Chiang Mai, Thaimaa

Hoitoja ja hierontoja

Ei, nämä eivät ole keskiaikaisia kidutusvälineitä vaan pohjoisthaimaalaisessa tok sen -hoidossa käytettäviä puutikkuja ja -vasaroita. Moisesta en ollut aiemmin kuullutkaan, ennenkuin ranskalainen Benoit sitä hehkutti hostellin pihalla. Hän oli aamulla käynyt läheisessä buddhalaisessa temppelissä kyseisessä hoidossa ja kutsui minut mukaansa seuraavana aamuna. No, mikä ettei, pitäähän sitä alueen perinteisiin tutustua. Aamiaisen jälkeen lähdimme temppelille, jossa meidät toivotettiin wai-tervehdyksen kera tervetulleiksi. Saimme pellavapaidat - ja housut, jotka vaihdoimme päällemme hoidon ajaksi. Sitten vaan pötköttämään lattialla oleville patjoille ja rentoutumaan. 

Aluksi jalkani pestiin ja isoja lihaksia hierottiin eli vartaloani lämmiteltiin varsinaista hoitoa varten. Kun tok sen -hoito alkoi, tuntui että koko kroppani värähteli. Puisella vasaralla naputeltiin puista, kankaalla pehmustettua tikkua, ja koko vartaloni käytiin sillä läpi. Huoneessa naputukset ryhmittyivät samaan tahtiin ja hetken aikaa me kaikki olimme yhtä. Tuntui kun nauloja olisi hakattu lankkuun tai kun kuvanveistäjä olisi irrottanut palasia marmorista. Jännitys ja tukkeumat putosivat pois ja energia alkoi virrata kehossani. Benoit otti tok sen -hoidon lisäksi vielä perinteisen thaihieronnan; kuulemma tok sen on puhdistava ja thaihieronta energisoiva hoito, ja siten ne täydentävät toisiaan.

Seuraavana aamuna tallustelin taas temppelille. Tällä kertaa halusin kokeilla yrttihoitoa. Olin nähnyt aiemmin yrttinyyttejä temppelissä ja nyt oli mahdollisuus kokeilla, miten niitä käytetään. Samat rutiinit kuin edellisenäkin aamuna, mutta nyt alkulämmittelyn aikana yrttinyytit lämpenivät kattilassa ja höyryn avulla yrteistä vapautui hyödyllisiä ja parantavia aineita ilmaan. Nyytit pitivät sisällään erilaisia yrttejä - kuivattuja tai tuoreita - kuten sitronellaa tai inkivääribereeniä. Näitten yrttien pitäisi rentouttaa ja hoitaa sekä kehoa että mieltä. Ja aina voi tehdä erilaisen yrttisekoituksen eri tarpeisiin. Kuumia nyyttejä paineltiin pellavavaatteiden läpi, mutta myös paljaalla iholla päässä, käsissä ja jalkapohjissa. Nyytit olivat suorastaan kuumia ja hikoillessani mieleeni tuli suomalainen sauna ja koivuvasta - terveysvaikutukset 

lienevät molemmissa hyvin samanlaiset.

Chiang Mai, Thaimaa

Nimmanhaemin road

Kuin olisi tullut Berliiniin tai Amsterdamiin, tai vaikka Brooklyniin, sen verran trendikkäitä, moderneja, uniikkiikkeja Nimmanhaemin katu ja sen varrella olevat liikkeet ja ravintolat olivat. Vaikka Aasia näkyykin kaikkialla, oli se aivan muuta kuin se valtavirta mitä muualla yleensä näkyy; suuria massoja ja halpaa hintaa. Toki hintataso on täällä länsimaalaisille edullinen vaikka Nimmanhemin seutu onkin Chiang Main kalleinta aluetta. Täältä löytyvät nimekkäimmät ravintolat ja kalleimmat asunnot. Kadun päähän on noussut uusi ostoskeskus, Maya. Sieltä löytyvät niin isot kansainväliset brändit kuin pienet paikalliset designeritkin. 

