Dubrovnik, Kroatia

Maailman kaunein bussilippu? // The most beautiful bus ticket ever?

 (English text below)

Dubrovnik, tämän reissun viimeinen etappi. Minulla ei ollut muuta mielenkiintoa Dubrovnikia kohtaan, kun päästä tätä kautta kohtuuhinnalla kotiin. Koska tänne nyt tulin, kannattaa täällä muutama päivä viettää ja katsastaa millainen paikka tämä on. No, kaunis vanha kaupunki, täynnä turisteja. Ei siinä mitään, mutta turistit kulkevat isoissa ryhmissä tukkien kapeat kadut. Millaistakahan täällä onkaan ollut huippusesongin aikaan! Usein nämä vanhat kaupungit ovat muuttuneet näyttämöiksi, joissa paikallisilla ei enää ole varaa asua ja asuintalot on muutettu hotelleiksi ja lomahuoneistoiksi, joihin varakkaat turistit majoittuvat. Elämäähän sekin on, vaikka välillä se tuntuu varsin keinotekoiselta.

En miellä itseäni turistiksi, vaikka ehkä jonkun mielestä sellainen olenkin. Olen enemmänkin reissaaja, elämäntapamatkaaja. Enemmän kuin nähtävyydet, minua kiinnostavat paikallinen arki ja elämäntapa. Luonto on omanlaisensa jokaisessa paikassa. Meri on täällä kaunis, vesi kirkkaan turkoosia ja ympäröivät vuoret ovat massiivisen kauniita. On rentouttavaa päästä vaeltamaan vuorille; yksi päivä kerrallaan riittää minulle. Joskus on kiva lähteä ryhmän mukaan ja tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin minulle riittää yksi päivä kerrallaan. 

Kohta Tukholman kautta kotiin, sulattelemaan kaikkea nähtyä ja koettua. Ja suunnittelemaan uutta reissua.

* * *

Dubrovnic, the last leg of this journey. I didn't have much interest in this city, this is just a place from where I can get a relatively cheap flight back home. I'm here now, so I can explore the city aswell. Well, the old town is really pretty, full of turists however. It's okey, except they go around in a big groups and block the narrow streets. I wonder, how it is here during the high season! Quite often these old towns has become like a set pieces, where local can't afford to live anymore. The residences and apartments has been transformed to hotels and holiday apartments, where rich turists can spend time. Well, that's life too, even sometimes it seems artifical.

I don't consider myself as a turist. I'd like to think I'm a traveller and this is my lifestyle. More than sightseeings, I'm interested in everyday life and the lifestyle of the locals. The nature is different everywhere. The sea is beautiful here and the water is bright turquoise. The mountains are massive and somehow majestic. It's relaxing to go to the mountains for hiking for a day; that's enough for me. Sometimes it's nice to join a group and meet other people too. But one day is enough.

Soon I´m heading back home through Stockholm to digest all I have seen and experienced. And to plan the next journey.

 Mostar, Bosnia-Hertsegovina

(English text below)

Tänään olen ylittänyt rajan kuusi kertaa. Kroatia - Bosnia-Hertsegovina - Kroatia - Bosnia-Hertsegoviana ja sama toisinpäin. Ajoimme Dubrovnikista, Kroatiasta rannikkoa pitkin pohjoiseen. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen. Lähdimme aamulla päiväreissulle Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan. Seurakseni sain kaksi pariskuntaa; Ruth ja Michael Skotlannista ja Gracie ja Larry Los Vegasista. Menomatkalla pysähdyimme Medugorjessa, jossa Neitsyt Maria oli ilmestynyt kuudelle lapselle vuonna 1981. Sen seurauksena pienestä kylästä on tullut varsinainen sirkus, jonne ihmiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja kaikkialta maailmasta. 80-luvulla kylässä asui n. 30  perhettä ja nyt siellä käy miljoona turistia vuodessa. Myös paavi on vieraillut kylässä, muttei ole julistanut vielä Neitsyt Marian ilmestymistä ihmeeksi. Turistikauppoja on kaikkilla; mitähän Jeesus sanoisi tästä?

