Bryssel, Belgia

Meidän lähiaukiolla Place Jean Reylla oli tänään ensimmäistä kertaa ruokatapahtuma European Canteen. Ideana on kokata ruokia belgialaisista, sesongin mukaisista raaka-aineista ja samalla tutustua eri maiden ruokakulttuureihin. Tänään kokattiin italialaista ruokaa. Ruokavaihtoehtoina olivat pihvi basilikapestolla ja tuoresalaatilla, juustoiset punajuuret ja tuoresalaatti tai bruschetta oliivitapanadella ja kasvismarinadilla. Eli homma toimi niin, että kuka tahansa ohikulkija sai osallistua kokkaustapahtumaan ostamalla ruokakassin (12-15 €), jossa oli sisällä ruokaohje ja tarvittavat raaka-aineet. Pitkien pöytien ääreen mahtui kymmeniä kokkaajia ja ammattikokki oli paikalla neuvomassa apua tarvitsevia. Kokkausvälineet sai järjestäjältä käyttöönsä ja ruuat  kypsennettiin avogrillissä. Tapahtumassa muutamat paikalliset tuottajat esittelivät ja myivät tuotteitaan, ja lähiravintola Livingroom piti huolen juomapuolesta.

Ensi viikolla on vuorossa espanjalainen keittiö ja luvassa on ainakin tapaksien valmistusta.

 

Lontoo, Iso-Britannia
 

Neljä yötä, neljä hotellihuonetta - onneksi kaksi viimeistä yötä kuitenkin samassa hotellissa. En saanut päivityksiä Lontoon merimieskirkolta, mutta ilmeisesti tulva on aiheuttanut enemmänkin vahinkoa, sillä en päässyt palaamaan merimieskirkolle majoitukseen. Sinänsä minulla oli hyvä tuuri, vältyin Lontoossa sateilta. Sää oli kaiken kaikkiaan suosiollinen, puolipilvistä ja lämpöä oli juuri sopivasti parikymmentä astetta.

Neljä päivää hurahti vauhdilla. Yllättävän hyvin sain Lontoon haltuuni. En voi kuin ihmetellä, kuinka hyvin julkinen liikenne - varsinkin metro - toimii. Kaikki reitit on opastettu täydellisesti, missään vaiheessa ei tarvinnut arpoa minne päin lähteä. Yksittäinen matka metrossa maksoi 4,90 puntaa, mutta Oyster -kortilla matka maksoi "vain" 2,40 puntaa. Punnan kurssi heittelehti valtavasti, johtuen Brexitistä. Torstaina, äänestyspäivänä sadalla eurolla sai melkein 80 puntaa, mutta perjantaina, kun äänestystulos oli selvillä ja Britannia lähdössä EU:sta, sadalla eurolla sai vain 55 puntaa. Tosin rahanvaihtopaikkakin saattoi vaikuttaa asiaan. Suomalaiselle Lontoon hinnat olivat suht kohtuullisia. Ruoka ja juomat olivat yleisesti ottaen Suomen hinnoissa. Ainoastaan asuminen täällä on huikeasti kalliimpaa. 

Parasta Lontoossa on monipuolisuus; monikulttuurisuus, rikas taide- ja kulttuurielämä,  suvaitsevaisuus. Tarjontaa on liikaakin ja ähky yllättää satunnaisen matkailijan. Viime viikolla Lontoossa juhlittiin Gay Pride -festivaalia, joka huipentui kulkueeseen viikonloppuna. Monet kaupungin laitokset mm. palolaitos ja liikennelaitos tukivat gay pridea.

Lontoo, Iso-Britannia

East Endin street art -kierros ja työpaja. Paikallinen taiteilija Jeremy kierrätti meitä pitkin East Endin katuja ja kujia. East End oli parikymmentä vuotta sitten vielä teollisuusaluetta. Kun teollisuushalleja ja -rakennuksia alettiin purkaa asuintalojen tieltä, valtasivat taiteilijat kaupunginosan. Mm. Banksy on aikoinaan aloittanut uransa East Endistä. Moni katutaideteos jää helposti huomaamatta, koonsa tai sijoituspaikkansa vuoksi. Mielenkiinotoista katutaiteessa on se, että teos muuttuu jatkuvasti, eikä taiteilijalla on maalaamisen jälkeen kontrollia työhönsa. Teosta ei myöskään voi omistaa, vaan siitä tulee kaikkien omaisuutta. Ja kellä tahansa on mahdollisuus tuhota aiempi teos vaikkapa purkamalla seinä tai rakennus, johon teos on tehty. Olipa yksi Banksyn teos peitettu valomainoksella. Mutta antaa seosten puhua puolestaan.

Tämä Banksyn teos on suojattu lasilevyllä. Alkuaikoina Banksy spreijasi töihinsä tekstin "Tämä seinä on luvallinen graffittialue". Monet ottivat tekstin todesta, ja niitten viereen alkoi ilmestyä graffiteja.

