Lissabon, Portugali

LX Factory

Kun saapuu vieraaseen paikkaan lemmikkivahdiksi voi sattua mitä vaan. Vastassa voi olla pelokas=vihainen dobermanni, talossa on ollut juuri massiivinen vesivahinko ja joudut koiran kanssa väistökämppään, jääkaappi on homeessa, kissa on juuri edellisenä päivänä kuollut - ja olenpa itse mennyt paikalle vääränä päivänä. Tekevälle sattuu. Tällä kertaa pariskunta oli matkustamassa Lissabonista Brasiliaan, kuten niin monta kertaa aiemminkin, mutta nyt toinen puolisko ei päässyt lennolle. Viisumikäytännöt olivat muuttuneet, eikä häntä huolittu mukaan kanadalaisella passilla. Yöksi hotelliin ja seuraavana päivänä hän tuli tänne kotiinsa hakemaan brittipassiansa, jolla hänen pitäisi päästä Brasiliaan ilman viisumia. Hänellä on vielä toinen yö hotellissa ja huomenna matka (toivottavasti) jatkuu. 

Tänään lähdin kotoa pois, jotta lemmikkien omistaja sai viettää päivän kotonansa rentoutuen. Suuntasin Alcântaran kaupunginosaan LX Factoryyn, jota hän minulle suositteli. Hieno vanha tehdasalue, jossa on nykyään kauppoja, ravintoloita, työhuoneita yms. tiloja. Ensimmäinen tekstiilitehdas perustettiin tänne vuonna 1846. Sen jälkeen täällä toimi elintarviketehdas ja painotalo. 23 000 m²:n alue ehti olla tyhjillään toistakymmentä vuotta, ennen kun siitä tuli luovan toiminnan tila. Täällä graffitit ovat sallittuja, jopa toivottuja. Alue muuttuu jatkuvasti ja nykyään turistilaumat ovat sen myös löytäneet.

Alueen yllä kulkevat junat upeaa punaista Ponte 25 de Abril-siltaa pitkin. Silta on 2 300 metriä pitkä ja se keikkuu 70 metriä merenpinnan yläpuolella. Se muistuttaa erehdyttävästi San Fransiscon Golden Gate-siltaa, eikä ihme, sama yhtiö on ollut rakentamassa molempia siltoja. Ponte 25 esiintyy monissa mainoksissa ja elokuvissa, tunnetuin elokuva lienee James Bond - Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Tänään oli hyvin vaihteleva sää; välillä paistoi aurinko, välillä satoi kaatamalla vettä. Molempia tosin vain hetken aikaa, enimmäkseen oli tasaisen harmaata. Lämmintä oli noin 15 °C. Kotimatkalla bussissa pikkutyttö näytti minulle kieltä isänsä selän takaa. Nauratti.

Lissabon, Portugali

Taas mulla on koira, joka ei halua ulkoilla. Keta 10v. shiba inu. Piti houkutella useaan otteeseen ja onnistuihan se iltalenkki viimein ihan kohtalaisesti. Keta on kuulemma tämän seudun tähti ja hän tietää sen itsekin. Keta melkeinpä vaatii anovalla katseellaan vastaantulijoita paijauksia ja kyllähän se niitä myös saa. Jos joku jättää Ketan huomioimatta, koiran olemus muuttuu hetkessä hännän laskeutuessa koipien väliin. Varsinainen draamakuningatar. Muista koirista se ei juurikaan välitä - ainoastaan isokokoiset urokset saavat tämän nartun innostumaan.

Asun Campo Pequenon alueella, muutaman kilsan päässä keskustasta. Iltakävely vie meidät, minut ja Ketan, Lissabonin tunnetuimmalle härkätaisteluareenalle, Taurino do Campo Pequenolle. Se näyttää iltavalaistuksessa jopa romanttiselta, vaikka areenan tapahtumat ovat kaukana romantiikasta. Härkätaistelu on laillista Portugalissa, onneksi ei enää kovin suosittua. Viime syksynä samassa näytöksessä kuoli ensimmäisessä ammattilaisnäytöksessään esiintynyt 22-vuotias härkätaistelija, sekä katsomossa  ollut iäkäs - tapahtuneesta järkyttynyt - mies. Härkä jäi henkiin. Nykyään areenalla on vähemmän härkätaisteluja ja enemmän ravintoloita, musiikkia ja teatteria.