Mostar on kuuluisa sillastaan, Stari mostista. Silta valmistui vuonna 1566, tuhottiin Bosnian sodassa 1993 ja jälleenrakennettiin 1999. Silta on aina symboloinut alueen monikansallisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Silta oli yllättävän vaatimaton, kuvien perusteella luulin sitä isommaksikin. No, se on kuitenkin tarpeeksi iso, 21 metriä korkea, hyppäämiseen. Paikalliset pojat keräävät kolehdin ja kun 25 euroa on kasassa, yksi pojista hyppää alla virtaavaan Nerevatjokeen. Vettä sillan kohdalla on vain viiden metrin syvyyteen. Kukaan paikallisista ei ole loukkaanutunt sillalta hypätessään, mutta muutama turisti on satuttanut itsensä todella pahasti seuratessaan paikkallisten hölmöilyä. En maksanut, en halunnut tukea moista hulluutta. En myöskään jäänyt paikalle katsomaan hyppyä.

* * * 

Today I have crossed the border six times. Croatia - Bosnia and Herzegovina - Croatia - Bosnia and Herzegovina and vice versa. 
We drove from Dubrovnik, Croatia along the coast to the north. A short 20-kilometer-long beach strip of Bosnia and Herzegovina, divides Croatia continental into two separate areas. We left in the morning for a day trip to Mostar, Bosnia and Herzegovina. I travelled with two couples; Ruth and Michael from Scotland and Gracie and Larry of Los Vegas. On the way we stopped to Medugorje, where the Virgin Mary was appeared to six children in year 1981. As a result, the small village has become like a circus, where people make pilgrimages from all over the world. In 1980s there was approx. 30 families living in the village and now a million tourists visit it a year. Even the Pope has visited the village, but has not yet declared the appearance of the Virgin Mary as a miracle. There are tourist shops everywhere; I wonder what Jesus would say about this?

Mostar is famous for its bridge, Stari most. It was completed in 1566, was destroyed in the Bosnia war in 1993 and re-built in 1999. The bridge has always been a symbol of the multi-ethnicity and peaceful  coexistence. The bridge was surprisingly modest, on the basis of the photos I thought it would be bigger. Well, it is, however, big enough, 21 meters high, for jumping. Local boys collect money and when there is  € 25, one of the boys will jump down to the river Nerevat. Water under the bridge is only five meters deep. None of the local has not hurt when jumping from the bridge, but a few tourist has been hurt really badly copying the local´s stupidity. I did not pay, I don´t want to support that kind of madness. I didn´t stay to watch the jump either.

Budva, Montenegro

Kotor, Montenegro

Montenegro on pieni maa ja välimatkat ovat lyhyitä. Budvasta käsin on helppo tehdä päiväretkiä mm. Cetinjeen ja Kotoriin. Molempiin kaupunkeihin matka kesti bussilla n. 35 minuuttia ja matka yhteen suuntaan maksoi 3 euroa. Hinnat ovat Montenegrossa selvästi kalliimmat kuin muualla Balkanilla ja kun käytössä oleva valuutta on euro, hinnat tajuaa liiankin hyvin. Budva on turistikaupunki ja täällä voi viettää rantalomaa, lähteä merelle purjehtimaan tai vaikka vuorille vaeltamaan. Yllättävää kyllä, maisema täällä on välillä kuin Norjassa; hyvin vuonomaista. Vesi on kaikkialla kirkasta ja ilmeisesti myös puhdasta. Vaikka meren äärellä ollaan, ovat kalaruuat kalliita. Esim. pizzan saa 7-9 eurolla, mutta kalaruuasta joutuu maksamaan 20-40 euroa. Paikallista ruokaa ei ole tarjolla, minulla ei ole aavistustakaan, minkälaista montenegrolainen kotiruoka on. Täälläkin, kuten kaikkialla muuallakin, pikaruokakulttuuri kukoistaa.

Cetinje on Montenegron vanha pääkaupunki, mutta nykyään se on unelias pikkukaupunki - viehättävä sellainen. Kaupunki sijaitsee Lovcen -vuoren rinteellä. Asukkaita siellä on noin 14 000 ja vain joitakin turisteja. Ihmetyttää, että siellä on mm. Ranskan ja Yhdysvaltojen konsulaatit. Mutta toisaalta, onhan siellä myös Montenegron presidentin virka-asunto.

