New York, Yhdysvallat

Tässä lisää pieniä paloja Isosta Omenasta 2/3

Broadway

Broadwayllä esitetään musikaaleja päivittäin yli 40:ssä teatterissa, suurin osa näytöksistä on loppuunmyytyjä. Pisimpään siellä on pyörinyt Chicago -musikaali, vuodesta 1996 lähtien. Cats pyöri Broadwaylla 18 vuotta, valtavan pitkä aika sekin. Liput kannattaa hankkia etukäteen, mutta saman päivän lippuja voi kysyä tkts-lippukojuista. Lippujamme jonotin tunnin verran ja yksi lippu maksoi noin 70 euroa. Yleensä saman päivän liput ovat 20-50% alennuksella. 

Kävimme katsomassa Tootsien, joka kertoo miesnäyttelijästä, joka muuntautuu naiseksi saadakseen rooleja. Täytyy kyllä sanoa, että 1980-luvulla kirjoitettu tarina on kestänyt hyvin aikaa ja saanut vuosien kuluessa myös uusia ulottuvuuksia. Esitys ja esiintyjät olivat loistavia - kuten varmaan kaikki Broadway-esitykset ovat. Onhan siellä maailman huiput sekä esiintymässä että taustatiimissä.

The Russian Tea Room

Sen lisäksi että The Russian Tea Room´ssa on hienot doggy bagit, on siellä myös hyvää ruokaa. Päädyimme sinne iltapäiväteelle osittain Tootsien innoittamina; kyseisessä Sydney Pollackin elokuvassa on kohtaus, joka on täällä kuvattu. Ravintolaa on hieman päivitetty, mutta sama tunnelma on edelleen tallella. Valkoiset pöytäliinat ja hulppea sisustus. Siihen vielä erinomainen ruoka ja hyvä seura - mitäpä sitä muuta voisi kaivatakaan. Meille molemmille tuli omat kolmikerroksiset tarjottimet täynnä herkkuja. Ensin blinejä kaviaarin kera ja voileipiä, seuraavalla kierroksella skonsseja ja muuta makeaa kolmessa kerroksessa. Ja tietenkin hilloja, ja hapankirsikoita teen seuraksi. Kaikkea emme jaksaneet syödä, joten tarjoilija pakkasi loput meille mukaan hienoon keltaiseen kassiin.

New York, Yhdysvallat

Paljon on taas tullut koettua ja nähtyä. Aika ja energia ei riitä kaiken jakamiseen, joten tässä tiivistetysti parhaita paloja New Yorkista, osa 1/3.

Farmers' Market

Sunnuntaisin eri puolilla kaupunkia on maaseutumarkkinoita, joista voi ostaa paikallisten tuottajien tuotteita. Luomua on aika vähän saatavilla eikä sitä juuri löydy perusmarketeistakaan. Markkinoitten valikoimiin kuuluvat vihannekset ja kasvikset, juustot, kalat, yrtit ja kukat. Smoothieita on tarjolla katukojuissa, enimmäkseen hedelmä- ja marjasmoothieita. Vihersmoothiet eivät kuulemma ole newyorkilaisten makuun. Etninen ruoka on hyvin edustettuna, erityisesti Karibian maut ja meksikolaiset herkut. Istahdin puiston penkille virkistäytymään jääminttuteen kera ja katselemaan ohikulkijoita.

Kirpparit

Sunnuntai on myös kirpparipäivä. Grand Bazaar levittäytyy American Museum of Natural History´n lähellä olevalle aukiolle ja siellä oleviin sisätiloihin. Täällä on vaikea tehdä löytöjä, myyjät ovat erittäin hintatietoisia ja tavarat ovat haluttuja, usein vintagea. Mutta tällä kertaa tein löydön: ostin kaksi vanhaa ja painavaa autoa, Chervoletteja. Ovet aukeavat, samoin etu- ja takaluukku. Pieni rengasrikko tekee autosta viehättävän. Hintaa niillä oli yhteensä 30 dollaria. Niille on paikka jo varattuna kylpyhuoneestani aidon amerikkalaisen Buick-mainoskyltin yläpuolelta.

