Kreeta, Kreikka

Meskla-Zourva-Askordalos-Lakki-Karanos

Sain tänään auton puolen päivän jälkeen ja suuntasin kulkuni vuoristoon. Ensimmäinen rasti oli Meskla; näytti kartalla ihan kunnon kylältä. Ennen kuin sinne pääsin, kävin tekemässä kunniakierroksen Alikianoksen kylässä - käännyin liikenneympyrästä väärälle tielle. Ei kun takaisin ja uusi yritys. Yksin ajaessa kartan seuraaminen on välillä haastavaa, enkä aina ehdi reagoida ajoissa mapsin ohjeisiin.

Tiedän, että täällä kylät ovat pieniä. Jos et heti pysähdy kun huomaat kylän alkavan, olet jo ajanut ohi. Kun näin tavarnan Mesklan kylässä, parkkeerasin saman tien auton tien laidalle. Lähdin kävelemään kylänraittia ja piipahdin leipomoon. Kovin oli vaatimattoman näköinen, mutta hyvä tuoksu sieltä tuli. Ostin juustopiirakan ja sain vielä maistiaisiksi vaniljatangon. Jatkoin kadun toiselle puolelle tavernaan. Pyysin appelsiinimehua, ei ollut. Otin jääteetä tölkissä ja sain kaksi appelsiinia kylkiäisiksi. Istahdin terassille pappaporukan seuraksi. Heti alkoi juttu luistamaan ja sain tuoksuvan yrtin oksan yhdeltä papparaiselta korvani taakse. Aito kreetalainen kohtaaminen ja kohtaamispaikka.

Nousin serpentiinitietä hiljakseen korkeammalle, 572 metriin, Zourvasin kylään. Asukkaita 49. Kävin patikoimassa pienen lenkin Sarakinan rotkolle. Lasku rotkolle oli jyrkkää, polulla oli irtokiviä, joten pyllymäkeä menin osan matkaa! Metsän siimeksessä näin viikuna-, granaattiomena- ja persikkapuita sekä opuntiakaktuksia. Ja upeita maisemia Aegeanmerelle saakka. Reippailun jälkeen lounaalle Emilyn tavernaan. Söin huonoimman kreikkalaisen salaatin ikinä. Tomaatit olivat karvaita ja feta oli vaihtunut tuorejuustoon. Tai ehkä se oli fetaa, mutta näytti ja maistui tuorejuustolta. 

Viereisessä pöydässä lounasti kanadalainen pariskunta, Tracy ja miehensä. Vaihdoimme jo aiemmin rotkolla muutaman sanan. Olivat kulkeneet kolmen kilometrin nousun Mesklasta Zourvasiin, tunti oli mennyt. Tracy on hullu kissanainen, hänellä on käsilaukussaan kissanherkkuja joita hän syöttää kylän kateille. Annoin heille kyydin takaisin Mesklaan, jonne he jäivät etsimään vuokra-autoansa. Tällaiset kohtaamiset ovat mieleeni; spontaaneja ja hyväntuulisia.

Ravintolaan lounaalle tuli myös suomalainen perhe. Olisivat halunneet terassille, mutta kaikki pöydät olivat varattuja. Koska istuin yksin neljän hengen pöydässä, pyysin heitä liittymään seuraani, eivät tulleet. Menivät istumaan sisälle. Niin suomalaista.

Tämän päivän toinen eksyminen; Askordanos. Asukkaita 18. Olin menossa Lakkiin, mutta yhtäkkiä tie loppui ja edessä nousi iso kirkko. Pysähdyin ja kävin kiertämässä kirkon. Pari valokuvaa ja takaisin tielle.

Alkoi olla päiväkahvin aika. Pysähdys Lakkiin. Kylän keskustassa on iso kirkko ja kolme tavernaan. Täällä oli useita pronssipatsaita, erikoista. Kuvassa Kolmen miehen patsas, joka on omistettu kylän kaatuneille taistelijoille. Patsas symboloi yhteisiä ponnistuksia ja taisteluita. Päiväkahvit jäivät täällä juomatta, ei löytynyt tavernoista kahvileipää.