Kotor sijaitsee Kotorinlahden poukamassa ja vuorten ympäröimänä. Vanha kaupunki on yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt. Kaupungin yllä 300 merrin korkeudessa kohoaa linnake. Askeleita ylös mennessä kertyy kuulemma 1 350 ja matkaa on 1,2 kilometriä. Voi ollakin, ainakin jalat ovat aivan hyytelönä kipuamisen jälkeen.

* * *

Montenegro is a small country and all the distances are short. It is easy to make day trips from Budva for example to Cetinje and Kotor. It took 35 minutes by bus to both of those towns and a single ticket cost 3 euros. Everything is more expensive here than in the other countries in Balkans. And when the currency is euro, you understand the prices almost too well. Budva is a turist spot and you can spend a beach holiday here, take a boat trip or hike on the mountains. Suprisingly the landscape is similar to Norway and its fjords. The sea water is clear and apparently it is also clean. Even we are at the seaside, the fish food is really expensive. You can get a pizza for 7-9 euros, but a fish meal costs 20-40 euros. There is only fast food restaurants here, as everywhere else, so I don't have an idea how traditional Montenegrin food is.

Cetinje is the old royal capital of Montenegro. Nowadays it is a sleepy small town - very picturesque one. It is located mountainside and there is only 14 000 inhabitants in Cetinje and I'm just wondering why the embassies of France and UK are located there. But on the other hand, there is also the official residence of the President of Montenegro. 

Kotor is located in a secluded part of the Gulf of Kotor and it is surrounded by the mountains. The old town is one of the most beautiful I have ever seen. The fortress rises up to 300 meters from the sea level. Someone has counted, that there is 1 350 steps and 1,2 kilometers to the top. That´s very possible, at least my legs are like jelly after climbing.

Budva, Montenegro

(English text below)

Lähdimme illansuussa ajelemaan Zoyan kanssa Albaniasta Montenegroon. Matkaa Ulcinjiin oli vain viitisenkymmentä kilometriä Skoderista, mutta aikaa meni pikkutitetä körötellessä ja rajamuodollisuudet mukaan lukien kaksi tuntia. Etsimme majapaikan vanhasta kaupungista meren rannalta ja teimme olomme kotoisaksi. Ulcinj on pikkukaupunki pienen lahden poukamassa. Ylhäällä kohoaa vanha kaupunki linnoituksineen ja alhaalla rantabulevardi ravintoloineen ja halpoine turistikauppoineen. Illalla oli hauskaa istua terassilla viiniä siemaillen ja katsella paikallisia ihmisiä iltakävelyllä. Iltaisin rantakatu on pyhitetty kävelykaduksi ja se on täynnä hulinaa. Aamulla katu oli tyhjä, vain muutama auringonottaja oli menossa rannalle.

Aamukävelyn jälkeen jatkoimme matkaa Sveti Stefanin kautta Budvaan. Sveti Stefani on vanha keskiaikainen kaupunki, joka sijaitsee pienellä saarella, noin sadan metrin päästä mantereelta. Saaren omistaa Montenegron valtion ja se on vuokrattu 30 vuodeksi yksityishenkilölle, joka on perustanut alueelle luksushotellin. Kuuluisia vierailijoita ovat kuninkaalliset ja filmitähdet, kuulemma Elisabeth Taylor vietti siellä paljon aikaa. Saarelle pääsee vain, jos on tehnyt varauksen hotelliin tai ravintolaan. Niinpä tyydyimme ihailemaan saarta läheiseltä rannalta.

Yö Sveti Stefanissa olisi maksanut tuhansia euroja, joten yövyin hostellissa Budvan vanhassa kaupungissa. Zoya jatkoi matkaansa illallisen jälkeen konferensiinsa. Vanha kaupunki on todellinen labyrintti; en kertaakaan ole löytänyt majapaikkaani suorinta tietä.

* * *

Early in the evening Zoya and I left Albania to Montenegro. The distance from Skodra to Ulcinj is only fifty kilometers, but it took two hours to drive there along small curvy road including the border formalities. We found a place to stay in the old town on the sea side and we made ourselves comfortable. Ulcinj is a small town, located on the small bay. On the top of the hill there is the oldest part of the town and down by the sea there is a beach boulevard with all the restaurants and cheap  tourist shops. We amused ourselves by sitting on terrace, sipping local wine and watching locals having their evening walk. The street is dedicated to a pedestrian street in the evenings and it is quite a hullabaloo. In the morning the street was empty. Only a few sunbather was going to the beach.