On mulla täällä kaksi kissaakin. Hyvin itsenäisiä ovat, eivätkä vielä osoita minua kohtaan kiinnostusta.

 Niistä ehkä myöhemmin lisää.

Malaga-Paris-Helsinki

Benalmadena

Herätys kello 03.11. Ensimmäinen ajatus oli jippii!! Vihdoinkin pääsen kotiin. Aamutoimet, uloskirjautuminen hotellista ja taksiin. Hyvästelen Benalmadenan ja toivon, että viimeistä kertaa. Vastaan tulee kaksi poliisiautoa valot vilkkuen. Muuten ei tapahdu juuri mitään.

Malaga

Lentokentällä on rauhallista, vain kahden tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Juttelen niitä näitä edessäni jonottavan miehen kanssa. Hän on tullut häihin Andalusiaan ja nyt hän on kotimatkalla Floridaan. Häneen perheensä imigroitui Venezuelaan, jonne hän jäi muun perheen myöhemmin muuttaessa takaisin Espanjaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Jenkeissä. Hän kovasti haaveili matkasta Skandinaviaan, ehkä ensi vuonna. Takanani on perhe neljän pienen lapsen kanssa. Aika reipasta touhua vanhemmilta.  Hetki vielä, passi tiskiin ja laukku hihnalle. 23,5 kg. Turvatarkastukseen pääsen suoraan ja se menee läpikulkien. Kahville ja leivälle, lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua - 16.90 euroa. Vessaan ja portille. Olen varannut itselleni - tai siis ostanut - käytäväpaikan, 25D. Nousen koneeseen viimeisten joukossa, jälleen kerran. Ei tarvitse seisoa jonossa vaan voin istua rauhassa ja odottaa jonon katoamista. Jossain aina odotat, joko koneessa tai portilla. Yhtä jonottamista tämä matkustaminen. 

Pariisi

"...Pariisissa pieni tauko, napataan Dom Perignon...' laulaa Atomirotta matkalla Malagaan. Oma matkani suuntaa auringosta pimeyteen: Suomeen ja talveen. Olen onnellinen. Pariisissa taivas on harmaa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Charles de Gaulle-lentokentällä on aikaa lounaalle, syön japanilaisessa ravintolassa mereneläväkeiton - japanilaisella twistillä tietenkin. Pari tuntia ajan tappamista ja koneeseen. Helsinki-Vantaalla noin kello 16.30.

Helsinki

Heti astuttuamme koneesta ulos Helsingissä, meiltä tarkastetaan passit. Kun pääsen laukkuhihnalle, (ilmeisesti) huumekoira on jo valmiina hommiin. Onkohan tulli saanut vinkin jostain rikollisesta toiminnasta? Kohta perässä tulee nuori mies neljän tullihenkilön saattelemana hakemaan laukkuaan. Tullikoira työskentelee sermin takana ja päästää laukkuni jatkamaan matkaa hihnalla.

Kylmä. Sama vanha kaava toistuu: siskoni tulee lähtevien oville autolla vastaan ja mennään äidin luokse kahville. Toinen siskoni on jo siellä. Olen ostanut Malagasta käsintehtyjä keksejä ja Rondasta, luostarista, nunnien tekemiä joulukeksejä. Kahvittelemme ja vaihdamme kuulumisia.

Lunta alkaa sataa isoin hiutalein. Maa muuttuu hetkeksi valkoiseksi, Ihana tervetulotoivotus!

Puerto Banus-Marbella, Espanja

Puerto Banus

Aurinkorannikko tuntuu aika väsähtäneeltä - samoin kirjoittaja. Vai tuntuuko Aurikorannikko väsähtäneet, koska olen itse väsynyt? Vai olenko väsynyt, koska Aurinkorannikko on uivahtanut? Niin tai näin; olisin jo valmis lähtemään täältä. Vielä yksi työpäivä ja adios! Tänään kävin Puerto Banuksessa, sekin on nykyään aika laimea. Kaduilla on hiljaista, liiketiloja on tyhjillään ja hulppeat jahdit ovat tainneet vaihtaa satamaa. Olihan siellä vielä loistoa jäljellä, kuten kuvassa näkyvä auto. Koska en tunne autoja, kysyin tekoälyltä. Tässä vastaus:

