Tigaki, Kreikka 

Taas piti kengät pestä. Mutta oli sen arvoista. Vihdoinkin pääsin kävelemään suolajärvelle, Alykille. Kaksi kertaa aiemmin olen ollut niin harmittavan lähellä suolajärveä mutta kuitenkin niin kaukana; Utahissa ja Larnakassa. Nyt pääsin järvelle kävelemään ja pitihän sitä suolaa maistaa - suolalle maistui. Nyt ymmärrän ulkomaalaisten innon päästä Suomessa kävelemään järven/meren jäälle. Vaikka kuinka heille sanot että älä mene, jää on liian ohutta, silti he menevät ja uppoavat jään läpi nilkkojaan myöten kylmään veteen.  Vähän samalla tavalla kävi minulle: upposin noin kolmen sentin paksuisen suolakerroksen läpi liejuun. Aivan rannassa oli kuivaa mutta eihän siellä suolaa ollut. Hevosen ja mönkijöitten jälkiä oli hiekassa ja joitakin jalanjälkiä suolassa. En tiedä olisiko järven keskellä ollut vettä, varmaankin.

Vuoteen 1989 saakka järvestä on kerätty suolaa mutta nykyään alue on Natura 2000 -aluetta ja tärkeä lintujen suojelualue. Täällä viihtyvät lintubongarit ja asiaan perehtymätönkin tunnistaa varmasti alueella talvisin asustavan flamingon. Kun Kosin kaupungista ajaa vain pari kilometriä pois, törmää yllättäen lehmiin ja kanoihin. Täälläkin laiduntaa lehmiä ja vuohia. Kotiinpäin ajaessani huristin maatilamyymälän ohi. Hitsi, kun eivät laita mainoksia tien varteen että ehtisi pysähtyä! Hetken kuluttua tulee toinen myyntikoju näkyviin ja nyt ehdin jarruttaa ja kurvata vihannesostoksille. Kuvan ostokset maksoivat yhteensä viisi euroa. 

Nisyros, Kreikka

Nisyros. Taas yksi ihana pieni saari Kreikassa. Joskus kyllä tuntuu että Kreikka olisi parempi paikka ilman kreikkalaisia. Enimmäkseen ihmiset ovat ihan tavallisia, mitä nyt hieman äänekkäämpiä ja itsetietoisempia kuin vaikka suomalaiset. Nisyroksen saari on kaunis mutta tuulinen. Tänään on kylmä päivä, lämpötila tippui yhdessä yössä 30 asteesta 24 asteeseen. Tuulee pohjoisesta, pitkähihainen on tarpeen. Syksy tekee tuloaan. Paikallinen kollegani suri jo tänään kesäkauden loppumista ja saarien tyhjentymistä. Nuorille aktiivisille ihmisille turistikauden loppu on pieni kuolema. Talvella ei tapahdu mitään ja vain muutama kahvila on auki. Kuulemma masennus iskee. Töitä ei ole, eikä kesällä ansaitut rahat riitä loputtomiin.

Nisyroksen saarellakin mahtuu hyvin kävelemään kapeita kujia pitkin. Ravintolat ovat tyhjillään, suuria turistimassoja tänne ei enää loppukesästä tule. Saarella on kaksi kylää ja Mandraki eli pääkaupunki. Mandraki tarkoittaa puolikorkeaa muuria, joka on rakennettu rannalle tuulelta ja pärskeiltä suojaksi. Täällä törmään ensimmäistä kertaa tomaatti- ja bataattijäätelöihin. Maistelen tomaattihilloa, josta jäätelö on tehty. Kun tarpeeksi laittaa sokeria, maistuu tomaattikin makealta. Tomaatin maun hillosta tunnistaa just ja just. Saaren erikoisuus on mantelista ja siirapista tehty erittäin makea juoma, soumada, yskänlääkkeenäkin käytetty. Kaikki tuntuu Kreikassa olevan överimakeaa, soumadaa käyttäisin kakkujen ja leivonnaisten kostuttamiseen, en janojuomaksi

Nisyroksen saarella ykkösvierailukohde on Stefanos-tulivuoren haiseva kraatteri. Tulivuori on aktiivinen mutta nukkuva. Se on viimeksi purkautunut vuonna 1888. Oikeastaan suurimman vaikutuksen alueella tekee rikin katku, ei niinkään kraatteri. Tosin kraatterin 30 metriä korkean reunan vulkaaniset mineraalikerrostumat ovat hienot, erityisesti keltainen aines hehkuu kirkkaana. Kraatteri näyttää kauniilta. Alas kraatteriin kävelee viisi minuuttia, samoin ylös. Alhaalla hiekka on hienoa ja reunamilta tupruaa savua tulivuoren onkaloista. Maa ei ole erityisen lämmintä, vaikka niin oletin. Täällä ei kasva mitään, kaikki on kuivaa ja kuollutta. Vain pinnan alla elää.