After a morning walk we continued our journey to Budva through Sveti Stefani. Sveti Stefani is an ancient medieval town, located on a small island, about a hundred meters away from the mainland. The island is owned by the Montenegrin government and it is rented for 30 years to an individual who has set up a luxury hotel on the island. All the royals and movie stars visit the island, reportedly Elisabeth Taylor spent a lot of time there. The island can be reached only if you have a reservation to a hotel or restaurant. We decided to admire the island from the beach on a mainland.

One night on the island cost thousands of euros, so I decided to go to hostel in Budva old town. After dinner we got separate ways and Zoya continued her journey to her conference. The old town is quite a labyrinth; I never found the shortest way to hostel.

 

Skoder, Albania

Ehdotin omistajalle uuden kyltin maalaamista, hänen vastauksensa oli, että onhan siellä kyltti. //  I asked the owner if I could make a new sign. He replied that there is already a sign.

Aina uudessa paikassa sitä on intoa täynnä ja haluaa olla avuksi niin paljon kuin mahdollista. Olimme sopineet hostellin omistajan kanssa, että työskentelen viisi tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, ja työtä vastaan saan majoituksen ja ateriat. Muutaman päivän homma toimikin ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa huomasin olevani koko ajan töissä. Jouduin kantamaan vastuuta enemmän, kuin mielestäni oli kohtuullista. Tehtäväni oli alun alkaen hankkia asiakkaita kaupungin keskustassa sijaitsevaan pieneen hostelliin. Sainkin asiakkaita ihan kivasti, mutta ilmeisesti omistaja ei ollutkaan varautunut siihen, sillä hostellissa ei ollut ollenkaan henkilökuntaa. Eli kun vein vieraita hostelliin, jouduin myös opastamaan heitä ja olemaan tarvittaessa paikalla - puhumattakaan siivoamisesta ja pyykinpesusta. Pesuaineitahan siellä ei ollut, meillä oli vain yhdet avaimet, netti ei lupauksista huolimatta toiminut, paikka oli todella likainen.... Mittani täyttyi, kun omistaja rupesi painostamaan minua ja vaati, että tekisin varauksia hänen hostelleihinsa ja kirjoittaisin niistä sitten kiittäviä eli valheellisia arvosteluja nettiin.

Zoya saapuu juuri sopivast paikalle pelastavana enkelinä. Työskentelin hänen hostellissaan vapaaehtoisena Skopjessa ja nyt hän on matkalla Skoderin kautta Ulcinjiin, Montenegroon ja nappaa minut kyytiinsä. Huh, tuntuu helpottavalta päästä täältä pois. Skoder on ihana pikkukaupunki ja Albania on kaunis maa. Ihmiset täällä ovat enimmäkseen todella ihania ja avuliaita - kiitos heille!

* * * 

When you come to a new place, you are full of energy and you want to help your host as much as possible. We had agreed that I work five hours a day, five days a week and I get free accommondation and free meals. Few days that system worked well, but soon I noticed that I´m working all day long. I had to take more responsibility than was fair. My job was to find guests to the small city hostel and I actually did pritty well. Apparently the owner wasn´t prepared to that and there was no staff in the hostel. So, I had to find guests, bring them to the hostel, guide them, be around when needed - and then I had to clean and make laundry too.  There were no washing powder, no keys, internet didn´t work even promised, the place was dirty.... I had enough when the owner started to push me to write false reviews online of his hostels. 

Zoya is arriving just in time. I was volunteering in her hostel in Skopje. She is on her way from Macedonia to Ulcinj, Montenegro and she is coming to pick me up from here. Huh, what a relief to get out of here! Skoder is a lovely small town and Albania is a beautiful country. Most of the people are very kind and helpfull - thanks for them!

Skoder, Albania

 (English text below)

Olen löytänyt suosikkipaikkani Skoderista. Hostellin omistajan sisko työskentelee osa-aikaisesti ravintola Arti Zavanessa ja kävin kohteluaisuuttani siellä lounaalla. Ruoka oli albaanialaista perinne-/kotiruokaa ja todella hyvää. Usein albanialainen ruoka on makuuni liian öljyistä ja mautonta, mutta Arti Zavanen ruuissa maistui ihanasti tuoreet raaka-aineet. Listalla on keitto, kasvisruoka ja liharuoka. Hinnat ovat 1-3 euroa ja hela hoidon saa viidellä eurolla eli keitto, pääruoka ja oluet. Paikassa myydään myös paikallisia käsitöitä; koruja, laukkuja, vaatteita yms.
 