Chiang Mai on yliopistokaupunki ja täällä on paljon nuoria ja persoonallisia ihmisiä. Yllättäen myös pyöräilijöitä on liikenteessä, tuntuu kyllä että henkensä uhalla siellä polkevat. Täällä on suojateitä jalankulkijoille, mutta autoilijat eivät niistä piittaa vähääkään. Liikennevaloja sentään kunnioittavat kohtuullisesti. Chiang Main erikoisuus on songthaewit, punaiset lava-autot, jotka ajelevat ympäriinsä etsimässä ihmisiä kyytiinsä. 20 bahtilla pääset minne haluat, tosin siinä voi vierähtää tovi, sillä kuljettaja muokkaa reittisuunnitelmaa sitä mukaa kun uusia asiakkaita hyppää kyytiin. Eli jos kiirettä ei ole, on songthaewilla mukavaa matkustaa ja samalla tutustua kaupunkiin ja matkakumppaneihin.

Nimmanhaemin kadulla on One Nimman kauppakuja ja ravintolamaailma. Tila on kaunis punatiilisine kaariholvineen ja tunnelmallisine valaisimineen. Viikonloppuisin kauniisti valaistulla aukiolla järjestetään tanssitunteja; swingiä lauantaisin ja salsaa sunnuntaisin. Sekä sisällä että ulkona on modernia taidetta, veistoksia ja graffiteja. Myymälät ovat kauniita ja kahvilat houkuttelevia. Löytyypä täältä myös suomalaisen Suunnon tyylikäs myymälä.

Kadun toisella puolella alkaa illalla käsityöläismarkkinat ja ruokatori. Onpa täällä pari ruokarekkaakin. Tunnelma on nuorekas ja rento, kaukana perinteisistä thaimaalaisista markkinoista. Tuotteet ovat laadukkaita ja kauniita, ja hinnatkin ovat kohdillaan.

Chiang Mai, Thaimaa

Kohde-, kausi- ja blogiväsymys iskivät kaikki yhtä aikaa ja voimalla. Oikein mikään ei enää innostanut, enkä saanut mistään mitään irti. Nyt maisemat onneksi vaihtuivat hetkeksi Phuketista Chiang Maihin ja totaalinen blogikuolema on vältetty. Oli ihanaa jättää lomakylät ja turistilaumat vähäksi aikaa taakse ja matkata ihan toisenlaiseen paikkaan pohjois-Thaimaahan. Chiang Main vanhaa kaupunkia ympäröi vallihauta ja sen vierustaa kulkee punatiilisen muurin jäänteet. Vanhassa kaupungissa on viehättäviä pieniä kujia ja komeita temppeleitä. Täälläkin on turisteja, mutta ne tuntuvat olevat tasapainossa ja sulassa sovussa paikallisten kanssa - toisin kuin Phuketissa, jossa turistimassat valtaavat kaikki paikat. Myös hintataso on täällä selkeästi maltillisempi ja ihmiset ystävällisempiä.

Pienen koeajon jälkeen otin hostellista käyttööni polkupyörän, jossa ei ollut jarruja. Muut vaihtoehdot olisivat olleet pyörä, jonka ohjaustanko jäi irtonaisena käsiini tai pyörä, jonka polkimet eivät oikein toimineet. Thaimaalaisittain kaikki varmaan loistofillareita. Suosiolla ajelin hiljakseen pikkukujia pitkin ja isommilla teillä talutin pyörää. Mutta käyhän se näinkin; mitään päämäärää tai aikarajaa kun minulla tänään ei ole.

Tässä hieman kuvia ja tunnelmia ensimmäiseltä aamulta Chiang Maissa.

Phuket, Thaimaa

Big Buddha 

Viime viikkoina on ollut pientä kohdeväsymystä havaittavissa. Nyt sain vieraita Suomesta ja tuliaisiksi ehtaa aitoa ruisleipää! Niiden voimalla jaksaa taas muutaman viikon eteenpäin. Phuketin suosituimpia nähtävyyksiä - rantojen lisäksi - on Big Buddha eli istuva Buddha-patsas Nakkerd-kukkulalla yli 400 metrin korkeudessa merenpinnasta. Vaikka näen patsaan melkein päivittäin, en ole saanut aikaiseksi sinne saakka mennä. Korkeutta Buddhalla on 45 metriä ja se on lajissaan Thaimaan suurin. Iltaisin, Buddhan katsoessa auringonlaskuun päin, näkyy se komeasti valaistuina alas rannalle ja merelle saakka. 

