nautittava täysillä.

Reynisfjara, Islanti

Islannin etelärannikolla sijaitseva Reynisfjaran vulkaaninen ranta on noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista. Rannikkoa kehystävät mustasta hiekasta koostuvat rannat, jotka on listattu maailman kauneimpien rantojen joukkoon. Mustan värin kivet ovat saaneet tuliperäisestä maasta ja meri on hionut ne sileiksi. Rannalla on hienoja basalttikivisiä luolia ja seinämiä, joiden kiteiset ja pilarimaiset muodot saavat aikaan ihastunutta ihmetystä.

Rannalla kehotetaan varomaan hiipiviä aaltoja - "sneaky waves" - eikä turhaan; aallot voivat kohota yli 20 metrin korkeuteen ja imaista liian lähelle eksyneen kulkijan mukaansa. Lisäksi hiekka on kuin juoksuhiekkaa ja siihen jää helposti jumiin. Tänäkin vuonna on jo yksi turisti menettänyt henkensä yrittäessään kuvata huikaisevia aaltoja lähietäisyydeltä. Parempi siis ihailla mahtavaa luontoa kunnioitettavan välimatkan päästä.

Sólheimajökull, Islanti

Sólheimajökull - Auringonkotijäätikkö. Hassu nimi jäätikölle. Paikallisten mielestä täällä aurinko paistaa useammin kuin muualla. Tänään ollaan saatu aurinkoa ja sadetta sekä reippaasti tuulta. Eli tyypillinen islantilainen sää; kaikki säätyypit yhden päivä aikana - ja usein vielä lyhyen ajan sisällä. Turhaan eivät islantilaiset vitsaile, että jos et pidä säästä, odota hetki, kohta se muuttuu.

Sólheimajökull- jäätikkö kohoaa harmaan eri sävyissä. Mm. Eyjafjallajökullin tuhka peittää ohuelti sen pintaa ja sävyt muuttuvat jatkuvasti. Jäätikön halkeamista heijastuu kauniin turkoosia sävyjä. Jäätikölle pääsee kävelemään oppaan seurassa, joka tietää ja tuntee jäätikön arvaamattomuuden.

Sólheimajökull-jäätikkö on valtavan Mýrdalsjökull-jäätikön valuma-alue. Syvyyttä sillä on 250 metriä. Jäätikkö pienenee jatkuvasti, ei ilmastonmuutoksen, vaan sen alapuolella sijaitsevan tulivuoren lämmön takia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jäätikkö on vetäytynyt kilometrin - aika hurjaa vauhtia siis. Koska jäätikön pohja sijaitsee merenpinnan alapuolella, jää siitä muistoksi vain märkä läntti eli järvi tai laguuni.

Islannin luonto on toiminut monien elokuvien näyttämönä. Täällä on kuvattu mm. Game of Thornes, Star Wars, Matka maailman keskipisteeseen ja monia, monia muita. Islannin tiet ovat suht hyväkuntoisia, kiitos siitä menee paljolti elokuvien tuotantoyhtiöille ja NATOlle, jotka ovat rakentaneet ja kunnostaneet teitä saadakseen kalustoa ja henkilöstöä paikalle.

Eyjafjallajökull, Islanti

Islanti tuli maailmalla tunnetuksi viimeistään vuonna 2010, jolloin Eyjafjallajökull-jäätikön alainen tulivuori purkautui ja aiheutti parin viikon kaaoksen Euroopan lentoliikenteessä. Purkauksen voimakkuudesta huolimatta Islanti selvisi todella pienin vahingoin tapahtuneesta. Tulivuori sijaitsee Islannin etelärannikolla ja tuulen suunta oli sopivasti Islannista poispäin, kohti Eurooppaa. Islanti säästyi siis suurelta osin tuhkalta ja ihmisvahingoilta. Vain yksi maatila oli vaaravyöhykkeessä, mutta vapaaehtoisten pelastustyöntekijöitten voimin sekin saatiin pelastettua. Pelastajat auttoivat myös eläimiä, yhtään ihmishenkeä ei purkauksen vuoksi menetetty. Jäätiköltä sulaneet tulvavedet saatiin onneksi ohjattua mereen, tosin teitä jouduttiin rikkomaan veden ohjaamiseksi.

