Brig/Verbania

Eilen oli aika jättää jäähyväiset Antonille ja Jeizinen'ille. Aurinko paistoi kuin ensimmäisenä päivänä - väliin sitten mahtuikin tuulta ja tuiskua. Ensimmäiset päivät olivat hieman ahdistavia. Vaikka olenkin suomalainen, sankka lumipyry ja kasaantuvat kinokset aiheuttivat huolta; onko tämä normaalia, pitäisikö huolestua, jäänkö tänne yksin saarroksiin? Kun lumentulo hellitti ja ihmiset tulivat ulos kodeistaan, pystyin taas hengittämään normaalisti. Auringon paiste sulatti lumet muutamassa päivässä ja taas päästiin kevään tunnelmaan.

Päätin viettää viimeisen yöni Sveitsissä Brig'in kaupungissa. Kaupunki on varmasti ihana, mutta oma väsymykseni esti nauttimasta viimeisestä päivästä. Kävin kävelyllä ja syömässä, illalla kävin brittipubissa yhdellä ja taisin olla nukkumassa jo yhdeksän aikoihin.

Tänään oli tarkoitus mennä junalla Italiaan Stresaan. En saanut ostettua lippua kun Domodossalaan saakka, sillä Italiassa on junalakko. No, kulkeehan bussit. Paitsi ettei Domodossalasta Stresaan, vaikka lähekkäin ovatkin. Otin siis bussin Verbaniaan ja päätin jäädä tänne yöksi, ennen kun matka jatkuu autoillen Suomeen.

Ylin kuva Brig'istä ja alun Verbaniasta.

Jeizinen, Sveitsi

Kaapelihississä kuultua

Työmatka kaapelihissillä on verrattavissa ratikkamatkaan kaupungissa.

Alhaalla näkyy sotilaslentokenttä. Sveitsissä asevelvollisuus on pakollinen miehille ja vapaaehtoinen naisille. Palvelus kestää puoli vuotta, jonka jälkeen seuraavat kuusi vuotta täytyy käydä kertausharjoituksissa kolme viikoa/vuosi.

Rinteellä asuu peuroja, joilla on valkoinen häntä. Niitä näkee yleensä aamulla ja illalla, päiväsaikaan lepäilevät puskien suojassa. Niitä saa metsästää syksyisin parin viikon ajan. Näin peurakanta pysyy kurissa.

Rinteessä kasvaa mustikoita ja mansikoita.

Rinteessä oleva pieni kirkko on tärkeä kyläläisille. Sen vieressä oleva iso risti valaistaan kun joku on kuollut, näin kyläläiset saavat tiedon. Sveitsiläiset ovat enimmäkseen katolisia.

Jeizinenissä alppimaja maksaa noin 300 000 euroa. Niitä ei vaan ole myytävänä. Suuri osa taloista on tyhjillään, vanhukset ovat kuolleet ja nuoret muuttaneet kaupunkeihin. Nuoret käyvät kylässä pari kertaa vuodessa. Vakituisia asukkaita Jeizinenissä on kolmisenkymmentä.

Laakso on tärkein viininviljelyalue ja se ulottuu Genevenjärvelle saakka. Ice wine'a eli jääviiniän täällä ei viljellä, mutta siinä rypäleet jäätyvät ja sen myötä viinistä tulee makeampaa. Ice wine on lähinnä jälkiruokaviini.

Kovan tuulen aikaan hissi on kiinni. Silloin järjestetään autokuljetus ylös kylään. Matkaa hissillä kylään on kaksi kilometriä, nousua 900 metriä ja aikaa menee 8 minuuttia. Autolla matkaa on yhdeksän kilometriä. Itätuuli on täällä pahin.

Jeizinenin kylä sijaitsee Jeizinenbaek nimisellä vuorella 1540 mmpy. Vastapäätä näkyy Sveitsin toiseksi korkein vuori, Dufourspitze, 4634 mmpy. 

Tarjoilijan alkupalkka Sveitsissä on 3500 euroa. läkkeelle jäädään 65-vuotiaana. 60-vuotta täytettyään työntekijällä on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa.

Talvikausi loppuu maaliskuun puolivälissä, lumitilanteesta riippuen. Kesäkausi alkaa toukokuussa ja loppuu lokakuun lopulla. Siitä sitten talvikausi pyörähtää suoraan käyntiin. Matkailualalla työskentelevät voivat hengähtää huhtikuun aikana.