Patsasta alettiin rakentamaan tsunamin jälkeen, vuonna 2004. Edelleenkin se on keskeneräinen ja kukkulalle ajaessamme seurasimme täydessä lastissa olevaa sementtirekkaa, joka hiljakseen kipusi kapeaa ja serpentiinimäistä tietä huipulle saakka. Patsaan valkoisiin marmorolaattoihin on kaiverrettu toivoa, rauhaa ja rakkautta viestiviä tekstejä rakennusprojektiin rahaa lahjoittaneilta henkilöiltä. Yleensä buddhalaiset temppelit ja patsaat ovat hyvin värikkäitä ja koristeellisia. Tämä Buddha sen sijaan on puhtaan valkoinen ja vähäeleinen; kaunis. Kukkulalta avutuu upeat maisemat yli Phuketin. Ylhäältä katsottuna Andamaanien meri näyttää säihkyvän turkoosilta. 

 

Sentosa, Singapore

Sentosa - aito kuin rantarolex

Ostoskierroksen jälkeen istahdin bussipysäkille väsyneenä, miettien mitä seuraavaksi tekisin. Pysäkille kaarsi bussi, jonka kyltissä luki ”123 Sentosa”. Muistin lukeneeni paikasta; sinne siis! Kiipesin kaksikerroksisen bussin ylempään kerrokseen ja aloitin kiertomatkani. Bussissa oli Wi-Fi, joten ehdin puolen tunnin matkalla googlata Sentosan ja tehdä jonkinmoisen matkasuunnitelman. Sentosa on pieni saari Singaporen eteläpuolella keinotekoisine rantoineen ja huvipuistoineen - aikuisten leikkipuisto. Siellä on mm. Unversal Studios`in teemapuisto, casino, merivesiakvaario, vesipuisto, Madame Tussaudin vahakabinetti, benjihyppypaikka, kaksi golfrataa, McDonald`s, Starbucks, Hard Rock Café.... Mitä muuta ihminen voisikaan kaivata!?

Bussi pysähtyi linja-autoasemalle, josta matkaa pystyi jatkamaan maksuttomalla beach tramilla eli rantaratikalla. Ei kun kyytiin siis. Rantaratikka kulki nimensä mukaisesti rantatietä, rannalta toiselle. Jäin kyydistä pois Siloson rannalla. Hiekka oli vaalea ja samettista, Havaijilta tuotua. Lieneekö tuo urbaanilegenda vai tositarina, se jäi minulta selvittämättä. Myös pienet saaret Sentosan edustalla ovat tekosaaria ja täällä pystyy surffaamaan - tekoaalloilla tietenkin. Ihmeellinen paikka. Rannalla oli todella kuumaa ja rauhallista. Meri ei houkutellut uimaan, vesi vaikutti likaiselta. Merellä odotteli kymmeniä rahtialuksia satamaan pääsyä, Singaporessa taitaa olla yksi maailman vilkkaimmista satamista. 

Suuntasin varjoon, kävin hakemassa pienestä marketista itselleni kahvin (ylihintaisten kahviloiden sijaan) ja jatkoin matkaani köysirata-asemalle. Ostin Sentosan sisäisen lipun 15 Singaporen dollarilla eli kymmenellä eurolla. Toinen linja olisi vienyt minut takaisin Singaporen puolelle ja matka olisi kustantanut 35 SGD:a. Vaunusta oli hienot näkymät sekä merelle että Singaporen kaupunkiin. Vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan, korkeus ja vaunun huojuntaa hieman pelotti. Jäin pois viimeisellä pysäkillä, Merlionilla ja jatkoin matkaa kohti bussiasemaa possunpunaisella monoraililla eli yksiraiteisella.

Sentosa tarkoittaa malaijin kielellä mielenrauhaa. Täältä sitä on turha hakea. Tulipahan käytyä Sentosassa, toista kertaa ei tarvitse sinne mennä. 

Singapore

ION Orchard -ostoskeskus

Shop till you drop!

Singapore on todella shoppaajan paratiisi. Ostoskeskuksia on vieri veiressä, kuitenkin jokainen on omanlaisensa. Shoppailu on paikallisten ykkösharrastus, kansallisurheiluksikin sitä on nimitetty. Kun heiltä kysyy, montako ostoskeskusta Singaporessa on, on vastaus ”liian monta”. Tarkistan Wikipediasta ja sen mukaan Singaporessa on ostoskeskuksia hieman alle kaksisataa! 

