Liettua, Latvia, Viro, Suomi

Palmut muuttuivat männyiksi ja maasto tasaiseksi. Kylmyys tuntuu karummalta pohjoisessa, ihan kun se Alpeilla olisi leppeämpää. Kaunas oli kaunis myös aamulla luonnonvalossa, ilman tunnelmallisia iltavaloja. Kaunasissa oli aamuruuhkat pitkälle kaupungin ulkopuolelle. Liettuassa oli huonoimmat tiet, aika hyvät kuitenkin. Latviassa rupesi satamaan vettä, ei niin kiva. Muutama lumikinos oli vielä maassa, kohta nekin häviävät.

Suuntana Tallinna ja Suomen-lautta. Illalla olen jo/taas kotona. Alppeja jään kaipaamaan. Mutta ihanaa huomenna syödä Suomessa lempiruokia, ehkä savustettua lohta ja jogurttipähkinöitä. Matkaseura autoreissulla on ollut loistavaa, voi olla outoa olla huomenna yksin kotona, paikallaan.

Sade loppuu kun saavumme Viron rajalle ja aurinko näyttäytyy Tallinnassa. Käymme ostoksilla ja juoksemassa Tallinnan kulttuuri- ja urheilukeskuksen Linnahall'in rappuset ylös ja alas, ja viideksi satamaan. Laiva lähtee kello 18.30. Helsinkiin saavumme kello 21.00.

Kotona taas. Takana hyvä reissu, joka vaan parani loppua kohti.

Saksa, Puola, Liettua

Kolmas matkapäivä alkaa kello 7.30. Ajokilometrejä tänään kertyy vajaa tuhat ja tunteja mennee noin kymmenen. Varustaudun matkaan tuhdilla aamiaisella hostellissa ja syötyäni lähden tapaamispaikallemme. Kymmenen minuutin kävely tekee hyvää, Friedreichshein heräilee hiljalleen uuteen päivään. Pojat olivat jo pakanneet auton ja olivat valmiina lähtöön. Viimeiset vilkutukset kaverille ja menoksi. Berliinistä pääsimme helposti ulos, suunta kohti Puolaa ja Gdanskia. 

Rajalle oli matkaa puolitoista tuntia ja Puolan läpi ajamme pohjoisesta, rannikon tuntumasta. Meri jää kuitenkin kauas, ehkä kerran tai kaksi näen meren pilkahtavan kaukaisuudessa. Kiintopisteenä on ainoa tuttu paikka pohjois-Puolassa - Gdansk. Sää on viilentynyt ja taivas muuttunut harmaaksi. Moottoritie kulkee aavaa peltomaisemaa halkoen, liikennettä on vähän. Ohitamme muutaman kylän, yleisilme on hieman vaisu ja rähjäinen. Nimet eivät jää mieleen, sen verran vierasta on puolan kieli. 

Pari kahvitaukoa, kaksi tankkaamista, pissatauko ja lounas. Halusin pierogeja ja niitä sain. Pastanyytit oli täytetty sienillä ja hapankaalilla. Maku oli yllättävä mutta hyvä. Matkaseuralaiseni otti flakikeiton. Se hänelle myytiin lihakeittona mutta todellisuudessa "liha" oli lehmän vatsalaukkua. Siitä huolimatta keitto oli kuulemma hyvää ja täytti vatsan. 

Kohti Kalingradia ja siitä kurvaus etelään. Läpi ei päästä, täytyy kiertää. Vettä rupeaa satamaan ja taivas on entistäkin harmaampi, jos vaan mahdollista. Liettuan rajan ylitämme 12 tuntia lähtömme jälkeen. Tunti vielä ja olimme Kaunasissa. Kaupunki näytti kauniilta iltavalaistuksessa. Iltapuhteet ja nukkumaan, aamulla taas matka jatkuu.

Tänään rupateltiin autossa niitä näitä: matkavakuutuksista, kirkollisverosta, hautajaisista eri maissa, etätyöskentelystä, muraaleista, venäläisyydestä, itä/länsisuomalaisuudesta, prostituutiosta, kulttuurieroista, matkustamisesta, säästä, maisemien rumuudesta, suolakaivoksista, pienpuolueista, Puolan maataloudesta....

