Esimakua Bhutanista

 

 

Tänään oli upea päivä Epsassa! Heillä on valtava into oppia ja suunnitella uusia tuotteita. Nepalissa vallitsee kopioimisen kulttuuri (ehkä kirjoitinkin siitä jo aiemmin?) ja luovuus tuntuu olevat piilossa. Kaikki kaupat myyvät tasantarkkaan samoja tuotteita, samoilla hinnoilla. Toivottavasti Epsa saa ainakin hetkeksi kilpailuetua uusista, erilaisista tuotteistaan.

Aamulla heillä oli valtavan pitkä lista, mitä he olisivat päivän aikana halunneet tehdä: rannekkeita, hattuja, huiveja, laukkuja, kännykkä- ja läppärikoteloita, kierrätystuotteita.... Minun täytyi toppuutella heitä, että tehdään nyt vain yksi uusi tuote tänään, ensi viikolla sitten lisää. Kuvassa heidän ensimmäiset rannekkeensa - olen ylpeä heistä!

Huomenna alkaa pääsiäisloma ja lähden viettämään sitä Bhutaniin. Päivityksiä taas luvassa ensi viikolla. Hyvää Pääsiäistä! 

Sabita, ihana isoäiti, joka asuu kanssani samassa pihapiirissä poikansa perheen kanssa. Hän on leski, eikä siksi saa käyttää värikkäitä vaatteita, punainen on kokonaan kielletty. Sabita on kova puhumaan ja koska meillä ei ole yhteistä kieltä, yrittää hän kovasti opettaa mulle nepalia. Osaan jo värit, ruumiinosat, ruoka-aineita... ja "ma office janchu" l. menen toimistolle.

Pihassamme kasvaa komea, noin kolmemetrinen joulutähti l. lalipath. Sabita hoitaa pientä kasvimaata ja kun tulin kotiin viikonloppureissultani, Sabita tuli heti tervehtimään minua ja antoi mulle nipun persiljaa - suloista!

Madanpokharan laukkumallisto on valmistunut! Kuvissa näkyvät tuotteet on valmistettu riisisäkeistä (keltaiset) ja vanhoista banderolleista (valkoiset). Tuotteet on suunniteltu sokeitten ja fyysisesti vammaiste ihmisen valmistet- taviksi. Kierrätystuotteet eivät ole kovin suosittuja nepalien keskuudessa, mutta näistä tuotteista he väittivät pitävänsä. Seuraavaksi katsomme, mitä Madan-pokharan self-help center pystyy ja haluaa valmistaa, minkälaista apua he tarvitsevat tuotannon aloittamiseksi ja sitten mietimme, kuinka jatkamme tästä eteenpäin.

Työskennellessäni ompelijan kanssa törmäsin kulttuurieroihin. Naiivina suomalaisena luotin ompelijan sanaan, mutta koskaan hänen lupauksensa eivät pitäneet. Myös malleja hän muutti mieleisekseen, mikä ei todellakaan ilahduttanut minua! Monta kertaa jouduin muistuttamaan itseäni, että tämä on normaali nepalilainen työskentelytapa, sopeudu siihen.

Viikonloppua lähdin viettämään Bhaktapuriin ja Nagarkotiin. Bhaktapur on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja Nepalin entinen pääkaupunki satojen vuosien takaa. Historiallinen keskusta oli laaja monine temppeleineen, aukioineen ja nevarirakennuksineen. Siellä oli ihanaa liikkua kaikessa rauhassa, ilman liikennettä ja melua. Keramiikan lisäksi Bhaktapurille on tyypillistä puuleikkaukset ja kudonta - niin ja jogurtti. Kilometrejä Kathmandusta Bhaktapuriin kertyy 16, mutta silti bussimatka kesti noin tunnin.

Bhaktapurista matka jatkui ylös vuoristoon, Nagarkotiin. Matka oli rattoisa täpötäydessä bussissa, intialaisia dramaattisia rakkaus- lauluja kuunnellen. Nagargot on pieni, hieman unelias kylä luonnonkauniilla paikalla. Harmi, että Nepalissa ei jätehuolto pelaa, sillä kylän kauniit rinteet saivat toimittaa kaatopaikan virkaa.

Sunnuntaiaamuna herätys kello 6 ja lähtö auringonnoustessa vaeltamaan kohti näköalapaikkaa. Sää oli varsin selkeä ja lumihuippuiset vuoret näkyivä kutsuvina kaukaisuudessa. Mt. Everest oli pilvien takana piilossa, mutta neljä pienempää vuorta näkyi kirkkaasti. Valokuviin en niitä valitettavasti onnistunut tallentamaan.

Riisisäkkisulkeiset jatkuvat. Muutama laukku ja pussukka on saatu valmiiksi ja nyt kokeilemme, voisiko riisisäkistä valmistaa tuotteita virkkaamalla tai punomalla. Kokeilemme punoa myös banderollikangasta ja miettiä, mitä tuotteita siten voisi tehdä. Säkkikankaita on monen värisiä: heleän keltaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia, vihreitä.... ja niissä on kauniita kuvioita ja tekstejä nepalilaisin kirjaimin. Periaatteessa täällä kierrätetään tyhjät säkit, mutta käytännössä niistä saatava summa on niin pieni - n. 18 senttiä/kilo - ettei kukaan vaivaudu.

Aamupäivällä tutustuin toiseen Forward Looking´n tukemaan projektiin; Epsaan (EPSA = Entire Power for Social Action). Kuvassa heidän valmistamia laukkuja ja kirahvikäsinukke. Työolosuhteet ovat vaatimattomat, mutta vammaiset työntekijät vaikuttavat tyytyväisiltä ja iloisilta. Hekin kaipaavat apua uusien tuotteitten suunnittelussa, myynti ja markkinointi heillä tuntuu olevan hallussaan. Heittelimme ilmaan ideoita ja jätimme asiat muhimaan ensi viikkoon saakka, jolloin siirrymme ideoinnista toteutukseen.