Nisyroksen tuliaisina toin kotiin vahvan ja pistävän rikin hajun. Kotiin tultuani täytyi heti mennä suihkuun ja heittää kaikki päällä olleet vaatteet pyykkiin. Kengätkin piti pestä. Vaikka kuinka kuuraan ja puunaan, mädän kananmunan haju ei lähde pois millään. 

 Kos, Kreikka

Kolme kaunista

Psèrimos. Oi, kuinka suloinen pieni ranta, kylä ja saari! Ehkä  tänne voisin muuttaa ja perustaa rannalle mehubaarin. Hiekkaranta, pari kahvilaa ja myyntikojua, se on siinä. Ja vielä kaksi pappaa jotka myyvät keräämiään villiyrttejä, simpukankuoria ja pesusieniä. Kauempana on pari ravintolaa ja hotellia. Teitä ei ole, eikä autoja. Saari on karu, maata täällä ei voi viljellä. Rinteillä kasvaa villiyrttien lisäksi kapriksia. Vuohet ja lampaat viihtyvät saarella. Asukkaita täällä on kahdeksankymmentä, myös muutama lapsiperhe. Saarella on alakoulu, yläkouluun pitää mennä Kalimnoksen saarelle, sinne seuraavaksi.

Kalimnos. Täällä Vathin kylän satamassa on kalastajaveneitä ja joitakin purjeveneitä. Isoja laivoja mahtuu laituriin kerrallaan kaksi, siksi pysähdykset täällä ovat lyhyitä. Maisema on vuoristoista ja rantaviiva mutkainen. Vuorikiipeilijät ovat löytäneet paikan. Pesusienten lisäksi saari on tunnettu mehukkaista appelsiineistä. Ehdimme käydä pikaisesti lounaalla ja tutustua pesusienten myyntikojulla niitten keräämiseen ja tuotantoon. Kalliita ovat täällä, muualta saa halvemmalla (nyrkin kokoinen pesusieni maksoi 17 euroa).

Plàti. Tällä pikkuruisella saarella on kirkko ja talo. Asukasluku tällä hetkellä on täysi nolla. Ehkä tuo talo odottaa tyhjillään juuri minua niin saadaan asukasluku edes yhteen. Kreikkalaissveitsiläinen pariskunta rakensi talon poikkeusluvalla, muutti saareen, asuin siellä vuoden, erosi ja muutti pois. Ehkä vuosi Plàtin saarella olisi hyvä testi kaikille avioliittoa suunnitteleville: jos siedätte toistenne seuraa asuttuanne täällä vuoden, olette luodut toisillenne.

 Kos, Kreikka

Katamaraani lähti auringonnousun aikoihin Rodokselta, vanhan kaupungin kupeesta, Kolosin satamasta, 2,5 tunnin matkalle kohti Kosin saarta. Onneksi oli tyyntä, ei tarvinnut pelätä merenkäyntiä. Välillä katamaraani suorastaan lensi aaltojen yli ja matkustajat huudahtivat ihastuneesti yhteen ääneen. Hymyilytti. Pysähdyimme viehättävällä Symin saarella, siellä pitää vierailla ennen Kreikasta lähtöä. Olin löytänyt hotellilta Kjell Westön kirjan Tritonus ja matkani hurahti vauhdilla sitä lukiessani. 

Kosin satamassa kollegani oli autolla minua vastassa. Laukut autoon ja kohti toimistoa. Hotellille ei vielä aamupäivällä kannattanut mennä, siispä tutustumaan agenttiin ja muihin toimiston tyyppeihin. Rento meininki. Iltapäivällä pääsin purkamaan laukkujani hotellille, jonne majoittaudun ensimmäiseksi viikoksi. Seuraavat neljä viikkoa asun sitten opaskämpässä.