Jeizinenistä lähtee pyöräreitti alas Gampelin kylään ja toinen Leuk'iin, jonne tulee matkaa 13 kilometriä. Reiteillä on muutamia vaikeita kohtia, joten pitää olla hyvä tasapaino ja keskittymiskyky. Ja tietenkin hyvät varusteet.

Jeizineniläiset ovat hyvin varauksellisia ja täällä on oma sisäpiirinsä, johon ulkopuolisen on vaikea päästä. Uteliaitakin he ovat ja siksi on joskus pakko ruveta juttusille vieraan kanssa.

Minne pikkulinnut katoavat lumimyrskyjen aikana ja miten ne selviävät myräköistä hengissä? 

Leukerbad, Sveitsi

Eilen oli taas kotipäivä. Lunta satoi ja tuuli sen verran navakasti, että kaapelihissi ei kulkenut. Ja tänään kun aurinko paistoi, eikä tuullut, piti ottaa ilo irti ja laskeutua Jeizinenistä alas laaksoon. Hissiaseman edestä lähtee bussit lähikaupunkeihin. Tänään päätin suunnata Leuk'een, vaihtaa siellä bussia ja nousta ylös vuoristoon, Leukerbadiin.

Leukerbad on kuuluisa kuumista lähteistään. Siellä on Alppien suurin ulkoallas - sinne siis. Matkalla ohitettiin Leuk'in vanha kaupunki, joka on tunnettu torneistaan. Olisipa ollut kiva pysähtyä siellä, mutta ei kaikkialle ehdi. Tie oli kapea serpentiinitie. Välillä ihmetytti kuinka bussit oikein mahtuvat ajamaan siellä, ja vielä ohittamaan toisiaan! Alhaalla ei ollut lunta ja vuoristopurot solisivat alas laaksoon. Mitä ylemmäksi päästiin, sitä enemmän lunta oli maassa. Leukerbad sijaitsee 1 400 mmpy, lumisten vuorten syleilyssä. Täälläkin kaikki toimii moitteettomasti, on siistiä, turvallista ja kallista - ollaanhan Sveitsissä.

Leukerbad Thermeen sisäänpääsymaksu on 28 euroa. Sillä hinnalla saa olla kolme tuntia kylpylässä. Ulkoaltaat on lämmitetty luonnon kuumilla lähteillä, joitten lämpötila on 51 astetta. Kolmen kuuman altaan lisäksi ulkona oli myös yksi kylmä allas. Oli aika nautinnollista lillua lämpimässä poreilevassa vedessä, ja samalla ihailla korkeuksiin kohoavia Alppeja. Lillumisen jälkeen halusin saunaan, mutta sinne olikin 10 frangin lisämaksu. Ihan hölmöä, rahat on vaatekaapissa, ei niitä viitsi lähteä hakemaan. Kylpylän on varmaan suunnitellut sama arkkitehti kun Kalasataman Redin ostoskeskuksen, sen verran sekava ja sokkeloinen se on. 

Tarkoitus oli käydä täällä lounaalla, mutta piheys iski. Pizza ja pasta maksoivat noin 25 euroa. Eihän se ihan mahdoton hinta ole, mutta suuntasin kuitenkin kulkuni Magros-markettiin. Ostin kolmioleivän ja appelsiinimehua: kahdeksan euroa. Etsin suojaisan paikan ulkoa ja nautiskelin pikniklounaan auringon paisteessa. 

Visp, Sveitsi

Visp

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Anton tykkää matkustaa sekä kaapelihissillä että autolla. Ilmeisesti tunsi tien klinikalle, sillä sisäänkäyntiä lähestyessämme askel hidastui ja häntä meni koipien väliin. Vähän piti houkutella ja hihnasta vetää, että sisälle päästiin. Siellä yksi pistos ja ulos. Parkkipaikkaa oli vaikeaa, melkein mahdotonta, löytää. Maksutonta siis. Eikä kadun varsilla ollut kun lyhytaikaisia paikkoja, ilmeisesti parkkitaloon olisi pitänyt ajaa. Jätin kuitenkin auton Lidlin parkkipaikalle, joka sijaitsi klinikan vieressä. Kävimme kävelemässä Visp'in keskustassa, kiva pieni kaupunki. Asukkaita siellä on noin 8 000. Anton tunsi selvästi reitit; McDonaldsille olisi halunnut sisään, samoin kun yhteen baariin. Lieneekö käynyt niissä omistajansa kanssa.

