New York, New York, USA

 

The High Line Park ja Chelsea

 

The High Line on kuin Baana Helsingissä. Molemmat kävelyreitit on rakennettu vanhan rautatien päälle. Alkujaan tänne valmistui rautatie 1930-luvulla ja se kuljetti tavaraa Chelsean teollisuusalueelle. Vieläkin alueella on vanhoja tehdasrakennuksia ja nykyään niistä monet toimivat taidegallerioina, joita alueella on satoja. Viimeinen tavarajuna kulki radalla vuonna 1980, minkä jälkeen sijoittajat halusivat purkaa alueen. Amerikkalaiseen tapaan alueesta taisteltiin oikeudessa ja viimein kansalaisaktivistit voittivat ja aluetta alettiin kehittää olemassa olevan radan ehdoilla. Nykyään New Yorkin kaupunki omistaa alueen, mutta se on rahoitettu enimmäkseen ykstyishenkilöiltä saaduin lahjoituksin.

The High Line valmistui vuonna 2009 ja se on maailmanlaajuisestikin maisema-arkkitehtuurin merkkiteoksia. The High Line on 2,3 kilometriä pitkä ja reitti kulkee talojen välissä, kolmannen tai neljännen kerroksen korkeudella. Se myötäilee pohjoisessa Hudson-jokea ja sillalta on näkymät vastarannalle, New Jerseyn puolelle. Toisella puolella on katunäkymiä Chelsean kaupunginosaan ja muualle Manhattanille. Reitin varrella on istumapaikkoja, kukkaistutuksia ja taidetta. Kaikkiaan puistossa on 120 kasvia ja mm. värikäs koivulehto muistutti suloisesti koto-Suomesta. Puistossa on paljon veistoksia ja taideteoksia, ja se on ollut useassa tv-sarjassa ja elokuvassa. Tunnetuimpia lienevät Woody Allenin "Manhattan" ja Simpsoneiden jakso "Moonshine River". Kävleyretki oli hyvä lopettaa lounaaseen Chelsea Marketissa, paikallisessa kauppahallissa, joka sijaitsee sillan alla, reitin eteläosassa. 

 

 

New York, New York, USA

'

'

 

New York, New York, USA

 

Vihdoinkin päämäärä on saavutettu - New York! Junamatka Chicagosta New Yorkiin oli niin pitkä ja tylsä, etten viitsi edes kirjoittaa siitä tämän enempää. New Yorkissa on runsaudenpula, en tiedä mistä aloittaisin kaupunkiin tutustumisen. Ja aamulla satoi vettä, joten en pitänyt mitään kiirettä ulos. Majailen Brooklynissa ja metrolla pääsee Manhattanille parissakymmenessä minuutissa. Metrossa on hauskaa katsella ihmisiä, New York on varsinainen sulatusuuni. Manhattanilla käyn ensiksi kahvilla ja paniinilla, aamiaisesta on jo useampi tunti. Sitten vuokraan fillarin kahdeksi tunniksi ja ajelen Keskuspuistossa. Eihän kaksi tuntia riitä mihinkään! Puisto on kilometrin leveä ja neljä kilometriä pitkä. Ja katsottavaa ja kuvattavaa riittää. Ehdin kiertää vain kolmasosan puistosta. Täytyy tehdä uusi retki puiston keski- ja pohjoisosiin joku toinen päivä.

Puiston jälkeen on helppo suunnata Broadwaylle ja Times Squarelle. Matkan varrella koukkaan katsomassa Radio City Hallin ja Rockefeller Centerin. Rockefeller Centerin huipulla on näköalatasanne, Top of the Rock. Sieltä pääsee ihailemaan näköalaa Keskuspuistoon 37 dollarin hinnalla. Rockefeller Plazalla on tekojäärata avoinna. Se näyttää niin pieneltä ja vaatimattomalta niihin kuviin verrattuina, joita olen siitä nähnyt. Samoin kutistuivat Broadway ja Times Squarekin. Midtownin kierroksen päätän Bryant park -puistoon, jossa on jo joulutunnelmaa myyntikojujen, joulukoristeiden ja valojen myötä. Jään vielä hetkeksi odottelemaan, haluan nähdä Times Squaren valomeren illan hämärtyessä. Vielä lasi punaviini ensimmäisen illan kunniaksi New Yorkissa ja sitten kotiin nukkumaan.