Washington Square Park

Kaupungissa on useita kauniita puistoja, olohuoneita, jotka saavat hetkeksi unohtamaan kiireen ja hälyn. Kaupungin keidas on kiistatta Keskuspuisto. Siellä voisi kävellä monta päivää, eikä kaikkea tulisi silti nähdyksi. Oma suosikkini on kuitenkin Washington Square -puisto. Se on sopivan pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri. Lagom, sanoisi ruotsalainen. Ja mikä parasta, siellä on siistit vessat! Puisto täyttyy heti aamun sarastaessa. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat saapuvat ensiksi, sitten lapset valtaavat leikkikentän. Lounasaikaan toimistoväki saapuu penkeille eväineen. Intialaiselle ruokakojulle on aina vähintään sadan metrin jono - heidän samosojensa täytyy olla superherkullisia! Ja tämän kaiken kruunaa elävä musiikki, joka kaikuu puiston käytävillä. 

New York, Yhdysvallat

Pala Venäjää - Brighton Beach, Brooklyn

Kuin olisi Venäjälle saapunut. Kyltit ja ravintolat muuttuivat venäläisiksi, kaupoissa oli venäläisiä ruokia ja juomia. Brighton Beachissä pärjää paremmin venäjän kielellä kuin englannilla. Brighton Beach on maailman suurin venäläissiirtolaisten keskittymä. Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla, alkoivat siirtolaiset Venäjältä ja Ukrainasta muuttaa Brighton Beachille ja tätä kautta muualle Amerikkaan. Heidän mukaansa alue on saanut lempinimen Pikku-Odessa. Mutta ennen venäläisiä juutalaiset asuttivat alueen. Toisen maailmansodan jälkeen New Yorkiin muutti kymmeniä tuhansia keskitysleireiltä pelastuneita juutalaisia, suurin osa heistä Brighton Beachille. Nykyään tänne ovat löytäneet tiensä myös latinot ja pakistanilaiset.

Kiertelimme venäläisissä marketeissa ja deleissä. Melkein jokaisen kaupan ulkopuolella oli babushka myymässä piiraita eivätkä he puhuneet montakaan sanaa englantia. Minun venäjän kielen sanavarastoni rajoittui hinnan kyselyyn "Skol`ko ete stoit?" ja numeroihin "raz, dva, tri". Niillä asia tuli hoidettua ja jää murrettua. Lopuksi vielä "spasibo" ja naurun saattelemina jatkoimme matkaa reppu piirakoita puolillaan. Piiraat oli täytetty joko porsaanlihalla, kaalilla tai perunalla ja hinta oli puolitoista dollaria. Sisällä kaupoissa oli valtavia buffettiskejä, täynnä kylmiä ja kuumia ruokia. Pelmennejä, piiraita, hapankaalia, punajuuria, suolakurkkuja, sieniä, savustettua kalaa.... Missään muualla en ole nähnyt hapatettua vesimelonia. Hyllyistä löytyi monenlaista kaviaaria, eikä vodkastakaan ollut puutetta. Vaatekaupoissa oli turkkeja ja korkokenkiä, krääsäkaupoissa maatuskanukkeja ja feikkikalasnikoveja. 

New York on todellinen sulatusuuni. Täällä voi tehdä maailmanympärysmatkan metrolla. Harlemissa on ollut 1900-luvun alkupuoliskolla todella aktiivinen Finntown rakennuksineen, viikottaisine tapahtumineen ja leipomoineen. Ja Brooklynista löytyy Finlandia Street, joten Suomikin on maailmankartalla.

New York, Yhdysvallat

Luna Park, Coney Island, Brooklyn

Wonder Wheelistä eli maailmanpyörästä oli huikeat näkymät sekä merelle että Manhattanille. Tosin keikkuva, parhaat päivänsä nähnyt vaunu vei suurimman osan huomiostani; pelotti. Tivoli on perustettu vuonna 1903 ja osa laitteista on varmasti vuosisadan alusta. Puinen vuoristorata vaikutti aika huteralta, ikää sillä on vajaat 90 vuotta. Kummitusjunat näyttivät aikansa eläneiltä luurankoineen ja lohikäärmeineen, mahtavatkohan nykylapset niistä enää innostua. Tivolialue on nostalginen, hieman rapistunutkin - kuin aikamatkalla olisi. Tosin uusia, hurjempia laitteita on sinne tullut vuosien varrella useita ja osa vanhoista laitteista on jo poistunut käytöstä. Sisäänpääsymaksua tivoliin ei ollut ja lippu maailmanpyörään maksoi 10 dollaria.

