Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

Reissussa rähjääntyy, niin reissaaja kuin laitteetkin. Läppäri sanoi sopimuksensa irti ja kännykän kamera hajosi. Luulen metsäpalojen tuhkan ja savun rikkoneen laitteet, saa nähdä korvaako uusi matkavakuutukseni vahingot. 

Saavuin pari päivää sitten Seattleen bussilla. Myös junalla olisi päässyt, mutta bussi oli 25 $ halvempi (ja maksoi 30$). Matka kesti 3,5 tuntia ja BoltBus oli ihan riittävän mukava ja vilpoisa. Tie oli koko matkan suht hyväkuntoinen, vaikka Hesarissa kerrottiinkin viime kesänä, että Yhdysvalloissa teitä ei ole ylläpidetty eikä kunnostettu pariinkymmeneen vuoteen. Maisemat näyttivät kotoisilta; paljon havumetsää ja tasaista maastoa.

Seattlessa minua odottivat kissat Tony ja Voula. Voula on saanut nimensä kreikkalaisen ravintolan herkullisen aamiaisannoksen, Voula's breakfast, mukaan. Nimestään huolimatta, Tony on tyttökissa ja Voula poikakissa. Molemmat kissat ovat pienikokoisia ja erittäin ihmisrakkaita - vaikuttaa helpolta keikalta. Myös puutarhanhoito, tai oikeastaan kasteleminen, kuuluu toimenkuvaani. Talon emäntä rakastaa ruusuja ja isäntä on mieltynyt auringonkukkiin. Kukat eivät enää juurikaan kuki, mutta puutarha on kaunis ja viihtyisä. 

Talon isäntä, nyt jo yli seitsemänkymmenen, on nuoruudessaan asunut Ruotsissa ja onpa hän käynyt Suomessakin. Hän muistaa vieläkin Tuomiokirkon, Mannerheimintien, Silja Linen ja suomalaisten juomatavat. Isäntäparin mielestä skandinaavit ovat erittäin siistejä ja vaikutti vähän siltä, että he olivat ottaneet paineita siivoamisen suhteen. 

Seattlen osoitteeni on helppo muistaa, se on yllättäen sama kuin syntymäpäiväni. Talon neljänumeroa ovat samat kuin syntymäpäiväni ja -kuukauteni ja kadunnumero vastaa syntymävuottani. Hassua.