Kotimatkalla vielä yksi pysähdys, kahvipaussi Karanovin kylässä. Täältä löytyi balkavaa kahvin seuraksi, ne hieman kompensoivat surkeaa lounasta. Maisemat olivat jälleen kerran hengästyttävän kauniit. Miten hienosti meri sulautuukaan siniseen taivaaseen! 

Thames, Uusi-Seelanti

Thames Market eli toripäivä Thamesin pikkukaupungissa on lauantai. Luulin meneväni ruokatorille, mutta täällä oli enemmänkin hippitunnelma kotikutoisine käsitöineen ja katumuusikoineen. Hyvä tunnelma. Tori levittäytyi kaupungin pääkadun, Pollen streetin, molemmin puolin.  Kadun varrella oli useita kahviloita ja pikkuputiikkeja, tarjolla oli sekä uutta että vanhaa. Mielenkiinoisin tuote oli pikkupojan myymä poron ruoka. Sitä ripotellaan illalla pihalle, kuutamossa ruoka välkehtii ja Petteri osaa suunnistaa luoksesi. Loistava tuote. Ihmiset olivat superystävällisiä vaikka paikka paikoin oli tungosta ja törmäilyä. Hinnat tuntuvat halvoilta. Ostan korvikset 10$ eli noin kuusi euroa, taideteos maksaa myös 10$ ja luomumunat 5$/kuusi kpl.

Täällä on myös antiikkikauppoja, antikvariaatteja, hyväntekeväisyyskirppareita, vaihtoehtohoitoja ja kaiken maailman oljyjä ja kiviä kaupan. Astiakirppiksellä on uusi-seelantilaisen Kelston-tehtaan tuotteita -50-luvulta lähtien. Se on kuin Suomen Arabia. Tehdas toimi Aucklandin kupeessa -80-luvun lopulle saakka. Kiinalaiset tulivat ja valtasivat markkinat. Ei pystynyt kiivi kilpailemaan heidän kanssaan hinnoilla. 

Hania, Kreeta

Opaselämää

Asun opaskämpässä numero 12. Aiemmin olen asunut numeroissa 11 ja 13. Mukana kulkee aina oma tyyny, ja pussilakana - sitä ei missään kohteessa ole. Talon väsähtäneet tyynyt ovat yleensä aika vastenmielisiä, mutta nyt täällä on uutuuttaan hohtavat tyynyt! Samoin kattila ja paistinpannu ovat uusia, mutta teflonkattilan on aiemmin täällä asunut opas jo raaputtanut pilalle. Onneksi on oma kattila mukana. Omaan vakiovarustukseen  kuuluvat myös sakset ja terävä veitsi, sekä mutteripannu. Keittiön tapaisessa ei ole uunia, mutta kaksi keittolevyä on. Tai oikeastaan 1½ - toinen levy on pienen mutteripannun kokoinen. Levy kuumenee hitaasti, kahvinkeitto kestää tuskastuttavat 10+ minuuttia.

Kävin pyörävuokraamosta fillarin, lupasivat tuoda sen minulle kämpille seuraavana päivänä kello 11.00. Sanoin olevani kotona sitä vastaanottamassa. Ei tullut pyörävuokraamon Nikos, eikä soittanut minulle. Ai kun tympi. Tänään sitten soitin vuokraamoon ja kertoivat jättäneensä fillarin sisääntulon kohdalle kaiteeseen lukittuna. No, olinhan huomannut pyörän, mutta en tiennyt sitä omakseni. Pyörä oli kielletyllä paikalla ja isäntämme Yannis oli kiinnittänyt siihen ison lapun, jossa kehoitti siirtämään pyörän pois. Tein työtä käskettyä. Viime kesänä Yannis hermostui kaiteeseen lukittuihin pyöriimme, katkaisi lukot ja heitti fillarimme pihan perälle jorpakkoon. Niitä sitten etsittiin ja ihmeteltiin. Ei vaivautunut Yannis meille kertomaan, niin olisimme suosiolla voineet siirtää pyörämme pois. Nyt fillarini on pikkuterassini edessä. Terassilla syön aamiaista ja istun iltaa. Päivällä siinä on liian kuuma, lämmintä on 30+°C.

Fillaroin kauppaan, Lidl ja Synka ovat noin kilsan päässä. Lähikauppa on törkyhintainen minimarket. Siellä tosin on ihanan ystävällinen palvelu. Viime kesänä hankkivat mulle uudet ketjulukot fillareihin, Yanniksen katkaisemien tilalle. Fillaroin myös Hanian keskustaan, osan matkaa maisemista nauttien, rantoja pitkin. Käyn torstaisin Nea Horassa toripäivänä ja lauantaitorilla käyn vanhassa kaupungissa. Tällä viikolla työvuorot eivät antaneet myöten, joten ensi viikolla uusi yritys toreille. 

Pihassa on pieni uima-allas aurinkotuoleineen. Viehättävä alue, nuoret siellä viettävät aikaa ja ottavat aurinkoa. Minä menen mieluummin iltaisin uimaan Chrissi Aktille eli Kultaiselle rannalle. Pyyhe vaan ympärille, sandaalit jalkaan ja menoksi. Rannalle on matkaa parisataa metriä.

Hania, Kreeta

Lähdön tunnelmia yms.

Lähtö on nykyään rutiinia. Pakkaan puolihuolimattomasti ja laitan passin laukkuun. Joskus tulee mieleen, että pitäisi edes tarkistaa että passi on vielä voimassa. Passin lisäksi tsekkaan, että luottokortti on mukana - niillä pärjää jo pitkälle. Terminaalissa lähtöselvitys automaatilla ja laukut hihnalle. Nyt pärjään kuusi viikkoa 1,5 laukulla, matkassa saisi olla kolme ruumalaukkua. Viime reissulla yhdestä matkalaukustani hajosi rengas ja koko kulma notkahti, siksi nyt vain yksi iso laukku.  

Lentokentällä ostan usein kahvin R-kioskilta, niin teen myös nyt. 3,40 euroa. Kaivan olkalaukustani karjalanpiirakan ja hörppään päiväkahvit R-kioskin kulmalla. Koneeseennousua en kiirehdi, olen aina viimeisten joukossa. Tänään olin viimeinen. Kone oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Kapteeni Bang kuulutti mahdollisesta turbulenssista Puolan yllä ja sitähän saatiin! Puolivälissä matkaa stuertit kertoivat haluaville Suomi-Georgia-koripallo-ottelun väliaikatietoja, kaikki sitä eivät vielä halunneet tietää. Suomi oli kahden erän jälkeen  johdossa luvuin 57-40.

Turvaohje ja mustikkamehua: siitä on Finnairin lento tehty. Kerran vieressäni noin 4-6 vuotiaat sisarukset katselivat istuintaskussa olevaa turvatiedotetta. Kuvassa matkustaja laskeutui koneen hätäuloskäynnistä liukumäkeä pitkin. Se oli tytöistä hauskaa. Pienempi kysyi isommalta: kuinka ne pääsevät takaisin koneeseen? Hauskaa ja raadollista.

Hanian kentällä oli iloiset kollegat vastassa. Halaukset, ja Fazerin suklaata tuliaisiksi. Kuljettajana oli Kostas, vanha tuttu. Hän sai myös halauksen ja suklaata. Muistin hänen olevan suklaa-addikti, joten osui ja upposi. Vastalahjaksi sain häneltä karkkihelmet - ihanaa! Muistelimme viime kesän seikkailujamme, mm. sitä, kun eksyimme yhdellä retkellä vuoristossa, bussillinen asiakkaita kyydissä. Yhteistyöllä siitäkin selvittiin ja silloin ystävyytemme sai sinetin. 

Puerto de la Cruz, Espanja

Lähtökahvit 

Puertossa on ollut vilkas viikko. Semana Santa eli pääsiäisviikko on tuonut kaupunkiin ja kaduille populaa. Jokailtaiset pääsiäiskulkueet (ja tänään myös aamulla klo 05.00) tuovat suuret joukot keskustan kapeille kaduille. Teitä suljetaan ja siinä sitten törötät autojonossa ja odotat teitten avautumista. Kapeilla kujilla et pääse kääntymään, eikä poikkikaduille mahdu. Myös mannerespanjalaiset ovat lähteneet perheineen pääsiäislomalle, ja usein he suuntaavat juuri tänne Kanariansaarille. 

Pääsiäiseen loppuu kuulemma koulujen talvilukukausi. Tästä johtuen myös edellinen viikko Puertossa oli ruuhkaisa. Peruskoulun päättävillä on tapana lähteä luokkaretkelle ennen kuin kanssakoululaiset suuntaavat jatko-opintoihinsa, kukin omille tahoillensa. Nuoret liikkuvat suurissa porukoissa (äänekkäästi), ja hotellit ja kaupunki saavat ihan uutta energiaa.

Pääsiäisen ja koululomien lisäksi hotellityöntekijät järjestivät lisäsäpinää ryhtymällä lakkoon. Lakko kestää kaksi päivää ja hotelleilla on minimimiehitys sinä aikana. Kaduilla autoletkat kiertelevät kaupunkia ja töötit huutavat. Iskulauseita huudellaan kovaäänisiin ja ammattiyhdistysliikkeen liput liehuvat ilmassa. Plaza Charcon aukiolla on non-stop -mielenosoitus. Hirveä meteli.

Viimeksi olin Puertossa vuonna 2019. Ennen coronaa kaupunki oli kaunis ja eloisa. Nyt talot ovat päässeet rapistumaan, tyhjää liiketilaa on todella paljon ja moni hyvä ravintola on sulkenut ovensa. Tuntuu, että paikallisten mieliala on matalalla ja tyytymättömyys elämään on kasvanut. Liikaa turisteja, kaikki kulut nousevat, palkat pysyvät ennallaan. Taitaa olla sama suuntaus ihan kaikkialla. Minun on aika vaihtaa maisemaa ja palata Suomeen.

Niistä lähtökahveista. Menin kakkukahvilaan ja valitsin kermaisimman kakkupalan vitriinistä. Ennen kun ehdin tilata, huomasin että kukkaro on jäänyt kotiin. Se niistä kakkukahveista. Ehkä juon sitten tervetulosumpit Suomessa.

Teneriffa, Espanja

Niitä, näitä 

Puerto de la Cruzin kauppahalli on ruma, eikä siellä ole juuri perinteisiä kauppiaitakaan. Vähän syrjässäkin se on ja kolkko. Keskiviikkoisin ja lauantaisin siellä on kirpputori. Sisällä on antiikkia, taidetta ja uusia tuotteita, ulkona perinteisiä kirpputoripöytiä. Viime lauantaina satoi vettä - niin kuin kaikkina muinakin päivinä viime viikolla - ja kauppiaat pakkasivat kamojaan pois jo ennen puolta päivää.

Sää on ollut viileä ja sateinen. Teidellä on yöpakkasia ja rinteille on satanut lunta. 

Viime perjantaina täällä alkoi pääsiäisen vietto. Joka ilta, ja joskus aamuisinkin, on messu ja sen jälkeen pääsiäiskulkue. Ensimmäinen kulkue oli nimeltään Murheellisen Neitsyt Marian kulkue. Mariaa kuljetetaan kirkon ympäri, soittokunta soittaa ja kirkkokansa seuraa perässä. 

Kulkueet sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Olimme menossa hakemaan asiakkaita hotellilta lentokentälle, mutta tie oli Charcon puiston kohdalla suljettu. Odotimme bussissa noin 30 min. ennenkuin katu taas avattiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Aikataulumme petti pahemman kerran, ja oli minuuteista kiinni että asiakkaamme ehtivät lennollensa. Taisin olla bussissa ainoa, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden. Asiakkat nauttivat extranäytöksestä, eivätkä olleet ollenkaan huolissaan.