Saksa

Aamulla heräsin hevosten ääneen kuuden jälkeen. Majataloa vastapäätä oli talli ja hevosia pilttuissa. Kavioista lähti kiva kalke, kun hevoset kävelivät asfaltilla. Kävin aamukävelyllä peltojen keskellä aamiaista odotellessani. Alpit näkyivät tänne saakka, mutta kuivuuden tilalle oli tullut vihreys ja vehreys. Kaunista oli täälläkin. Aamiainen oli maneesirakennuksessa ja läpinäkyvän pleksin läpi saimme seurata hevosten koulutusta. Kun aamiainen oli nautittu ja auto pakattu, oli lähdön hetki kello 9.40. Suuntana Berliini ja kilometrejä noin seitsemän sataa. Matkaan olimme varanneet aikaa seitsemän tuntia.

Ensimmäisen kahvipaussin pidimme McDonaldsilla noin klo 11.30. Lounas- ja tankkaispaikkana oli Bayreuth-niminen pikkukaupunki. Espanjalainen tomaattikeitto oli maukasta ja paikan omistaja oli mielissään suomalaisista asiakkaista. Vielä yksi kahvitauko ennen Berliiniä.

Saksan läpi oli aika tylsää ajaa. Paska maa, sanoisi Seppo Räty. Pian Alpit jäivät taakse ja maasto muuttui tasaiseksi peltomaisemaksi. Moottoriteitä ajaessa ei paljon muuta nähnyt tienpientareiden lisäksi kun rekkoja ja tuulimyllyjä. Ruuhkaan emme juuttuneet, matka sujui joutuisasti.

Berliiniin saavuimme 8,5 tuntia myöhemmin. Auto parkkeerattiin Friedrichshainiin. Pojat yöpyivät kaverinsa luona ja minä menin lähihostelliin. Hostellin pihassa on pala Berliinin muuria. Illalla vielä terassilla pieni olut ja ranskalaiset majoneesilla. Vähän iltakävelyä vilkkaalla ja ilmeisen trendikkäällä alueella ja ajoissa nukkumaan. Huomenna matka jatkuu aamulla puoli kasilta.

Italia-Sveitsi-Lichtenstein-Itävalta-Saksa

Seitsemän tuntia, 300 kilometriä ja viisi maata

Lähdimme Italiasta iltapäivällä noin kahden aikoihin ja majapaikkaamme Saksassa pääsimme illalla yhdeksän maissa. Siihen välille mahtuu Sveitsi, Liechtenstein ja Itävalta.

Italian Verbaniasta ajoimme Maggioren järven länsipuolta, hienoja olivat maisemat. Järven rannalla oli isoja huviloita ja satamissa hienoja purjeveneitä. Alpit näkyivät mahtipontisia taustalla. Puolisen tuntia ja olimme jo Sveitsin puolella. Pysähdyimme Bellonzonan kaupungissa ja kävimme ostamassa lounasta paikallisesta Migros-marketista; minulle linssisalaattia ja appelsiinimehua. Olimme italian kielisessä Sveitsissä, olipa outoa. Aiemmin olin ollut saksan kielisessä Sveitsissä ja nyt tuntui että olen ihan eri maassa. Vältimme tietulleja, joten ajoimme pikkuteitä moottoritien sijaan. Maisemat olivat varmaan miljoona kertaa hienommat kuin moottoritiellä. En vaan voi tarpeeksi hehkuttaa Alppien upeutta!

Sveitsistä kohti pohjoista ja Lichtensteinia. Pieni huoltotauko Coop-huoltoasemalla. Autojen mustien rekisterikilpien ihmettelyä ja pohdiskelua Lichtensteinin historiasta. Pituutta maalla on vajaat 25 kilometriä, ja sen ohi hurauttaa huomaamattaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme Itävaltaan. Maisemia ei juuri näkynyt, ainoastaan valopilkkuja siellä täällä. Viisikymmentä kilometriä ja olimme Saksassa.

Majapaikkaamme, Allgäu Meadow Ranch,  saavuimme illalla vähän ennen yhdeksää. Ranchilla oli hevostalli, haju toivotti meidät tervetulleiksi jo kaukaa. Ihana maalaismajatalo; siistit, tilavat huoneet ja kaikki tarpeellinen saatavilla. Pimeässä ei paljon pihaa nähnyt, aamulla sitten.