Ravintola on perustettu tukemaan köyhiä tai muuten hädässä olevia albaanialaisia naisia. Kansalaisjärjestö Hapate te Lehte eli kevyet askeleet antaa naisille turvaa ja majapaikan hädän hetkellä. Järjestö auttaa mm. eronneita, perheväkivallan tai hyväksikäytön uhreiksi joutuneita naisia Skoderista ja lähikylistä. Järjestö antaa mahdollisuuden hankkia toimeentulon tai lisäansioita käsitöitä tekemällä. Järjestöllä on myös lastentarha, joka antaa esim. yksinhuoltajaäideille mahdollisuuden työssäkäyntiin ellei isovanhempia tai muuta turvaverkkoa ole käytettävissä.

Kevyet askeleet toimii lahjoitusten varassa ja toimintaa tukee mm. Unifem eli YK:n naisten kehitysrahasto,  EU ja moni moni muu pienempi organisaatio.

Voitte käydä tykkäämässä järjestöstä ja ravintolasta facebookissa www.facebook/qendresociale.hapatelehte.

* * *

I have found my favorite place in Skoder. The hostel owner's sister is working part-time in the restaurant Arti Zavane. First I went there  for a lunch just for being polite. The food is traditional home-made Albanian food. Normally I don't like much Albanian food, for my taste it is too oily and tasteless. But the food in Arti Zavane is delicious and you can taste the freshness of the ingredients. There is soup, vegetarian and meat dish on the menu and prices are 1-3 euros. For five euros you can have it all: soup, main dish and beer. They also sell local handicraft there, like jewelleries, clothes, bags etc.

The restaurant is set up to support the poor or otherwise in need of Albanian women. NGO Hapa te Lehte ie Easy Steps gives women protection and a place to stay in moments of crisis. The organization helps for example divorced women, victims of domestic violence or abuse in Skoderista and villages nearby. The organization provides an opportunity to create a livelihood or additional income by making handicrafts. There is also a nursery, which gives eg. single mothers an opportunity to go to work when grandparents or other safety net is not available.
 
Light steps relies on donations and is supported by UNIFEM ie. UN Development Fund for Women, the EU and a number of other smaller organizations.

You can like the organization and the restaurant in facebook www.facebook/qendresociale.hapatelehte.

Shengjin, Albania

(English text below)

Päivät hostellissa alkoivat olla kokopäivätyötä 24/7, viiden tunnin työpäivän sijaan, mutta siitä myöhemmin. Tarvitsin lomaa lomasta, joten ajattelin ottaa pari päivää vapaata.

Kyselin paikallisilta ja muilta reissaajilta, minne kannattaisi lähteä. Yleensä vastaus oli joko vuorille tai Skodra -järvelle. Kun olin aikana kuunnellut ihmisten juttuja, tuntui, että olisin jo käynyt kyseisissä paikoissa, niin samanlaisia, kliseisiäkin, tarinoita ihmiset kertoivat. Molemmat kohteet ovat turistikohteita. Esim. läheisessä vuoristokylässä (neljän tunnin ajomatkan päässä) asukkaita on suunnilleen yhtä paljon kun hotellejakin eli 27. Joten ei kiitos. Ja järven rantoja olin jo pyöräillyt, enkä uskonut järven voittavan koto-Suomen järvien kauneutta. Päätin siis lähteä rentoutumaan merenrannalle.

Matkasin 40 minuuttia bussilla pieneen Lezhen kaupunkiin ja sieltä pikkubussilla parikymmentä minuuttia Shengjinin kylään. Ja aikamoiseen kylään saavuinkin, suoranaiseen lomahelvettiin! Vaikka paratiisihan se taisi olla ainakin paikallisille lapsiperheille. Merta ei näkynyt hotelliketjun takaa ja lähempääkin päivävarjot peittivät merinäkymän. Veden tuntumassa oli mahdotonta kävellä, niin monta hiekkalinnojen rakentajaa siellä oli. Mielenkiinnosta kävin kyselemässä hotellien hintoja, mutta paikat olivat täynnä tai sitten ne olivat tyhjillään olevia lomahuoneistoja. Netistä katsottuani huoneen olisi saanut 50 eurolla. Kaksi tuntia riitti ja sitten otin bussin takaisin Lezheen ja Skodraan.