Kotiin tulimme kello 16.40 kaapelihissillä. Asemalla sanottiin, että tämän jälkeen hissi menee kiinni, koska tuuli yltyy. Kanssamatkustajat kertoivat että nyt tuulta oli 15-17 metriä sekunnissa. Hissi hieman heilui, yksin olisi saattanut ruveta pelottamaan. Kaapelihississä olen käynyt pisimmät - kahdeksan minuutin - ja informatiivisimmat keskustelut täällä Sveitsissä ollessani. Kuulemma vuorilla ei ole satanut vettä tarpeeksi ja alhaalla näkyykin kuivia ja kuolleita puita. Metsäpaloilta on onneksi vältytty. Myöskään lunta ei pitäisi tähän aikaan vuodesta enää juurikaan tulla. Sain myös nettisivun osoitteen, josta voin katsoa kaapelihissin toiminnan. Kun hissin ei ole toiminnassa, tulee näytölle suloinen nukkuva kissa. Kuva alla.

Tänään aamu alkoi auringonpaisteisena, yöllä oli tullut pari senttiä lunta. Suunnitelmissa oli lähteä lähikaupunkiin Leuk'iin ja yläkylään Leukerbadiin. Kun lähdön hetki koitti, alkoi sataa lunta ja tuulla. Säätiedotuksen mukaan tuulta oli vain 12 m/s, mutta iltapäiväksi olisi luvassa enimmillään 22 m/s. En uskaltanut lähteä, vaikuttaa siltä että hissillä ei  ehkä pääse enää ylös iltapäivällä.

Nyt olisi siis hyvin aikaa pitkälle kävelylenkille Antonin kanssa. Lenkki alkoi hyvin, reippaasti mentiin kylänraittia pitkin kohti pienempiä polkuja. Täältä lähteen sekä ylös vuoristoon että alas Gampeliin vaellus- ja pyöräilypolkuja. Matkamme kuitenkin keskeytti ammunta. Anton pelästyi ja suostui lähtemään vain takaisin kotiin. Vaikka nuo ammunnan äänet tulevat kaukaa vuorilta ja ääni on vaimea, on se koiralle liikaa. Nyt on tullut niin paljon lunta, että ampuvat lumikinoksia alas estääkseen lumivyöryjen synnyn. No, nyt on sitten hyvä pyykkipäivä.

Gampel/Steg, Sveitsi

Säästä voi puhua aina. Ainakin vuoristossa. Jokainen päivä on erilainen. Aamulla satoi taas lunta, mutta hiljalleen leijaillen. Sitten lumi muuttui sateeksi. Kun aurinko vielä rupesi paistamaan, lumihanget sulivat ihan silmissä. Iltapäivällä on jo pälvipaikkoja ja vesi lorisee alas polkuja. Tuuli on laantunut ja siksi uskaltaudun tänään gondolihissiin ja alas Gampelin kylään. Hissimatkaa on 1940 metriä ja korkeuseroa asemien välillä on reilu 900 metriä. Jeizinen sijaitsee 1526 mmp korkeudessa. Hissiin oli tuotu kaksi 50 kilon painoa vakaamaan kulkua. Seurakseni sain paikallisen miehen, jonka kanssa kahdeksan minuutin matka sujui mukavasti. Anton oli mukana ja nautti matkasta lattialla rauhallisesti maaten.

Gampelissa ei ollut lunta ja siellä sää näytti keväiseltä. Käveltiin kylän raiteilla ja tavattiin muita koiranulkoiluttajia. Kaikki täälläkin taitavat tuntea toisensa ja minulta kysyttiin suoraan hyvin hämmästyneenä että asunko täällä. Pari baaria oli auki ja leipomo. Kävin ostamassa kuudella frangilla pienen ruislimpun. Oli todella hyvä, siemeniä vielä seassa.

Gampelin ja Stegin kylät erottaa toisistaan Lonza-joki. Stegin puolella piipahdimme kirkossa ja hautausmaalla. Gampelin puolella oli jalkakäytävillä tähtiä, joissa artistien nimiä ja vuosilukuja. Pink, Sina, Die Toten Hosen, Muse, Joe Cocker, Snow Patrol. Aika nimekäs porukka. Ilmeisesti he ovat esiintyneet Openair Gampel musiikkifelstivaaleilla, joka täällä järjestetään joka vuosi aina elokuussa.