Coney Islandille pääsee Manhattanilta metrolla, matka kestää hieman alle tunnin. Ennen metroa, 1900-luvun alussa, alue oli varakkaitten newyorkilaisten suosima lomanviettopaikka. Rantaviivaa täällä on neljä kilometriä ja kaksi kilometriä siitä on katettu puisella rantabulevardilla. Laitureilla on kalastajia, tänään heillä ei tuntunut kalaonnea olevan.  Alueella oli aikanaan upeita huvilamaisia merenrantahotelleja, harmi että ne on kaikki joko purettu tai ne ovat palaneet maantasalle. Alueen historiaan pääsee tutustumaan Coney Island Museumissa vanhan elokuvan tai valokuvien kautta. Olipa siellä muutama vanha laitekin ja pieni peilisali hassunhauskoine vääristävine peileineen. 

Ennen kuin aloitimme kierroksen huvipuistossa, kävimme tankkaamassa Nathan´s Famous -grillikojulla, joka on pitänyt rannalla majaansa jo yli sadan vuoden ajan. Kaverini otti perinteisen hot dogin, minä ranskalaiset juustolla. Ja kylkeen normaalikokoinen kokis. Tosin suomalaisesta näkökulmasta juoma oli jättikokoinen. Nathan´s Famous järjestää vuosittain, July 4th eli Amerikan kansallispäivänä, hot dogin syömiskilpailun - voisiko olla amerikkalaisempaa! Kisan ennätys on 73 hot dogia (ja 12 000 kaloria) kymmenessä minuutissa, aikamoista, huh huh.

Perjantai-iltaisin täällä on ilotulitus. Iltaisin alue on lumoava kaikkine 250 000 lamppuineen ja välkkyvine valoineen. Kauden ensimmäinen ilotulitus olisi ollut tänä iltana, mutta se jäi meiltä näkemättä, sillä jatkoimme matkaa bulevardia pitkin Brighton Beachille.

New York, Yhdysvallat

Lilja, ruusu, kirsikkapuu

Kävelin yllättäen keskelle viidakkoa Midtownissa Manhattanilla, tarkemmin ottaen Chelsean alueella. Betoniviidakon keskeltä ilmestyi viherkäytävä, olin tullut 28th Streetille kukkatukkujen alueelle. 6th ja 7th Avenueiden välissä on kymmenisen tukkua, jotka levittäytyvät jalkakäytävälle ja kadulle saakka parkkiruutuihin. Kosteusprosentti nousi entisestään, aivan kuin tropiikkiin olisi tullut. Ämpäreissä on kolumbialaisia ruusuja ja nipuissa hollantilaisia tulppaaneja; tuoksu on aika ajoin huumaava. Alue on edelleenkin Amerikan kukkabisneksen keskus. Täältä lähtee kukkia koteihin ja toimistoihin, mutta myös häihin ja tapahtumiin, joissa pelkkä kukkabudjetti voi olla 30 000+ dollaria. 

Monet tukut - kuten kala- ja lihatukut - ovat siirtyneet kalliilta Manhattanilta pois. Kukkatukkuja on tällä edelleenkin, ollut jo sadan vuoden ajan - kiitos kreikkalaissiirtolaisten. Vaikka kukkakuja on värikäs ja vehreä keidas, on se vain varjo entisestään. Aikanaan kukkatukkuja on alueella ollut 65, mutta kohoavien vuokrien vuoksi pienet eivät täällä enää pärjää. Jo 50-luvulla kipuiltiin muuttuvien markkinoiden ja liikenneruuhkien kanssa, kukkatukkujen uumoiltiin muuttavan alueelta pois. Jo silloin vitsailtiin: "Don´t hang your jacket up, the market is moving" eli älä ripusta takkiasi naulaan, tukku muuttaa muualle. Mutta täällä se edelleen on.