Tämä Ben Willsonin teos jää helposti jalkoihin. Näitä on yleensä ripoteltu jalkakäytävälle peräkkäin muutaman kappale ja ne ovat halkaisijaltaan noin 5 cm. Vaikka teokset ovatkin erikoisvahasta valmistettuja, katoavat ne pikkuhiljaa näkyvistä.

 Tämä espanjalainen taiteilija signeeraa työnsä nimellä Pez = kala.

Englannin  pääministerin David Cameronin vaimo osti Ben Einen teoksen ja antoi sen lahjaksi Barack Obamalle. Näin White Housessakin on nyt virallisesti katutaidetta.

Stikistä tuli graffititaiteilija, koska hän halusi tehdä itsensä näkyväksi. Katutaidetta ei ole tehty myytäväksi, mutta nykyään siitä on tullut salonkikelpoista ja myös monet taiteilijat ovat antaneet hieman periksi kaupallisuudelle.

Ranskalaisen Thierry Noir´n teokset ovat alkujaan olleet poliittisia kannanottoja, vaikkei sitä helposti uskoisi. Taiteella on haluttu rikkoa ja venyttää lain asettamia rajoja. Noir´n töitä on mm. Berliinin East Side Galleryssä eli vanhassa Berliinin muurissa.

Ben Murphyn teos on valmistetty sähköteipistä. Nyt jo teipit repsottavat. Kuinkahan ikkunan saa pestyä?

Amerikkalainen Alice van den Abeele printtaa työnsä paperille ja liimaa ne sitten seinälle kuin tapetin. Näin juuri edellisviikolla hänen töitään Brysselin MIMA:ssa.

Tässä oma teokseni Lontoon modernin maamerkin The Gherkin´in innoittamana.

Lontoo, Iso-Britannia

Portobello Road ja Notting Hill. Puuttuu vain Hugh Grant kävelemässä katua pitkin matkakirjakauppaansa. Ja sininen ovi. Toki saatavilla on kävelykierros elokuvan hengessä, mutta päädyin fiilistelemään ja tutustumaan alueeseen ruotsalaisen Annelin kanssa. Myös Annelin piti yöpyä Lontoon merimieskirkolla ja vesivahingosta johtuen päädyimme kämppiksiksi Lord -hotelliin. Merimieskirkolla on näköjään tiedossa isompikin remppa, sillä minut on majoitettu muualle kaikiksi neljäksi yöksi, jotka minun piti siellä viettää. Harmi sinänsä, sillä olisin halunut tutustua Lontoon merimieskirkon toimintaan ja talon tapoihin. Hotelli Lord on täyteen buukattu viikonlopuksi, joten jouduin siirtymään Leisure Inn:iin kolmeksi yöksi. Tuli hieman koditon olo, kun siirryin reppu selässä paikasta toiseen ja mietin, etsisinkö vielä uuden paikan kahdeksi viimeiseksi yöksi. Hotelli Leisuressa yöpyy myös joensuulainen Sanni. Kummallista, tuntuu että Lontoo on joensuulaisia täynnä.

Portobello Road näytti yllättävän samanlaiselta värikkäine taloineen kuin vaikkapa Puerto Rico Karibialla. Kuulinkin eräältä rouvalta - joka käveli vieressäni ja rupesi juttusille - että alue on aikanaan ollut erityisesti Karibialta muuttaneiden siirtolaiset asuinaluetta. Heidän perujaan ovat myös vuosittaiset katukarnevaalit, joita vietetään Portobellolla lokakuussa. 

Kensingtonin palatsi, puutarha ja puisto olivat kävelymatkan päässä Portobellolta. Piipahdin palatsissa katsomassa, kuinka Diana ja Charles ovat aikoinaan siellä elelleet. Nyt kuulemma prinssi William ja puolisonsa Kate (mikä hänen tittelinsä lieneekään) remontoivat palatsista yhtä siipeä kodikseen. Heti Kensingtonin jälkeen puisto muuttuu Hyde Parkiksi, josta yritin etsiä Speaker´s Corneria. Alue olikin kulmauksessa, mutta ei koroketta tai muuta sen kummempaa maamerkkiä, ainoastaan katukivin merkattu alue puhujille. Ja siellähän sana on vapaa; kuka tahansa saa puhua mistä tahansa julkisesti - lain puitteissa toki.

Bryssel, Belgia --> Lontoo, Iso-Britannia

Eurostar -juna kulkee Brysselistä Lontooseen Kanaalin tunnelin läpi. Pituutta tunnelilla on 50 kilometriä ja sen kulkemiseen meni 20 minuuttia. Tunnelissa on kuulemma hätäuloskäyntejä 350 metrin välein. Iso-Britannia tuntuu olevan kaukana meren takana, vaikka se onkin vain kapean kanaalin toisella puolella. Brysselin asemalla oli turvatarkastus ja passintarkistus, jotka sujuivat onneksi jouhevasti.