 

Chicago, Illinois, USA

 

 

 

The Magnificent Mile and The 2nd Fridays Gallery Night in Pilsen

Chicagon keskeisintä ostoskatua, North Michigan Avenueta kutsutaan The Magnificent Mileksi sen pituuden - eli mailin - vuoksi. Niska meinasi nyrjähtää, kun piti katsella vähän väliä ylöspäin ja ihailla huimiin korkeuksiin kohoavia pilvenpiirtäjiä. Hissitekniikan ja teräsrakenteiden kehittyminen mahdollistivat korkeiden rakennusten rakentamisen ja ensimmäinen pilvenpiirtäjä rakennettiin juuri tänne Chicagoon. 1884 valmistui Home Insurance Building, jossa oli huikeat kymmenen kerrosta ja korkeutta sillä oli 42 metriä. Nykyään pilvenpiirtäjäksi määritellään rakennus, joka on vähintään sata metriä korkea. Iltaisin Chicago on varsinainen valomeri; en yhtään ihmettele, että suurkaupungit näkyvät avaruuteen saakka.

Illalla suuntasin Pilsenin kaupunginosaan, jossa on joka kuukauden toisena perjantaina taidetapahtuma Gallery night. Näitä kuukausittaisia taidetapahtumia on ollut jokaisessa vierailemassani kaupungissa ja ne ovat aivan mahtavia! Silloin pääsee vierailemaan taiteilijoiden työhuoneissa, galleriat ja kaupat ovat myöhään auki ja mikä parasta; samanhenkisiä ihmisiä on liikeellä sankoin joukoin. Yhdessä galleriassa vierailijoiden piti ottaa sisään astuessaan nimilappu oven vieressä olevasta sinkkisankosta. Minusta tuli illan ajaksi Elon Musk - visionääri, sijoittaja, rakettimies ja miljönääri. Tuona iltana tapasin paljon julkkiksia - eläviä ja kuolleita. Nimet olivat oiva keino saada kontakti ihmisiin. Et taatusti voi olla hymyilemättä, kun vastaasi kävelee Elvis!

 

Oak Park, Illinois, USA

 

 

Frank Lloyd Wright´n koti ja studio 

 

Frankilla oli vuoren kokoinen ego. Koulut hän jätti kesken, sillä kouluilla ei ollut hänelle mitään annettavaa. Ja kun hänen valittiin aikanaan 1900-luvun ensimmäisen alkupuoliskon maailman merkittävimmäksi arkkitehdiksi, närkästyi hän suuresti; hänet olisi pitänyt valita koko vuosituhannen merkittävimmäksi arkkitehdiksi. Frank on ollut todella omalaatuinen ihminen. Sekä hänen uransa että yksityiselämänsä ovat olleet todella monivaiheisia ja kuohuttaviakin.

Chicagon kupeessa, Oak Parkin pikkukaupungissa sijaitsevan kotinsa ja studionsa hän rakensi parikymppisenä vuonna 1889. Rakennus on kuin vaatimaton versio Hvitträskistä, jonka suomalaisarkkitehdit Saarinen, Geselius ja Lindgren suunnittelivat Kirkkonummelle 1900-luvun alussa. Molemmat rakennukset edustavat kansallisromanttista suuntausta. Siitä Frankin ura lähti liikkeelle ja Chicagon alueelle hän on suunnitellut yli sata rakennusta. Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää noin tuhat rakennusta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä, sillä tuohon aikaan arkkitehdit eivät suunnitelleet ainoastaan rakennusta, vaan myös sisustuksen, huonekalut, valaistuksen - koko paketin. Vanhoilla päiväillään Frank muuttui todella fanaattiseksi: hän suunnitteli jopa suunnittelmissaan taloissa asuvien naisten vaatteet. Ja mikäli asukkaat eivät noudattaneet Frankin toiveita talojensa suhteen, piinasi Frank heitä vierailuillaan ja harjoittamalla pientä painostusta. Frankin viimeinen työ oli New Yorkin Guggenheim -museo, joka valmistui vuonna 1952. Tyylillisesti Frank teki pitkän matka kansallisromanttisista preeraitaloista moderniin ja selkeälinjaiseen museorakennukseen.