Asukkaita tässä pienessä ja varakkaasta kaupunkivaltiossa on saman verran kuin Suomessa, tosin porukkaa on maailman joka kolkasta. Singaporessa puhutaan enimmäkseen englantia, mutta se sekottuu iloisesti kaikkiin

muihin kieliin, ja niinpä se on saanut nimekseen singhlish. 

Joskus paikallisten puhetta on vaikea ymmärtää, sen verran omalaatuista se on.

Täällä on edustettuna maailman kaikki luksusmerkit - ja monet niistä useampaan otteeseen. Luksusostoskeskuksissa käytävät ovat leveät ja tyhjät, kuin kävelisi taidenäyttelyssä. Halpispaikoissa käytävät ovat kapeat ja täynnä tungosta, ahdistukseen saakka. Hintataso on maltillinen ja matkailija saa lähtiessään vielä 5% alv-palautusta. Ostoskeskukset ovat avoinna iltamyöhään, yleensä puoli kymmeneen saakka. Onpa yksi ostoskeskus, Mustafa Center, avoinna aina, 24/7. 

Löytyy Singaporessa myös kivijalkamyymälöitä. Mikäli haluat itämaisia kankaita tai mattoja, suuntaa Arab streetille. Viereisellä kadulla, Haji Lanella on hieman boheemimpi tunnelma. Sieltä löytyy pieniä paikallisia liikkeitä sekä kahviloita ja ravintoloja. Chinatownissa taas löytyy edulliset matkamuistot ja lahjatavaraa. Minä, varsinainen himoshoppaaja, sain ostosreissullani ostettua kaksi mustaa t-paitaa - mahtavaa. 

Singapore

 

Olen addikti, matkailu koukuttaa. Ja kun en matkusta, suunnittelen - tai vähintään haaveilen - seuraavasta reissusta. Välillä mietin menneitä, mutta yleensä suunta on tulevaan ja seuraavaan kohteeseen. Aiemmin hermoilin matkalle lähtöä, mutta nykyään se on rutiinia. Nukun edellisen yön hyvin, enkä enää kiirehdi lentokentälle etuajassa. Luotan, että asiat hoituvat ja tarvittaessa saan apua. Aina olen selvinnyt, vaikka välillä on säätöä ollutkin.

Aamulla minun piti hakea Phuketin lentokentältä re-entry -viisumi, jotta voin palata Thaimaahan eikä työlupani raukea. Yleensä se hoituu helposti, mutta nyt virkailija taisi olla vielä unessa. Ensin hän sanoi, että maastapoistumiskortti puuttuu ja minun tulee palata lähtöterminaaliin hakemaan se. Sanoin, että kortti on passin välissä, mutta virkailija ei sitä löytänyt. Onneksi se kuitenkin oli siellä, niitattuna muitten papereiden kanssa. Seuraavaksi virkailija sanoi, että olen ylittänyt maassaoloaikani ja minun tulisi maksaa siitä sakkoa. Taas olin ihmeissäni, sillä tiesin ettei niin ollut. No, virkailija katsoi vääriä leimoja ja kun oikea leima löytyi, alkoi asia edetä. Lomakkeen täyttö, valokuva,1 000 bahtia ja olin valmiina lentoon. Lopuksi virkailija vielä naureskeli, että hänen nimikirjoituksensa on näköjään minun edellisessäkin viisumissa.

Oli ihanaa saapua Singaporeen! Aivan erilainen tunnelma kuin Thaimaassa. Siistiä, selkeää, helppoa. Aivan kuin olisin palannut länsimaisen sivistyksen pariin. Thaimaan luova kaaos ja epäjärjestys jäävät nyt taakse muutamaksi päiväksi. Singaporea voisi kutsua valon kaupungiksi, se voittaa jopa New Yorkin valojen määrässä ja moninkertaisesti laadussa.  Kaduilla kuljen ostoskeskuksesta toiseen, niitä on muutaman korttelin välein, toinen toistaan isompia ja komeampia. 

Hintataso on suomalaiselle kohtuullinen, Thaimaan jälkeenkin. Söin lounaan 2,50 eurolla ja illalliseen panostin hieman enemmän, 8 euroa. Täältä löytyy kaikki maailman keittiöt katukeittiöistä Michelin-ravintoloihin. Chinatown ja Little India ovat täynnä pieniä edullisia ravintoloita. Kiinalainen uusi vuosi tuntuu olevan täällä vielä juhlinnassa, vaikka vuosi vaihtui jo viikko sitten.