Lontoo, Iso-Britannia
Portobello Road ja Notting Hill. Puuttuu vain Hugh Grant kävelemässä katua pitkin matkakirjakauppaansa. Ja sininen ovi. Toki saatavilla on kävelykierros elokuvan hengessä, mutta päädyin fiilistelemään ja tutustumaan alueeseen ruotsalaisen Annelin kanssa. Myös Annelin piti yöpyä Lontoon merimieskirkolla ja vesivahingosta johtuen päädyimme kämppiksiksi Lord -hotelliin. Merimieskirkolla on näköjään tiedossa isompikin remppa, sillä minut on majoitettu muualle kaikiksi neljäksi yöksi, jotka minun piti siellä viettää. Harmi sinänsä, sillä olisin halunut tutustua Lontoon merimieskirkon toimintaan ja talon tapoihin. Hotelli Lord on täyteen buukattu viikonlopuksi, joten jouduin siirtymään Leisure Inn:iin kolmeksi yöksi. Tuli hieman koditon olo, kun siirryin reppu selässä paikasta toiseen ja mietin, etsisinkö vielä uuden paikan kahdeksi viimeiseksi yöksi. Hotelli Leisuressa yöpyy myös joensuulainen Sanni. Kummallista, tuntuu että Lontoo on joensuulaisia täynnä.
Portobello Road näytti yllättävän samanlaiselta värikkäine taloineen kuin vaikkapa Puerto Rico Karibialla. Kuulinkin eräältä rouvalta - joka käveli vieressäni ja rupesi juttusille - että alue on aikanaan ollut erityisesti Karibialta muuttaneiden siirtolaiset asuinaluetta. Heidän perujaan ovat myös vuosittaiset katukarnevaalit, joita vietetään Portobellolla lokakuussa.
Kensingtonin palatsi, puutarha ja puisto olivat kävelymatkan päässä Portobellolta. Piipahdin palatsissa katsomassa, kuinka Diana ja Charles ovat aikoinaan siellä elelleet. Nyt kuulemma prinssi William ja puolisonsa Kate (mikä hänen tittelinsä lieneekään) remontoivat palatsista yhtä siipeä kodikseen. Heti Kensingtonin jälkeen puisto muuttuu Hyde Parkiksi, josta yritin etsiä Speaker´s Corneria. Alue olikin kulmauksessa, mutta ei koroketta tai muuta sen kummempaa maamerkkiä, ainoastaan katukivin merkattu alue puhujille. Ja siellähän sana on vapaa; kuka tahansa saa puhua mistä tahansa julkisesti - lain puitteissa toki.
Portobello Road ja Notting Hill. Puuttuu vain Hugh Grant kävelemässä katua pitkin matkakirjakauppaansa. Ja sininen ovi. Toki saatavilla on kävelykierros elokuvan hengessä, mutta päädyin fiilistelemään ja tutustumaan alueeseen ruotsalaisen Annelin kanssa. Myös Annelin piti yöpyä Lontoon merimieskirkolla ja vesivahingosta johtuen päädyimme kämppiksiksi Lord -hotelliin. Merimieskirkolla on näköjään tiedossa isompikin remppa, sillä minut on majoitettu muualle kaikiksi neljäksi yöksi, jotka minun piti siellä viettää. Harmi sinänsä, sillä olisin halunut tutustua Lontoon merimieskirkon toimintaan ja talon tapoihin. Hotelli Lord on täyteen buukattu viikonlopuksi, joten jouduin siirtymään Leisure Inn:iin kolmeksi yöksi. Tuli hieman koditon olo, kun siirryin reppu selässä paikasta toiseen ja mietin, etsisinkö vielä uuden paikan kahdeksi viimeiseksi yöksi. Hotelli Leisuressa yöpyy myös joensuulainen Sanni. Kummallista, tuntuu että Lontoo on joensuulaisia täynnä.
Portobello Road näytti yllättävän samanlaiselta värikkäine taloineen kuin vaikkapa Puerto Rico Karibialla. Kuulinkin eräältä rouvalta - joka käveli vieressäni ja rupesi juttusille - että alue on aikanaan ollut erityisesti Karibialta muuttaneiden siirtolaiset asuinaluetta. Heidän perujaan ovat myös vuosittaiset katukarnevaalit, joita vietetään Portobellolla lokakuussa.
Kensingtonin palatsi, puutarha ja puisto olivat kävelymatkan päässä Portobellolta. Piipahdin palatsissa katsomassa, kuinka Diana ja Charles ovat aikoinaan siellä elelleet. Nyt kuulemma prinssi William ja puolisonsa Kate (mikä hänen tittelinsä lieneekään) remontoivat palatsista yhtä siipeä kodikseen. Heti Kensingtonin jälkeen puisto muuttuu Hyde Parkiksi, josta yritin etsiä Speaker´s Corneria. Alue olikin kulmauksessa, mutta ei koroketta tai muuta sen kummempaa maamerkkiä, ainoastaan katukivin merkattu alue puhujille. Ja siellähän sana on vapaa; kuka tahansa saa puhua mistä tahansa julkisesti - lain puitteissa toki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti