Pattaya, Thaimaa

Nyt taas pääsen lataamaan kuvia koneelle. Muutama yö sitten joku kissoista, veikkaisin Babout, oli ilmeisesti leikkinyt kaapelilla, jolla saan siirrttyä kuvat kamerasta koneelle, ja purrut kaapelin pään poikki. Ja sitten meni vielä muutama päivä, että muistin ostaa uuden. Tässä postauksessa arkisia kuvia. Kissat ovat varsin itsenäisiä, vain Babout viettää aikaa sisällä, vieressäni kyhnäten. Muut kissat huitelevat ulkona ja käyvät syömässä aamuin ja iltapäivisin. Kissat eivät oikein tule toimeen keskenään, lähinnä vain kyräilevät ja sähisevät toisilleen. Kertaakaan en ole nähnyt kaikkia kissoja yhtäaikaa. Kerran oli kolme kissaa samaan aikaan sisällä ja aikamoinen jännite oli päällä. Kissat vaan tuijottivat toisiaan, eikä kukaan uskaltanut liikkua. Viimein yksi kissoista ryntäsi paniikissa ulos ja kaksi muuta jäivät taistelemaan sisälle.

Puutarhaa täytyy kastella päivittäin ja pudonneet lehdet lakaista. Olen tainnut tehdä liiankin tarkkaa työtä; lehtiä on kertynyt niin paljon roskikseen, että roskakuski kieltäytyy tyhjentämästä roskia! Mihin ihmeeseen sitten laitan kaikki lehdet!?

Kalat täytyy myös muistaa ruokkia ja postilaatikko tyhjentää. Kävin maksamassa sähkölaskun marketissa, käteisellä. Ihan näppärää, vaikkakain suomalaisittain todella vanhanaikaista.

Suomi-seura on avoinna ma, ke ja la, ja siellä tulee käytyä lukemassa Hesari ja kahvilla. Siellä on myös yllättävän hyvä kirjasto, josta olen saanut lainata suomalaisia kirjoja ja lehtiä. Norjan merimieskirkolla on kahvittelua joka päivä ja mukavia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Siellä on kiva käydä rupattelemassa heidän kanssaan ja saada vinkkejä, mitä täällä voisi tehdä. 

Pattaya on jotenkin aika feikkikaupunki, kuin aikuisten huvipuisto. Jos rannat ja baarit ei kiinnosta, voit vierailla vaikka Art in Paradisessa katsomassa 3D maalauksia.

Pattaya, Thaimaa

Babout, tuo pieni ja siro puolisiiamilainen, on varsinainen draamaqueen. Erittäin huomionkipeä ja haluaa aina olla keskipisteenä. Kun lähden kotoa, saattaa hän minut portille ja jää siihen naukumaan loukkaantuneen oloisena. Kuulen hänen äänensä seuraavaan kadunkulmaan saakka. Kun tulen kotiin, on hän heti vastassa ja heittäytyy pitkin pituuttaan selälleen eteeni. Jos jatkan matkaa huomioimatta häntä, tulee hän perässä ja heittäytyy eteeni uudelleen. Vasta huomioituani hänet, hellittää hän hetkeksi. Kotona hän istuu kokoajan sylissäni tai vieressäni. Bubelen ja Paschan kanssa hän tulee hyvin toimeen, mutta arkaa ja ujoa Fancyä Babout ei voi sietää. Olen useamman kerran todistanut kissatappelua ja Fancyn pakenemista puuhun. Välillä heitän Baboutin pihalle kun Fancy tulee syömään, sillä jos Babout on paikalla, ei Fancy uskalla tulla ruokakupille vaan painelee ulos karkuun. Babout nukkuu yön sängyssä vieressäni. Viime yönä myös Fancy oli tullut makuuhuo- neeseen vaatekaapin päälle. Kissat naukuivat ja sähisivät keskenään, en uskaltanut sammuttaa valoja tappelua peläten. Onneksi kissat kuitenkin rauhoittuivat pian ja rupesivat nukkumaan.

Tänään Thaimaan tv:stä tuli Suomen suurlähettilään Kirsi Westphalenin  haastattelu. Samalla esiteltiin suurlähetystöä ja suomalaista muotoilua. Olipa edustava lähettiläs ja lähetystö! Haastattelussa käsiteltiin Suomen koulujärjestelmää ja opiskelija- ja opettajavaihtoa. Ainakin koulutuksen saralla Suomella on paljon annettavaa muulle maailmalle. Yleensä kun juttelee ulkomaalaisten kanssa, tietävät he Suomesta usein kylmyyden lisäksi Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen. No, suomikuvaahan se sekin on.

Ko Larn, Thaimaa

Paratiisisaari. Noin 40 minuutin lauttamatkan päässä Pattayalta sijaitsee Ko Larn, ihanan kotikutoinen saari. Saarella on 
pituutta noin viisi kilometriä ja leveyttä arviolta kolme kilometriä. Rantoja siellä on neljä ja yksi kylän tapainen. Rannat ovat valkohiekkaisia - ja täynnä venäläisiä, kiinalaisia ja intialaisia. Onneksi pienen kävelymatkan päästä löytyy myös autio ranta, ilman rantatuoleja ja kaupustelijoita. Saarella ei juurikaan ole liikennettä ja metsän keskellä on ihanan varjoisaa kulkea pieniä polkuja pitkin. Metsässä ei tule ketään vastaan, kaikki ovat rannalla.  Rakennuksista tulee Karibia mieleen, värejä ja mieli- kuvitusta ei ole säästelty. Muutenkin kaikki on vähän sinne päin, ei tunnu olevan turhan tarkkaa, onko kyltit suorassa tai tekstit oikeinkirjoitettu.

Kissat voivat hyvin. Sen verran arkoja ovat, etten viitsi stressata heitä kuvaamisella. 

 Pattaya, Thaimaa

Eilen oli sateinen sunnuntai. Fiilis oli aivan samanlainen kuin sateisena sunnuntaina Helsingissäkin; kotipäivä. Luin (netti)lehtiä, dekkaria, surffailin netissä ja thaitv-kanavilla sekä suunnittelin ohjelmaa ensi viikolle. Iltapäivällä sateen hellittäessä kävin torilla ostamassa hedelmiä ja matkalla kokeilin taas thaihierontaa. Täytyy kyllä sanoa, että en ole kovin innostunut thaihieronnasta. Siinä painellaan ja venytetään lihaksia vaatteitten läpi, eikä se tunnu mukavalta. Hierontapaikkoja on todella paljon, enkä oikein usko, että kaikki hierojat olisivat ammattilaisia. Vähän pelottaa heidän käsittelyssään enkä osaa rentoutua ollenkaan. 

Tänään oli sitten Suomi-päivä. Pari päivää sitten kävelin kahden suomibaarin ohi, enkä uskaltautunut sisään äijien ja thaityttö- jen seuraksi. Tänään rohkaisin mieleni ja menin kahville paikkaan, jossa liehui suomenlippu ja pöydistä kuului suomenkieltä. Paikalla oli neljä suomalaista miestä ja istuuduin heidän seuraansa. Miehet juttelivat kovaan ääneen autoista ja ryyppäämi- sestä, en oikein päässyt juttuun mukaan. Suomibaari on nyt nähty, ei tarvitse mennä uudelleen. Iltapäivällä pyöräilin Jomtienin turistialueelle tutustumaan Suomi-Pattaya -seuraan. Siellä sain karjalanpiirakoita munavoilla, nam! ja Hesarin luettavakseni. Pattaya taitaa totisesti olla miesten paratiisi, täälläkin oli paikalla parikymmentä suomalaismiestä ja muutama thaityttöystävä, yksi perhe ja minä. Minne ne eläkeläisnaiset menevät?

Kuvassa laiskanpulskea Pascha.