Teneriffan pääkaupungissa, Santa Cruzissa, on taidemuseo TEA - Tenerife Espacio de las Artes. Museossa esitellään 1900-luvun taidetta. Tuon ajan suurin teneriffalainen taiteilija on surrealisti Oscar Dominguez. Hänet rinnastetaan aikalsisiin Daliin ja Picassoon. Kuvaan valitsin kuitenkin Jesus Hernandez Veranon teoksen. Teos on kaikessa yksinkertaisuudessaan moniulotteinen, herkkä ja upea. Huoneen sininen lattia on suorastaan maaginen!

MUNA eli Museo de la Naturaleza y Arqueología oli listallani gunachien takia. Guanchit olivat Kanariensaarten alkuperäiskansaa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän arvellaan tulleen Kanarialle 8000 vuotta sitten Afrikasta, ja heillä on yhteinen geeniperimä saamelaisten kanssa. Mysteeristä ja mielenkiintoista. Guanchit ehkä rakensivat täällä Teneriffalla Gűimarin kaupungissa olevat pyramidit, ehkä ei. Ainakin he osasivat muumioida vainajansa ja MUNAssa näitä muumioita on esillä.

Guanchinaisen ihannepaino oli 120 kiloa ja nainen sai/joutui avioitumaan kolmen miehen kanssa. Arki sujui kuukauden jaksoissa: yksi aviomies hoiti kuukauden ajan peltotyöt, toinen kalastuksen. Kolmannelle lankesi aviollisten velvollisuuksien hoitaminen. Liekö guanchien yhteiskunta ollut naisen paratiisi vai helvetti?

Ja sitten vaan kauniin värinen, pippurin näköinen kasvi tänne loppuun kun on niin hieno.

Puerto de la Cruz, Espanja

Aamukävely Taoron puistoon

Puertossa on paljon portaita. Niiltä en säästynyt tälläkään aamukävelyllä. Enää ne eivät tunnu niin pitkiltä ja raskailta kuin alkuaikoina. On tainnut kunto täällä vähän parantua.

Rappusten nouseminen palkitsee upeitten näkymien muodossa. Aurinko vielä pilkahtelee pilvien lomasta, mutta sadepilvet jo vyöryvät meren takaa. Viime viikolla meitä kuritti Nuria-myrsky ja tällä viikolla vieraili Olivier-myrsky. Sää on ollut hyvin epävakaista.

Kuljen kapeitten kujien kautta. Talot ovat värikkäitä ja hyväkuntoisia. Hetkeksi saan kirjavan kissan matkaseurakseni, muuten saan kuljeskella kaikessa rauhassa aikalailla yksikseni.

Taoron puiston vieressä on hotelli Tigaiga. Sisäänkäynti on komea, yhden kuvan arvoinen.

Puistossa sijaitsee anglikaaninen kirkko, All Saints Church. Etualalla on pieni puisto, joka on perustettu vuonna 1977 sattuneen lentoturman uhrien muistoksi. Onnettomuus sattui Teneriffan pohjoisella lentokentällä, ei kovin kaukana täältä. Tuo lento-onnettomuus on ilmailuhistorian tuhoisin, siinä menehtyi 583 henkilöä.

Näkymä Taoron puistosta Teiden vuoristoon. Teide on Espanjan korkein kohta. Joidenkin tietojen mukaan se kohoaa 3718 metrin korkeuteen, toisten mukaan 3715 mmpy. Ehkä eroosio on madaltanut Teiden huippua vuosien aikana tuon kolme metriä?

Lammikossa uiskenteli pieniä karppeja - tai niin ainakin luulen. Olivat aika pieniä ja enimmäkseen oransseja väritykseltään.

Puisto on hyvä paikka lukemiseen ja rentoutumiseen. Täällä on myös koirapuisto ja kuntoiluvälineitä.