Kilometrejä tälle päivälle kertyi alle kolmesataa, uskomatonta. Kyllä noilla pienillä vuoristoteillä saa aikaa näköjään kulumaan ja bensaa palaa. Matkaseurana mulla on kaksi suomalaista nuorta miestä, jotka palailevat pohjois-Italiasta kahden kuukauden etätyöskentely/hiihtoreissultaan. Matka sujui rattoisasti ja jatkuu huomenna Saksan autobahn'alla kohti Berliiniä.

Brig/Verbania

Eilen oli aika jättää jäähyväiset Antonille ja Jeizinen'ille. Aurinko paistoi kuin ensimmäisenä päivänä - väliin sitten mahtuikin tuulta ja tuiskua. Ensimmäiset päivät olivat hieman ahdistavia. Vaikka olenkin suomalainen, sankka lumipyry ja kasaantuvat kinokset aiheuttivat huolta; onko tämä normaalia, pitäisikö huolestua, jäänkö tänne yksin saarroksiin? Kun lumentulo hellitti ja ihmiset tulivat ulos kodeistaan, pystyin taas hengittämään normaalisti. Auringon paiste sulatti lumet muutamassa päivässä ja taas päästiin kevään tunnelmaan.

Päätin viettää viimeisen yöni Sveitsissä Brig'in kaupungissa. Kaupunki on varmasti ihana, mutta oma väsymykseni esti nauttimasta viimeisestä päivästä. Kävin kävelyllä ja syömässä, illalla kävin brittipubissa yhdellä ja taisin olla nukkumassa jo yhdeksän aikoihin.

Tänään oli tarkoitus mennä junalla Italiaan Stresaan. En saanut ostettua lippua kun Domodossalaan saakka, sillä Italiassa on junalakko. No, kulkeehan bussit. Paitsi ettei Domodossalasta Stresaan, vaikka lähekkäin ovatkin. Otin siis bussin Verbaniaan ja päätin jäädä tänne yöksi, ennen kun matka jatkuu autoillen Suomeen.

Ylin kuva Brig'istä ja alun Verbaniasta.

Jeizinen, Sveitsi

Kaapelihississä kuultua

Työmatka kaapelihissillä on verrattavissa ratikkamatkaan kaupungissa.

Alhaalla näkyy sotilaslentokenttä. Sveitsissä asevelvollisuus on pakollinen miehille ja vapaaehtoinen naisille. Palvelus kestää puoli vuotta, jonka jälkeen seuraavat kuusi vuotta täytyy käydä kertausharjoituksissa kolme viikoa/vuosi.

Rinteellä asuu peuroja, joilla on valkoinen häntä. Niitä näkee yleensä aamulla ja illalla, päiväsaikaan lepäilevät puskien suojassa. Niitä saa metsästää syksyisin parin viikon ajan. Näin peurakanta pysyy kurissa.

Rinteessä kasvaa mustikoita ja mansikoita.

Rinteessä oleva pieni kirkko on tärkeä kyläläisille. Sen vieressä oleva iso risti valaistaan kun joku on kuollut, näin kyläläiset saavat tiedon. Sveitsiläiset ovat enimmäkseen katolisia.

Jeizinenissä alppimaja maksaa noin 300 000 euroa. Niitä ei vaan ole myytävänä. Suuri osa taloista on tyhjillään, vanhukset ovat kuolleet ja nuoret muuttaneet kaupunkeihin. Nuoret käyvät kylässä pari kertaa vuodessa. Vakituisia asukkaita Jeizinenissä on kolmisenkymmentä.

Laakso on tärkein viininviljelyalue ja se ulottuu Genevenjärvelle saakka. Ice wine'a eli jääviiniän täällä ei viljellä, mutta siinä rypäleet jäätyvät ja sen myötä viinistä tulee makeampaa. Ice wine on lähinnä jälkiruokaviini.

Kovan tuulen aikaan hissi on kiinni. Silloin järjestetään autokuljetus ylös kylään. Matkaa hissillä kylään on kaksi kilometriä, nousua 900 metriä ja aikaa menee 8 minuuttia. Autolla matkaa on yhdeksän kilometriä. Itätuuli on täällä pahin.