Junassa oli aikaa lukea Metropolitania, Eurostarin omaa lehteä. Lasten nurkasta opin, että tunneli on yhtä syvällä merenpinnan alapuolella kuin 107 patongin muodostama jono. Ja oikeasti tunneleita on kolme; kaksi junille ja yksi huoltotunneli. Tunnelissa on 6 000 tonnia raiteita eli 2 000 elefantin painon veran.

Ja siten tietovisaosio: Kuinka kauan kestää Kanaalin ylittäminen 54 ilmapallolla? Entä mikä yläpuolella olevan kuvan kolmesta asiasta ei ole matkustanut Eurostarilla? Vastaukset löytyvät tekstin lopusta.

Saavuin Lontoon merimieskirkolle puoli kahdeksan aikaan illalla. Respassa minulle ilmoitettiin, että sateitten takia merimieskirkon kellari on tulvinut ja vedentulo katkaistu. Meille asukkaille oli varattu huoneet toisesta hotellista, Notting Hillin läheltä. Matkasin sinne taksilla joensuulaisen perheen kanssa. Saa nähdä mikä huomenna on tilanne, pääsemmekö merimieskirkolle vai joudummeko jäämään vielä evakkoon.

Vastaukset aiempiin kysymyksiin ovat neljä tuntia ja     
hevonen.

Antwerpen, Belgia.

Matka Brysselistä Antwerpeniin kestää junalla 34 minuuttia - periaatteessa. Minun matkani kesti noin kaksi tuntia. Jossain oli tapahtunut onnettomuus ja jouduimme odottelemaan asemien välillä raiteen vapautumista. Juna ei päässyt Antwerpen Centralille, vaan jouduin vaihtamaan junaa ja odottelemaan puolisen tuntia Berchemin asemalla.

Antwerpenin asemarakennus oli tyrmäävän kaunis. Punaisin rautapylväin katettu ratapiha oli suorastaan majesteetillinen ja itse asemarakennus kullattuine kelloineen ja veistoksineen mykistävän kaunis. Siihen sitten kauneus vähäksi aikaa loppuikin.

Ulkona satoi kaatamalla vettä. Viimeisen kolmen viikon aikana Belgiassa on satanut melkeinpä joka päivä. Olen sinnitellyt ilman sateenvarjoa, mutta nyt täytyi antaa periksi. Kahdessa ensimmäisessä kaupassa oli vain 'rumia' sateenvarjoja, enkä perfektionistina voinut kelpuuttaa niitä. Mieluummin kastuin ja jatkoin täydellisen sateenvarjon metsästystä. Kelvollinen löytyikin pian kohtuuhintaan ja - yllätys, yllätys - kun tulin ulos kaupasta, sade oli loppunut. Klassista. Mutta ostos ei todellakaan ollut turha; päivän aikan tarvitsin varjoa useammankin kerran.

Sekä asemarakennus että sateenvarjot saivat minut miettimään kauneutta/rumuutta. Miksi valmistetaan rumia esineitä  - kuka niitä haluaa käyttää? Tai rumia taloja, eihän kukaan halua sellaisissa asua. Vaikka tekniikka ja materiaalit ovat kehittyneet valtavasti vuosisadan takaisesta, ovat rakennuksen muuttuneet aina vaan rumemmiksi. Sekö sitten on kehitystä? Taitavat ahneus ja ammattiylpeyden puute olla vallalla. Kaikki pitää saada valmistettua mahdollisimman halvalla ja myytyä mahdollisimman kalliilla. Myös käyttöikä esineellä kuin esineellä on nykyään hävyttömän lyhyt. Ja mitäänhän ei enää kannata korjata.

No, matka jatkui Antwerpenin rumaa (anteeksi sanavalintani) pääkatua pitkin kauniiseen vanhaan kaupunkiin. Lauantaipäivänä kadut olivat täynnä ihmisiä; silmiinpistävästi turistiryhmiä sekä belgialaisia jalkapallofaneja. Tänään Belgia, The red devils, pelaa Irlantia vastaan EM-kisojen alkulohkon ottelussa. Tunnelma on jo nyt taivaissa, mitähän se onkaan matsin aikana.