Jeizinen, Sveitsi

Lunta tuli vaakatasossa 1,5 vuorokautta. Viime yönä nukuin huonosti ja mietin onko tämä ihan normaali lumisade Alpeilla ja kauankohan mahtaa kestää. (Ei kuulemma ollut, myös paikallisille tämä oli poikkeuksellisen voimakas kevätmyräkkä.) Eilen illalla ja tänään aamulla kävelin Antonin kanssa pienen hotellin, Pension Park, ohi ja kaikki ikkunaluukut olivat kiinni. Ravontolakaan ei ollut auki. Reitillämme vain yhdessä talossa paloi valot. Tuli yksinäinen ja eristynyt olo. Pitäisikö huolestua? Tänään myös Sveitsi tv-uutisissa oli juttua Zermattin alueen myrskystä ja suljetuista teistä. Lunta on tullut keskimäärin puoli metriä, enimmillään metri. Täällä Jeizinenissä lunta tuli arviolta 40 senttiä.

Aamulla hörpin kahvia ikkunan äärellä tuiskua ihmetellen ja mietin eikö täällä ollenkaan aurata teitä. Yksiäkään jalanjälkiä ei hangessä näkynyt. Hypin riemusta, kun näin nuoren miehen kävelevän kaukana hangessa lumilautaa kantaen. En sittenkään ole yksin! Heti kohta mönkijä ajoi tiellä ja teki siihen ihanat urat. Kesti vielä muutaman tunnin ennen kun aura-auto saapui ja nyt alkoi jo tuntua siltä, että olen sivistyksen keskellä.

Lähdin lounasaikaan katsomaan, olisiko ravintola avannut ovensa. Olihan se. Ihan liikutuin kun menin sisään ja pääsin lähikontaktiin toisten ihmisten kanssa! Ravintolassa muutamat paikalliset piipahtivat kahvilla tai viinillä, lounasta ei ollut tarjolla. Englannin ja saksan kielten sekoituksella juttelimme myrskystä ja kuulin myös että hiihtohissi on ollut suljettuna, mutta autotie on nyt aurattu. Ja koska asiakkaita ei ole ollut, on ravintola pitänyt lyhennettyä aukioloaikaa.

Tänään kylän baarissa, Bieltissä, on bändi-ilta. Aika raflaavaa 30 hengen asukkaan kylässä. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että ilta on peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Ilmeisesti tänne tullaan lähikaupungeista viikonloppua viettämään - paitsi tätä viikonloppua.

Edit. Kävimme vielä valoisan aikaan Antonin kanssa alkuiltakävelyllä ja kävin tsekkaamassa Bieltin. Siellä illallispöydät olivat katettuna ja loppuunvarattuina. Ja stagella oli bändikamat. Tänään on sittenkin bileet!

Jeizinen, Sveitsi

Aamulla oli aika tyrmäävä näky keittiön ikkunasta. Ei ollut enää vihreää eikä aurinkoista, yön aikana oli tullut täysi talvi. En innostunut. Päivällä lunta tuli vaakatasossa lisää, lämmintä kuitenkin +3 astetta.

Kahdeksalta tuli kolme maalaria maalaamaan olohuonetta. Koiraparka, sille oli jo liikaa muutosta ja häslinkiä, kun omistaja vaihtui uuteen hoitajaan. Eikä kyllä ollut mullekaan kivaa, jouduin vielä viestinvälittäjäksi ja mulle sysättiin vastuu siitä, että kaikki sujuu hyvin. Tästä ei oltu etukäteen sovittu, joten koin vähän itseni huijatuksi ja ehkä hyväksikäytetyksikin. Toinen asia josta en pitänyt, oli koiran vieminen eläinlääkäriin naapurikylään. Se ei mielestäni kuulu lyhytaikaiselle koiravahdille, vaan on omistajan vastuulla. Mutta koska lunta oli tullut noin 30 senttiä eikä teitä oltu aurattu, päätettiin tuo eläinlääkärinaika perua.

Ehkä Antoniakin tympi säätäminen ja se päätti ottaa ritolat. Meillä meni tovi ennen kun huomattiin koiran katoaminen. Maalarit tuulettivat maalin katkuja ja jossain välissä Anton oli livahtanut huomaamatta ovesta ulos. En ollut turhan huolissani, luotin että se lopulta palaa kotiin. Ja sen jälkiä oli helppo seurata lumessa. Tutustuin taas pariin kyläläiseen. Kertoivat että Anton oli lähtenyt seuraamaan koiraansa ulkoiluttavaa naista. Vähän matkaa käveltyäni Anton jo palasi takaisin päin ja näytti onnelliselta. Se tuli suoraan luokseni kuin kertomaan seikkailustaan.

Oli ihanaa olla kotosalla ja katsella muuttuvaa maisemaa ikkunasta. Taianomaista. Ulkona ei ollut juurikaan liikennettä, saa nähdä tuleeko tänne lisää porukkaa viikonlopun viettoon.