New York, Yhdysvallat

Ruokamatka Bronxiin

Lauantai-iltaisin Bronxissa on Night market eli yömarkkinat. Sinne suunnistin alkuillasta, mutta eksyinkin lasten tapahtumaan. Kerran kuukaudessa katu laitetaan kiinni liikenteeltä ja lapset valtaavat paikan. Siellä pääsin paijailemaan mm. lampaita, vuohia ja kaneja. Tarjolla oli myös pomppulinnaa, kasvomaalausta, hattaraa ja jäätelöä. Kiva tunnelma, mutta ei sitä mitä tulin hakemaan. Kävelin yömarkkinoille, samalla tutustuen Bronxiin. Bronxissa on asukkaita 1,3 miljoonaa, New Yorkissa kaikkiaan hieman alle 9 miljoonaa. Kaupunginosan asukkaista kolmannes on afroamerikkalaisia, kolmannes latinoja ja kolmannes aasialaisia ja valkoisia. Juuri tuo monimuotoisuus tekee New Yorkista niin kiehtovan ja mielenkiintoisen paikan. Bronxilla on ollut huono maine rikollisuuden ja slummiutumisen takia, mutta se alkavat olla jo historiaa. Kaupunginosa on laaja, sieltä löytyy kaikenlaisia alueita, myös varakkaiden suosiossa olevia alueita. Tunnettuja paikkoja Bronxissa on mm. Yankee stadium, kasvitieteellinen puutarha ja eläintarha. 

Lopulta pääsin yömarkkinoille. Kaikesta etnisyydestä huolimatta tunnelma siellä oli hyvin amerikkalainen. Tarjolla oli perinteisiä hampurilaisia ja kuppikakkuja, ja esillepanot olivat kauniita ja houkuttelevia. Alkoholia siellä ei saanut myydä, mutta siideri-, viini- ja viskimaistiaisissa tuli juomapuoli tyydytettyä. Ostin lasten markkinoilta meksikolaisesta kojusta Frida Kahlo-aiheisen t-paidan kymmenellä dollarilla, täällä siitä pyydettiin 25 dollaria.

Beacon, New York

Junalla Beaconiin

Junamatka Beaconin pikkukaupunkiin New York Cityn pohjoispuolelle kesti puolitoista tuntia. Matka taittui Hudson-joen vartta pitkin ja matka sujui joutuisasti maisemia katsellen. Menomatkalla ihailin jokea ja siltoja, paluumatkalla radan toisella puolella olevia pikkukaupunkeja ja asuinalueita. Mutta taas oli tavanomista säätöä ennenkuin edes pääsin junaan. Valmistauduin matkaan huolella; katsoin netistä etukäteen aikataulut, asemat, liput yms. Ja siellähän kerrottiin, että Metro-North -juna kulkee Beaconiin 125th Street aseman kautta, pysähtyen siis siellä. No, koska käyttämäni lähijuna  pysähtyy 125th Street asemalla, ajattelin että tämäpä kätevää, junanvaihto onnistuu siis helposti. Saavuttuani asemalle, menin ostamaan yhdistelmälippua (junamatkat+museolippu), mutta virkailija ei ollut koskan kuullutkaan moisesta, eikä juna kuulemma kulje tätä kautta. Kerroin, että olin lukenut asiasta heidän nettisivuiltaan. "Ai 125th Street -asema" sanoi virkailija "se on se toinen 125th Street -asema, tuolla itä-Harlemin puolella". Selvä. Eikun siis sille toiselle 125th Street -asemalle. Enää en ehtinyt kello kymmenen junaan, mutta onneksi tunnin päästä tuli seuraava.

Beacon on kaunis ja sympaattinen pikkukaupunki. Asukkaita siellä on alle 20 000 ja siellä sijaitsee aivan mahtava taidemuseo Dia. Museo on rakennettu vanhaan kartonkitehtaaseen ja tilaa siellä on ruhtinaalliset 28 000 m2. Korkeuttakin hallilla oli ja se oli luonninvaloa tulvillaan - aivan ihanteellinen paikka isojen teosten esittelyyn. Teokset ovat 60-luvulta nykypäivään ja täällä Domin sivuilla on hyviä kuvia tällä hetkellä olevasta näyttelystä. Itse rakennus teki vähintäänkin yhtä suuren vaikutuksen kuin sen sillä olevat teokset.