---

"Kuvassa esiintyvä auto on klassinen MG B, tarkemmin MGB Roadster kovakattoisella hardtop-katteella. MGB on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista brittiläisistä urheiluautoista, jota valmistettiin vuosina 1962–1980. Sen tunnistaa helposti pyöreistä etuvaloista, perinteisestä kromimaskista sekä matalasta ja virtaviivaisesta roadster-korista, joka edustaa aikansa urheiluautoestetiikkaa parhaimmillaan. MGB:n suunnittelussa yhdistyivät melko yksinkertainen tekniikka ja ajamisen ilo, mikä teki siitä suositun harrasteauton jo valmistusvuosiensa aikana ja vielä enemmän niiden jälkeen.

Autossa näkyvät lukuisat tarrat ja lisävalojen kiinnikkeet viittaavat siihen, että tämä yksilö on rakennettu tai ainakin varusteltu klassikkorallien ja autotapahtumien henkeä mukaillen. MGB on ollut vuosikymmenten ajan suosittu valinta tällaisiin ajotapahtumiin, sillä se on kevyt, ketterä ja helppo huoltaa, ja sen varaosia on edelleen hyvin saatavilla. Malli oli aikanaan edistyksellinen myös siksi, että se oli yksi ensimmäisistä massatuotetuista autoista, joissa käytettiin korirakenteen kantavana osana itsekantavaa monokokkirakennetta perinteisen tikapuurungon sijaan.

Vaikka MGB ei ollut aikansa tehokkain urheiluauto, sen 1,8-litrainen nelisylinterinen moottori tarjosi riittävästi vauhtia mutkateillä nautiskeluun, ja auton tasapainoinen ajettavuus teki siitä pitkäaikaisen menestyksen. Nykyään MGB:tä arvostetaan ennen kaikkea sen ajattoman ulkonäön, mekaanisen yksinkertaisuuden sekä suuren harrastajayhteisön vuoksi. Kuvan yksilö sopii täydellisesti välimerelliseen satamamiljööseen, jossa klassikkoauton rento eleganssi ja veneilyn tunnelma kohtaavat."

Repikää siitä.

Marbella - vanha kaupunki

Marbellan vanha kaupunki on kaunis. Se on täynnä paikallista pöhinää. Lapset palailevat koulusta koulupuvut päällänsä ja iäkkäät, arvonsa tuntevat pariskunnat kävelevät kapeilla kujilla kaikessa rauhassa. Ravintoloissa on kalaruokia riesaksi asti, ei tee mieli. Piipahdan kaupoissa. Ihastuin harmaa-mustaan hameeseen, hinta 1 100 euroa. Sinisenä olisi maksanut "vain" 850 euroa. Kauppaan jäivät molemmat. Myyjältä sain varsin kylmää kohtelua, en tainnut kuulua heidän kohderyhmäänsä. Istahdan nauttimaan auringon lämmöstä ja otan lounaaksi vihersmoothien. Sitten bussilla takaisin kotiin.

P.S. Malagan kaupunki on satsannut luksusveneiden säilytyspalveluun satamassaan. Ehkä paatit ovat seilanneet Puerto Banuksesta Malagaan?

Fuengirola/Mijas, Espanja

Perjantai - Fuengirola

Sataa, sataa ropisee.... Talvi on tullut Espanjaan, taivas on lonkeronharmaa. Nyt ei kyllä huvita mikään. Onneksi on pitkä aamu, eikä kiire minnekään. Puolilta päivin lähden bussilla Fuengirolaan. Valtaosa vastaantulevista tuntuu puhuvan suomea. Ei Fuengirolaa suotta sanotaan Suomen epäviralliseksi pääkaupungiksi Espanjassa. Vähän ahdistaa; en halua kuulla mitä Jaskalle kuuluu tai mitä tänään on illalliseksi. Vähän työasioita, tapaslounas, reippailua rantapromenadilla eli Paseo Maritimolla. Bussilla takaisin Benalmadenaan ja suoraan töihin.

Huomenna Mijas, vielä kerran Malaga, Ronda on jo taputeltu. Oppaan työ on kuin kehää kiertäisi; viikosta toiseen ja vuodesta toiseen samaa. Onneksi välillä kohteet vaihtuvat, mutta nyt olen jämähtänyt Kreikka-Espanja-akselille. Ja välissä Suomi. Blääh! 