Frankin yksityiselämäkin oli hyvin kiihkeää. Skandaaleja, rakastajattaria, avioeroja, murhia, maasta pakenemisia... Suurin tragedia sattui vuonna 1913. Palvelija, jolle Frank oli antanut potkut, tuikkasi Frankin talon tuleen ja tappoi kirveellä seitsemän ihmistä, mukaan lukien Frankin rakastajattaren Mamah´n ja tämän kaksi lasta. Frank itse oli tuolloin Chicagossa. Hänen vaimonsa ja rakastajattarensa aviomies olivat tulossa samalla junalla Oak Parkiin - vaimo kotiinsa ja aviomies noutamaan lapsiaan luokseen - kun he kuulivat suru-uutisen. Arkkitehtuurinsa lisäksi Frank taisi olla edelläkävijä myös uusperhekuvioissa.

Frank Lloyd Wrightin arkkitehtitoimisto jatkaa edelleenkin toimintaansa, tosin Malibussa, Kaliforniassa, hänen pojanpoikansa Eric Lloyd Wrightin johdolla. Käsittääkseni Suomesta löytyy vain yksi Wrightin suunnittelma rakennus ja se on Heinolassa sijaitseva Apulannan muusikon Sipe Santapukin koti. 

Chicago, Illinois, USA

 

Chicagon keskustan halki virtaa Chicago -joki. Joen varrella ja siltojen alta kulkee Riverwalk -niminen kävelyreitti. Tänään sain tuta Chicagon tuulen, joka kalseudessaan pakotti minut ostamaan hanskat, pipon ja kaulahuivin. Villapaidastakin haaveilin, mutta vielä toistaiseksi se jäi kauppaan. Tässä muutama kuva kylmänä syyspäivänä.

 

 

Chicago, Illinois, USA

 

Millenium Park ja Maggie Daley Park

Chicagossa aurinko paistoi ja syksy oli kauneimmillaan. Minua varoiteltiin, että täällä tuulee aina. No, tänään ei tuullut. Mutta varmaan tuulee paljon, sillä Chicago sijaitsee Michiganjärven rannalla. On ihanaa olla suurkaupungissa, viihdyn tässä ilmapiirissä. Ja kulkeminen on helppoa, metrolla pääsee ja nopeasti. Ei tarvitse enää bussissa körötellä tuntikausia. Chicago on Amerikan kolmanneksi suurin kaupunki New Yorkin ja Los Angelesin jälkeen ja täällä on asukkaita noin kymmenen miljoonaa. Chicagolla on ollut hieman huono maine mm. Al Caponen ja korruption vuoksi, mutta nykyään gangsterit taitavat olla historiaa.

Chicagossa pidän erityisesti arkkitehtuurista. Täällä näkyy kerroksellisuus ja historia. Chicagon downtown on ensimmäinen keskusta-alue, joka on viihtyisä. Kävin kävelyllä Millennium -puistossa, jossa sijaitsee yksi Chicagon vetonauloista: Cloud Gate eli Pilviportti -veistos. Sitä olisi voinut tutkailla ja kuvata vaikka kuinka kauan - niin yksinkertainen muoto, mutta joka suunnasta se oli aivan eri näköinen. Millenium -puistosta johtaa BP Pedestrian Bridge

-silta Maggie Daley -puistoon. Silta on kuuluisan arkkitehdin, Frank Gehryn suunnittelema. Se on 282 mertiä pitkä ja kiemurtelee kadun yli puistosta puistoon. Ylimmässä kuvassa näkyy sillan teräksinen ulkokuori. Alimmassa kuvassa Millennium -puistossa sijaitseva Jay Pritzker Pavilion, joka on myös Frank Gehryn suunnittelema.