Tämä tulivuorenpurkaus osoittautui varsinaiseksi markkinointitapahtumaksi; turismi lähti Islannissa nousuun ja on noussut siitä lähtien 20 % vuosittain. Viime vuonna 340 000 asukkaan Islannissa kävi turisteja noin kaksi miljoonaa - aikamoinen määrä. Vaikka turismi tekee hyvää taloudelle, aiheuttaa se myös ongelmia. Luonto joutuu koville ja hinnat nousevat pilviin palkkojen pysyessä samana. Paikallisilla on vaikeuksia löytää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja sillä omistajat vuokraavat asuntojaan mieluummin turisteille kovaan hintaan.

Islannissa on kolmisenkymmentä aktiivista tulivuorta ja purkauksia sattuu noin viiden vuoden välein. Islantilaiset nimet ovat vaikeita lausua, kuten Eyjafjallajökullkin. Tällä YouTube-videolla herkutellaan erilaisilla ääntämisyrityksillä. Nauttikaa.

Viðey, Islanti

Eilen taisi Reykjavikissa alkaa kesäsesonki, ainakin bussi- yms. aikataulut muuttuivat ja vuorot lisääntyivät. Lyhyen lauttamatkan päässä sijaitsee Viðey-saari (ð=th). Halusin käydä saarella katsomassa Yoko Onon  miehelleen John Lennonille tekemän muistomerkin. Lautta lähti Harpa -konsertti- ja konferenssitalon rannasta ja mereltä katsottuna rakennus pääsi oikeuksiinsa. Lasiset seinät on iltaisin valaistu vaihtuvilla, tietokoneohjatuilla led-valoilla, päivällä seinät tuovat mieleen revontulet tai kalansuomut. Harpan musiikillinen johtaja on todennut, että islantilaiset muusikot odottivat sata vuotta omaa musiikkitaloa mutta saivatkin palatsin.

Mutta takaisin Viðeyn saarelle. Saarella on ollut asutusta 900-luvulta saakka, mutta nykyään se toimii lähinnä virkistysalueena. Viimeiset asukkaat lähtivät viisikymmentä vuotta sitten, ainoastaan linnut jäivät saarelle. Lajeja saarella on kolmisenkymmentä ja pesintäaikaan vierailijoiden liikkumista saarella rajoitetaan. Luonto näyttää vielä alkukeväästä karulta, mutta yllättäen saarelta löytyy 156 kasvilajia. Mustat rannat ja jylhät kallioseinämät ovat luonteenomaisia Viðeyn saarelle.

Miksiköhän kaikista maailman paikoista Yoko Ono valitsi juuri Viðeyn saaren John Lennonin muistomerkin paikaksi?  Teos on nimeltään Imagine Peace Tower ja kyseiset sanat; kuvittele rauha, on kirjoitettu teokseen 24:llä kielellä. Suomeksikin teksti löytyi, jopa kaksi kertaa. Vuosittain teos muuttuu valoinstallaatioksi lokakuusta joulukuuhun eli John Lennonin syntymäpäivästä hänen kuolinpäiväänsä saakka. Vaikuttava sanoma, vaikuttava teos.

Mantereelle palasin takaisin Old Harbourin satamaan eli vanhaan satamaan. Alue on nousussa ja vanhat satamarakennukset ja venevajat ovat muuttuneet trendikkäiksi liiketiloiksi ja kahviloiksi.