Antwerpen on Belgian muodin mekka, eikä sitä suotta kutsuta Fashion Cityksi. Täältä löytyvät kaikki huippubrändit, joita ei edes Brysselissä ole. Tärkeitä Antwerpenille ovat myös satama ja timanttiteollisuus. Kaikki nämä kolme tekijää takaavat Antwerpenin kansainvälisyyden. Satamasta johtuen myös Merimieskirkolla on ollut pitkään toimipiste Antwerpenissä. Toiminta kuitenkin kuihtui vuosien varrella. Merimiehillä ei enää ole mahdollisuutta viettää aikaa maissa ja kirkon läheisyydestä puuttui rekkaparkki, joten rekkakuskitkaan eivät helposti päässeet sinne. Kirkon toimipaikka lopetti Antwerpenissä toimintansa viime vuonna, mutta toiminta jatkuu edelleen Brysselin kirkon alaisuudessa.

Belgia muuten voitti Irlannin 3-0.

Bryssel, Belgia

Brysseliä ei turhaan kutsuta sarjakuvan pääkaupungiksi. Sarjakuva näkyy katukuvassa seinämaalauksina ja monenkirjavina sarjakuvaliikkeinä. Niistä voi ostaa uusia tai vanhoja lehtiä, ja hyvällä tuurilla voi löytää keräilyaarteita. Brysselissä on sekä sarjakuvakeskus CBBD että monia sarjakuviin keskittyneitä gallerioita. Katuja on nimetty sarjakuvahahmojen mukaan, mm. Lucky Lukella on oma nimikkokatunsa. Ja tietenkin sarjisfestarit syyskuussa.

Tutuin belgialainen sarjakuvahahmo on kiistämättä Tintti. Tintin luojalle, Hergélle alias Georges Prosper Remille on omistettu oma museo Brysselin kupeessa sijaitsevassa Louvain-la-Neuven pikkukaupungissa. Sinne täytyy joku päivä hurauttaa junalla - matka kestää kuulemma puoli tuntia - ja viettää päivä Tintin seurassa.

Kävin ostamassa turisti-infosta kartan sarjakuvakävelykierrokselle. Kartta maksoi yhden euron. Reitti kiemurtelee ympäri vanhaa kaupunkia ja reitin kiertämisen menee pari tuntia. Reitin varrella on kolmisenkymmentä seinämaalausta ja useita aiheeseen liittyviä kaupppoja. Ja kun nälkä yllättää, voi poiketa The Comics cafe´hen nauttimaan kahvinsa tai burgerinsa alkuperäisten sarjakuvaluonnosten ympäröimänä.

Myös Asterix on seikkaillut Belgiassa. Valitettavasti Asterixin luoja Réne Goscinny menehtyi kesken albumin (Asterix Belgiassa) teon ja kuvittaja Albert Uderzo teki sen yksin loppuun. Uderzo kunnioittaa toverinsa muistoa merkitsemällä yksin tekemänsä osuuden jatkuvalla sateella ja harmailla pilvillä. Koskettavaa.

 

Bryssel, Belgia

Minkä oven sinä avaisit? 

 

Bryssel, Belgia.

Uudet päivärutiinit alkavat pikkuhiljaa muodostua. Aamuisin - jaksamisen ja työvuorojen mukaan - käyn juoksemassa lähipuistossa. Koska koti ja työpaikka ovat samassa rakennuksessa jää hyötyliikunta vähiin. Siksi ulkoilemaan täytyy lähteä tietoisesti, mieluiten heti aamusta. 

Kun lähden kirkolta, sivuan Maelbeekin metroasemaa, jossa viime maaliskuussa tapahtui 20 ihmisen hengen vaatinut terrori-isku. Iskun jälkeen aseman sisäänkäynteihin on heijastettu sanat "forget" eli unohda, ja toiselle puolelle katua "remember" eli muista.  Matka jatkuu ylös portaita, Robert Schumanin mukaan nimettyjen juna- ja metroasemien ohi. Schumania pidetään yhtenä EU:n isänä ja hänen patsaitaan löytyy myös lähistöltä. Ollaan siis EU kortteleissa ja valtavien toimistokompleksien lisäksi EU komission päärakennus Berlaymont sijaitsee lenkkipolkuni varrella.

Pieni pätkä bulevardia, sitten Robert Schumanin liikenneympyrän läpi ja kohta olenkin jo Cinquantenaire- eli kotoisammin Sinkkupuistossa. Puisto on ympärysmitaltaan noin 2,5 kilometriä ja sitä komistaa valtava riemukaari, jonka kattotasanteella on kuulemma ravintola. Riemukaaren ympärillä on kolme museota: taide-, auto-, ja armeijamuseo. Vain pienen pätkän joudun juoksemaan puiston ulkopuolella, jolloin ohitan taideinstituutin. Takaisin puistoon, leikkikentän, urheilupuiston ja moskeijan ohi kohti lähtöpistettä. Matkan varrella ohitan monia patsaita, suihkulähteen ja valtavat ruohokentät.

Joku päivä täytyy hieman hidastaa vauhtia ja vierailla museoissa sekä puistotapahtumissa. Ja lopuksi ehkä vielä lasilliselle, ihailemaan kaupunkinäkymää reimukaaren katolta.