Aina ei voi onnistua. Jos reissu ei muuta poikinutkaan, niin ainakin tämän postauksen.

* * *

Instead of five-hours working days in hostel, I´m working now full time, 24/7. But more about that later. I needed a holiday from a holiday.

I asked locals and travellers where should I go. Everyone said mountains or Lake Skoder. By listening to people, I felt like I had visited those places already, so similar and little bit cliche those stories were. Well, those places are tourist spots, for example in the mountain village nearby (four hour ride away) is about same amount inhabitants than hotels, 27 pieces. So, no thank you. And I had cycled along the lake beaches and I couldn´t believe, that the lake would beat the Finnish lakes in beauty. So I decided to go to sea side.

After fourty-minutes by bus I arrived to the small town called Lezhe. From there I took minibus to seaside village Shengjin - and what a village was that! For me it was a holiday hell, but for a lot of Albanian family it seemed to be a paradise. I couldn´t see sea, there was a massive wall of hotels and when I went nearer, the sea was hidden behind the parasols. There was so many kids building their sand castles, that it was difficult to walk there. Just for the curiosity I went to few hotels to ask prices. All the hotels where I went, were full and the many of those buildings were time-shares. Two hours was enough for me. Then I took a bus back to Lezhe and Skoder.

Well, you can´t win everytime. If I didn´t get anything else from that place, at least I get this update

Skoder, Albania

(English texy below)

Arki on astunut kuvioihin reissussakin. Pieni tylsyys tuntuu hyvältä, vaikka kaikki on kuitenkin uutta ja erilaista. Aamulla herään - kirjaimellisesti! - kukonlaulun aikaan. Seuraavaksi naapurin koirat alkavat räksyttämään, joten turha edes yrittää jatkaa unia. Teen itse aamiaisen; munakkaan pihalla juoksentelevien kanojen munista, ja turkkilaista kahvia, Aamupäivällä päivitän hostellin nettisivuja, luon uusia profiileja, otan/muokkaan/lataan kuvia verkkoon.... kaikkea mitä keksitään markkinoinnin edistämiseksi. Iltapäivällä 13.30 ja 17.30 saapuvat bussit Montenegrosta ja käyn katsomassa, tulisiko sieltä meille asiakkaita. Sesonki alkaa olla jo lopuillaan joten aika hiljaista on. 

Tänään pyöräilin Skoder (tai Skutari) -järven rantoja pitkin. Skoder on Balkanin alueen suurin järvi ja se jakautuu sekä Albanian että Montenegron puolelle. Kaupungin keskustasta sinne on matkaa viitisen kilometriä. Tienvarret ja järvenrannat olivat todella roskaisia ja likaisia - surullista. Näin myös pienen slummialueeen ja siitä parinsadan metrin päässä överi- siis aivan naurettavan suuruudenhullun valtavan massiivisen ravintolan, jossa oli vain pari asiakasta. Kerroksia ravintolassa oli ainakin viisi ja joka kerroksessa oli vielä useita eri tasoja. Täällä jos jossain elintasokuilu on todella syvä ja leveä.

* * *

Now I have some daily routines in my life. It feels good to get a little bit bored, even thou everything is new and interesting. In the morning I get a rooster wake-up call. Next the dogs next door start to bark and there is no point to sleep anymore. I make the breakfast by myself; an omelet (eggs come from the henhouse in the garden) and some Turkish coffee. In the morning I update hostel´s website, create new profiles, take/edit/load photos online... we do everything we come up with to advertise the hostel. In the afternoon there is two buses from Montenegro, at 13.30 and 17.30, and I go to bus station to look for a new guests. It´s already late season here and it´s getting quiet.

Today I cycled to Lake Skoder. It is the biggest lake in Balkans and  it divides into one half of both Albania and Montenegro. The lake is about five kilometers away from the city center. The roadsides and lake beaches are really littered and dirty - sad. I also saw a small slum area and a couple of hundred meters away there was a ridiculously megalomaniac restaurant. There was only few customers, even though there was five layers and each floor had still a number of different levels. Here the gap in living standards is really deep and wide.