Jeizinenin kylä sijaitsee Jeizinenbaek nimisellä vuorella 1540 mmpy. Vastapäätä näkyy Sveitsin toiseksi korkein vuori, Dufourspitze, 4634 mmpy. 

Tarjoilijan alkupalkka Sveitsissä on 3500 euroa. läkkeelle jäädään 65-vuotiaana. 60-vuotta täytettyään työntekijällä on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa.

Talvikausi loppuu maaliskuun puolivälissä, lumitilanteesta riippuen. Kesäkausi alkaa toukokuussa ja loppuu lokakuun lopulla. Siitä sitten talvikausi pyörähtää suoraan käyntiin. Matkailualalla työskentelevät voivat hengähtää huhtikuun aikana.

Jeizinenistä lähtee pyöräreitti alas Gampelin kylään ja toinen Leuk'iin, jonne tulee matkaa 13 kilometriä. Reiteillä on muutamia vaikeita kohtia, joten pitää olla hyvä tasapaino ja keskittymiskyky. Ja tietenkin hyvät varusteet.

Jeizineniläiset ovat hyvin varauksellisia ja täällä on oma sisäpiirinsä, johon ulkopuolisen on vaikea päästä. Uteliaitakin he ovat ja siksi on joskus pakko ruveta juttusille vieraan kanssa.

Minne pikkulinnut katoavat lumimyrskyjen aikana ja miten ne selviävät myräköistä hengissä? 

Leukerbad, Sveitsi

Eilen oli taas kotipäivä. Lunta satoi ja tuuli sen verran navakasti, että kaapelihissi ei kulkenut. Ja tänään kun aurinko paistoi, eikä tuullut, piti ottaa ilo irti ja laskeutua Jeizinenistä alas laaksoon. Hissiaseman edestä lähtee bussit lähikaupunkeihin. Tänään päätin suunnata Leuk'een, vaihtaa siellä bussia ja nousta ylös vuoristoon, Leukerbadiin.

Leukerbad on kuuluisa kuumista lähteistään. Siellä on Alppien suurin ulkoallas - sinne siis. Matkalla ohitettiin Leuk'in vanha kaupunki, joka on tunnettu torneistaan. Olisipa ollut kiva pysähtyä siellä, mutta ei kaikkialle ehdi. Tie oli kapea serpentiinitie. Välillä ihmetytti kuinka bussit oikein mahtuvat ajamaan siellä, ja vielä ohittamaan toisiaan! Alhaalla ei ollut lunta ja vuoristopurot solisivat alas laaksoon. Mitä ylemmäksi päästiin, sitä enemmän lunta oli maassa. Leukerbad sijaitsee 1 400 mmpy, lumisten vuorten syleilyssä. Täälläkin kaikki toimii moitteettomasti, on siistiä, turvallista ja kallista - ollaanhan Sveitsissä.

Leukerbad Thermeen sisäänpääsymaksu on 28 euroa. Sillä hinnalla saa olla kolme tuntia kylpylässä. Ulkoaltaat on lämmitetty luonnon kuumilla lähteillä, joitten lämpötila on 51 astetta. Kolmen kuuman altaan lisäksi ulkona oli myös yksi kylmä allas. Oli aika nautinnollista lillua lämpimässä poreilevassa vedessä, ja samalla ihailla korkeuksiin kohoavia Alppeja. Lillumisen jälkeen halusin saunaan, mutta sinne olikin 10 frangin lisämaksu. Ihan hölmöä, rahat on vaatekaapissa, ei niitä viitsi lähteä hakemaan. Kylpylän on varmaan suunnitellut sama arkkitehti kun Kalasataman Redin ostoskeskuksen, sen verran sekava ja sokkeloinen se on. 

Tarkoitus oli käydä täällä lounaalla, mutta piheys iski. Pizza ja pasta maksoivat noin 25 euroa. Eihän se ihan mahdoton hinta ole, mutta suuntasin kuitenkin kulkuni Magros-markettiin. Ostin kolmioleivän ja appelsiinimehua: kahdeksan euroa. Etsin suojaisan paikan ulkoa ja nautiskelin pikniklounaan auringon paisteessa.