Golden Circle, Islanti

Golden Circle eli Kultainen Kierros on noin 300 kilometriä pitkä rengastie, jonka varrelta löytyy useita Islannin luonnonihmeitä. Pelkäsin, että tiet olisivat ruuhkaisia, mutta saimme posotella kaikessa rauhassa laavakenttien keskellä. Myöskään nähtävyyksillä ei ollut tungosta, loistava ajoitus. Matkan varrella ohitimme muutaman pienen kylän ja joka puolella kohosi lumirinteisiä vuoria. Minne tahansa katsoikin, kaikkialla oli mykistävän kaunista. Täällä kohtasivat kuuma ja kylmä, molemmat kiehtovia omalla tavallaan.

Ensimmäinen pysähdys oli Faxin vesiputouksella. Siellä voi kalastaa lohia, jotka ovat kuulemma maailman parhaita. Faxi oli pieni, mutta erittäin kaunis vesiputous, jonne ei moni eksy. Se ei näy tielle eikä sinne ole suuria opasteita. Vesi laskeutui kauniiseen lampeen ja jatkoi siitä matkaansa kanjonia pitkin pohjoiseen.

Suurempi, Gullfossin vesiputous on 30 metriä korkea ja putouksen aikaansaama pauhu on korvia huumaava. Vesi katoaa pimeyteen, maan uumenissa oleviin syviin rotkoihin ja ilmaan jäävät vesipisarat kastelevat uteliaat paikallaolijat

Þingvellir on viikinkien parlamentin kokoontumispaikka ja nykyään UNESCOn maailmanperintökohde. Paikka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen repeämiskohdassa. Geologisesti Islanti kuuluu siis sekä Euraasiaan että Pohjois-Amerikkaan. Paikalla laadittiin ensimmäiset lait ja niitä myös laitettiin siellä toteen. Rikolliset miehet mestattiin hirttämällä tai giljotiinilla, naiset hukuttamall

Geysir on tunnetuin vettä suihkuttava kuuma lähde. Sen mukaan on nimetty kaikki muutkin maailman kuumat suihkulähteet. Geysir pulputtelee nykyisin kaikessa hiljaisuudessa ja vesipatsaita ilmaan syöksee viereinen Strokkur. Vesi on 80-100 asteista ja sitä suihkuaa kymmenien metrien korkeuteen noin kymmenen sekunnin välein. Ja täälläkin tuoksuu mätä kananmuna.

Vierailimme paikallisella maatilalla ihailemassa muutaman päivän ikäisiä karitsoja. Suloisia olivat. Islannin hevoset olivat uteliaita ja tulivat tervehtimään vieraita aidan taakse. Islanninhevosia täällä on 70 000 ja laji halutaan pitää puhtaana. Maahan ei saa tuoda hevosia ja käytetyt varusteetkin syynätään tarkkaan. Islanninhevonen on altis sairauksille. Virukset, jotka ovat harmittomia muille hevosille, voivat koitua islanninhevosen tuhoksi.

Faxin vesiputous.

Gullfoss eli Kultainen vesiputous.

Þingvellir.

Reykjavik, Islanti

On kiva kävellä Reykjavikin katuja ja ihastella katutaidetta. Töhryjäkin on, eikä varsinaisia graffiteja juuri ole, mutta koko seinän täyttäviä muraaleja sitäkin enemmän. Seinämaalauksia saa maalata talonomistajan luvalla, eikä kaupunki rajoita niitten tekemistä. Maalaukset ovat taidokkaita, vaikkakin hieman kliinisiä, ja antavat eloa ja väriä kaupunkikuvaan.

Talot näyttävät kaukaa puutaloilta, mutta läheltä katsottuna ne paljastuvatkin yllättäen metallilevyillä verhoilluiksi. Puu on Islannissa tuontitavaraa ja siksi kallista. Ja suojaahan metalli taloja paremmin purevalta tuulelta ja tuiskulta. Myös kivitaloja on paljon ja kaupungissa rakennetaan jatkuvasti lisää. Asuminen Reykjavikissa on todella kallista. Islantilainen ystäväni vertasi Reykjavikin vuokria Manhattanin vuokriin; samaa tasoa kuulemma ovat.