Pattaya, Thaimaa

Pattaya on kyllä pitkälle maineensa veroinen. Keskustassa ja turistikeskuksissa 90% turisteista on miehiä, keski-ikä noin 70 vuotta. Loput 10% on sitten venäläisiä perheitä. Usein seitsenkymppisen miehen käsipuolessa on pieni ja siro thaityttö. Välillä tekee niin pahaa, etten voi edes katsoa heitä, sen verran epäsuhtaisia pareja he ovat. Mutta sitten toisaalta: kumpikin tietää missä mennään ja molemmat hyötyvät - eli kaikki hyvin. Pattayan keskusta on ruma ja ankea, kuten myös hotellialueet, vaikka- kin eri tavalla. Väliin mahtuu onneksi tavallistakin asuinaluetta, jossa tavalliset ihmiset elävät arkeansa. Eilen meidän kylällä oli toripäivä, kuten aina tiistaisin ja perjantaisin. Kävin ostamassa kissoille tuoretta kalaa, mutta eipä kelpaa, taitaa olla väärää lajia. Nämä kissat on kyllä hemmoteltuja; ruoka pitää pilkkoa ja kalatkin fileoida. Ja ruokaa pitää olla ainakin kolmea eri sorttia, jotta varmasti löytyy jokaiselle mieluinen maku.

Tuossa kulman takana on norjalaisten merimieskirkko. Piipahdin siellä riisipuurolla ja mustikkamehulla. Norjalaiset taitavat olla ihan yhtä jäyhiä kuin suomalaisetkin, en oikein päässyt juttuun heidän kanssaan. Merimieskirkon työntekijä, nuorehko nainen, istui seuraani ja kertoi työstänsä, aikamoista sosiaalityötä! Vierailuja ongelmaperheissä, sairaaloissa, vankiloissa.... Ja sitten vielä selvitellä norjalaismiesten ja thaityttöjen sotkuja, kun kielimuuri ja kulttuurierot kohtaavat. En taitais kyllä pärjätä tuollai- sessa duunissa. Ja väsynyt oli norjalaisnainenkin.

 

Pattaya, Thaimaa

Kissanpäivät Thaimaassa. Saavuin eilen Pattayalle, tarkoituksenani hoitaa viittä kissaa ja puutarhaa. Perillä selvisi, että yksi kissoista oli sairastunut edellisellä viikolla ja kuollut päivää ennen tuloani. Surul- lista, mutta onneksi tämä tapahtui ennen hoitokeikkaani - parempi niin sekä kissan omistajalle että minulle.

Kaikki kissat ovat löytökissoja. Omistaja on pelastanut ne kadulta sairaina ja nälkäisinä ja nyt kissat ovat hyvinvoivia lemmikkejä. Ku- vassa Babout, joka on puoliksi siiamilainen ja erittäin seurankipeä. Fancy on musta, pieni tyttökissa, joka ontuu toista etujalkaansa. Bubele on harmaa tiikeri, erittäin ujo ja käy usein ruokakupilla yöllä kaikessa hiljaisuudessa. Viimeisenä Pascha, iso musta kolli, joka asustaa todennäköisesti jossain naapuritalossa, mutta käy säännöl- lisesti - aamuin ja illoin - ruokailemassa täällä. Toivottavaasti saan lisää kuvia kissoista, kunhan ehdimme tehdä lähempää tuttavuutta. Puutarhanhoito tarkoittaa lähinnä kukkien ja pensaitten kastelemista sekä pienessä altaassa elävien kalojen ruokkimista.

Pattayaa kohtaa monella on varmasti ennakkoluuloja, ainakin minulla on. Täällä kylässä elämä on normaalia thaiarkea, länsimaalaisia tääl- lä ei juuri näy. Mutta täytyy huomenna hypätä pikkubussin kyytiin ja suunnistaa keskustaan. Mopotakseja on täällä joka nurkalla, ihan liiaksi asti. Ne ovat kolme kertaa kalliimpia kuin Bangkokissa eikä hinnoissa ole neuvotteluvaraa. Paikallisille kyyti on hieman halvem- paa, mutta hinnat ovat heillekin korkeat. Mafian juttuja, kuulemma.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Viimeinen päivä Vietnamissa, tässä vielä viime hetken fiilistelyjä. Huomenna kissavahdiksi Thaimaahan.