Lauantai - Mijas

Sataa, sataa ropisee... taas. Mijaksessa maisema on harmaa sumusta ja tihkusta. 15/30 asiakasta lähti retkelle mukaan, aika hyvin. Päästän asiakkaat vapaalle ja kiiruhdan sateensuojaan vakiokahvilaani, cafe Art'iin. Ruoka on täällä huonoa mutta kahvi hyvää. Se riittää minulle tänään. Odotan sateen taukoamista lattea juoden. Sade lakkaa mutta ehtii alkaa uudelleen, ennen kun ehdin kahvilasta ulos. Ei kun takaisin pöytään ja ihailemaan kaatosadetta sisältä käsin.

Sitten vierailulle Mijaksen Nykytaiteen keskukseen. Johtaja on armoton Suomi-fani ja täällä on joka kesä suomalaisten taiteilijoiden näyttely ja peruskokoelmassa on Arttu Mannisen teos. Mutta tänään tulin katsomaan picassoja. Täällä on enimmäkseen hänen  keramiikkatöitään, upeita ovat. Tiesitkö muuten, että Picasson koko nimi on Pablo Diego José Francisco de Paula Juan Nepomuceno María de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz y Picasso.

Joskus työpäivät tulevat kalliiksi. Mijaksesta tarttui matkaani - tai ne kyllä toimitetaan kotiini - mutta ostin tusinan isoja käsintehtyjä lautasia. Ne ovat cordobalaisen taiteilijan, Miguel Ángel Torres Ferreras'in tekemät ja just minun makuuni. Siinä meni tämän päivän palkka, eikä riittänytkään. Mutta onnellinen olen. Tavara ei tee onnelliseksi, mutta kuten Zsa Zsa Gabor (vai John Wayne?) sanoi: Raha ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken jaguarissa kuin bussissa.

Benalmadena - koti

Kastumiselta ei voinut välttyä, kun Mijaksessa tuli välillä vettä vaakatasossa. Onneksi oli suht lyhyt päivä, noin viisi tuntia. Kotona suihkuun ja peiton alle lämmittelemään. Sateen sattuessa saamme taittaa työmatkat taksilla. Aamulla en tätä vielä tiennyt ja kastuin eka kertaa kunnolla bussipysäkille kävellessäni. Iltapäivällä tiesin, mutta taksille ei ollut tarvetta; sade lakkasi taas hetkeksi.

Benalmadena, Espanja

Vapaapäivä. Aamiainen kollegan kanssa ja jutustelua asiakkaiden kanssa aamiaissalissa. Sen jälkeen pari tuntia töitä. Väsyneenä viidentoista minuutin työ venyy pariksi tunniksi. Ketuttaa, mutta tehtävä on. Valmista tulee ja vihdoinkin pääsen lähtemään kahville Bonanzan aukiolle. Aamiaisella kahvi on lirua, ihan kuraa, joten päivällä on saatava kunnon sumpit. Otan myös juustoleivän, lounaan korvikkeeksi. Minulle kuuluu firman puolesta hotellilla aamiainen ja illallinen, lisäksi saan kymmenen euroa lounasrahaa. Hotellihuoneessa ei ole kuin jääkaappi, ehkä seuraavalla kerralla pitää hankkia tänne vedenkeitin - helpottaisi hieman elämää.

Ulkona paistaa aurinko, mutta on kylmä. Minulla on liian vähän vaatetta päällä, palelee. Aamuisin lämpötila on 15 asteen kieppeillä ja päivällä se nousee pariinkymmeneen asteeseen. Kuumimmillaan päivälämpötila on ollut 25 astetta. Loppuviikoksi on luvassa vesisadetta, ei haittaa; ainakin luonto kiittää. Merivesi on virkistävää, ja siedettävän lämpöistä. Tuulisella säällä aallot tuovat rantaan kylmää vettä ja silloin kirpaisee mennä uimaan. Mutta aina jälkeenpäin on hyvä olo.

Marketissa oli jo joulua esillä: joulukalenteri, joulutähtiä, joulukeksejä, kinkkuja. Tai kinkuthan täällä on aina esillä ja komeasti. On ilmakuivattua kinkkua jos jonkin moista. Jamon Ibérico, jolloin possu on syönyt pelkästään tammenterhoja. Tai karvalakkiversio Jamon Serrano, joka on täällä se arkikinkku. Ja juhlahetkiin Ibérico Bellota. Siis niille, jotka lihaa syövät. Meille kasvissyöjille täältä ei mitään lihankorvikkeita löydy ja hyvä niin. Joulun valmistelut näkyvät myös kaduilla. Jouluvaloja viritellään ja joulun myyntikojut ovat jo paikallaan. Malagassa joulukadun avaaminen on iso tapahtuma, ehkä pääsiäisen jälkeen suurin tapahtuma kaupungissa. Harmi että pitäisi lähteä täältä kotiin viikkoa ennen joulukadun avaamista. Vai pitäisikö sittenkin jäädä tänne vielä hetkeksi?

Benalmadena Pueblo, Espanja

Benalmadena Pueblo 

Tällä keikalla mulla oli kaksi tavoitetta: käydä Benalmadena Pueblossa ja Malagan katedraalissa. Nyt voi laittaa rastin ruutuun, molemmat tehtävät suoritettu. Eilen olin asiakkaitten kanssa  Malagassa ja heidän vapaa-ajallaan kävin katedraalissa. Sain alennuslipun, seitsemän euroa. Aina kysytään opaskorttia, mutta eihän meillä sellaista ole edes olemassa. Täytyy tuunata itselleen sellainen. Katedraali oli valtava, moskeijan raunioille rakennettu. Näyttää siltä, että kirkon sisällä on kirkko ja niinhän siellä tavallaan onkin. Alkuperäistä moskeijaa ei purettu vaan sen ympärille rakennettiin katedraali. Niinpä vanhan moskeijan jäänteet on edelleen kirkon sisällä ja nykyään osa sitä. Katedraalissa on vain yksi torni, toinen torni jäi rakentamatta, vaikka katedraalia rakennettiin hartaasti 250 vuotta. Tästä syystä Malagan inkarnaation katedraali sai lisänimen La Manquita, Yksikätinen nainen. 

Tänään suuntasin matkani Puebloon. Bussilla ajattelin mennä, mutta toisin kävi. Näin jo kaukaa, että pysäkillä on liikaa ihmisiä. Ensimmäinen bussi oli niin täynnä, ettei se edes pysähtynyt pysäkillemme. Toinen bussi pysähtyi, mutta kyytiin mahtui vain muutama uusi matkustaja. Luovutin ja lähdin kävelemään Arroyo de La Mieliin, 1,5 km päähän keskustaan, josko sieltä saisin bussin helpommin. En saanut. Sama kuvio; täysi bussi ei edes pysähdy pysäkille ja seuraava on niin täynnä, että hyvällä tahdollanikaan en mahdu kyytiin. Kävelen juna-asemalle, josko siellä tärppäisi. Huomasin, että tänään on markkinat ja ainakin osittain siksi bussit ovat täynnä. Juna-aseman kohdalla bussit tyhjenivät ja mahduin kyytiin. Ensiksi menin stupaan, buddhalaiseen pyhään rakennukseen, joka on Euroopan suurin lajissaan, 33 metriä korkea. Stupa hehkui harmoniaa ja tasapainoa; kaunis paikka on. Tämä stupa on harvinainen, sillä tässä on sisätila. Yleensä näin ei ole, vaan stupaa kierretään ulkopuolelta myötäpäivään rukoillen. 

Seuraavaksi Mariposarioon eli perhospuutarhaan. Kun astuin ovesta sisään, tuntui kuin olisin astunut satuun. Lämmin ja trooppisen kostea ilma lehähti kasvoilleni ja perhoset lensivät ympärilläni. Maagista! Osa perhosista oli heleän ja hohtavan turkooseja, aivan yliluonnollisen näköisiä. Morfo peleidrs eli Sininen morfo. Sen siivat ovat yläpuolelta siniset ja alhaalta ruskea. Kunnon kuvaa sinestä en onnistunut saamaan. Täällä kuva morfosta.

Kävelyä Pueblon kapeilla kujilla ja tapaslounas. Sitten Arroyo de la Mielin kautta takaisin costalle eli rannikolle. Kaikki kolme Benalmadenan kaupunginosaa tänään nähty ja koettu. Kotiin viettämään siestaa ennen illan rientoja.