Iltakävelyllä kävin Kosin kaupungin keskusta- ja satama-alueella. Ravintolat olivat täynnä illastajia ja kadulla sai väistellä vastaantulijoita. Ahdisti. Takaisin hotellille pieniä suloisia sivukujia pitkin ja aikaisin nukkumaan. Kosille oli kiva tulla ja varmasti viihdyn täällä seuraavan kuukauden. 

Alla Agora eli vanha kauppahalli ulkoa ja sisältä.

 Rodos, Kreikka

Työ haittaa blogin kirjoittamista. Aina ei aika ja energia riitä, vaikka kuinka tahtoisi. Uudessa kohteessa ensimmäinen viikko on aina intensiivinen. Lyhyessä ajassa pitää opetella tonneittain uusia asioita. Ja sitten kun opit, vaihdatkin jo kohdetta. Tai näin ainakin tällä kertaa. Rodoksen komennus kesti vain kolme viikkoa. Aiemmin en ollut Rodoksella käynyt joten tämä oli myös uusi ja kiva kokemus. Ei Rodos kyllä Kreetaa päihitä mutta hieno paikka on.

Mitä jäi Rodokselta mieleen? Upea vanha kaupunki, ei se suotta ole UNESCOn maailmanperintökohde. Uusi keskusta on myös vilkas ja monipuolinen; paljon erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Silmiinpistävää oli sateenvarjoliikkeitten määrä, eihän täällä ole satanut puoleen vuoteen! Eikä varjot olleet hinnalla pilattuja, viidellä eurolla sai jo laadukkaan varjon. En tiedä miksi, mutta aikanaan sateenvarjoista ei ole tarvinnut maksaa veroa ja siksi niin moni ryhtyi sateenvarjokauppiaaksi. Keskusta alkaa - tai päättyy - Mandrakin satama-alueeseen ja sitä reunustavaan puistoon. Illalla satama on tunnelmallinen laivoineen ja valoineen, ja se on suosittu iltakävelypaikka.

Ehkä parasta Rodoksen saarella oli pienet vuoristokylät, siellä on vielä paikallista elämänmenoa. Joka kylässä on iso kirkko ja pari pientä tavernaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja uteliaita, aina joku tuli juttusille. Kaupunki taasen on täynnä turisteja, varsinkin kun isot risteilijät rantautuvat satamaan tuhansine turisteineen. Liika on liikaa.

Viimeisenä iltanani satamassa alkoi Street Food Festivat eli katuruokafestarit. Siihen on hyvä lopettaa Rodoksen matkani. Kotiin nukkumaan ja aamulla lautalla kohti uutta kohdetta.

 Rodos, Kreikka

Kävele Naiselle Ammatti

Myös Rodoksella käveltiin naiselle ammatti. Hyväntekeväisyystapahtuma on Kirkon ulkomaanavun järjestön Naisten pankin järjestämä ja tarkoituksena on auttaa Aasian ja Afrikan naisia saamaan ammatti ja siten tavoittaa taloudellinen riippumattomuus. Kävelytapahtumia on ympäri Suomea ja myös ulkosuomalaiset ovat järjestäneet kävelyitä uusissa kotimaissaan. Viime viikolla mm. käveltiin Dubrovnikissa, Kroatiassa ja nyt käveltiin kolmen kilometrin lenkki Rodoksella. Kokoonnuimme ennen ja jälkeen kävelyn suomalaiseen ravintolaan, Demikseen. Aamulla yhdeksän jälkeen oli jo täysi meno päällä, täysiä olivat myös oluttuopit. Myyntipöytä oli täynnä lahjoitettua tavaraa ja 300 arpaa myytiin hetkessä loppuun. Myös voileipäkakku oli menestys, kaksi kakkua loppuivat alta aikayksikön. Arpajaisissa oli parikymmentä voittoa mm. kalliita ihonhoitotuotteita, hierontoja, illallisia, retkiä ja paljon, paljon muuta. Arpaonni ei osunut kohdalleni mutta rahani menivät hyvään tarkoitukseen.

Kuten yläkuvasta näkyy, suomipaikat ovat tärkeitä sekä ulkosuomalaisille että turisteille. Pääasiassa tuntuu olevan rento oleskelu, ystävien tapaaminen, urheilu ja olut. Myös suomalaista ruokaa on saatavilla mm. täytettyjä ruisleipiä. Melkein teki mieli lohileipää mutta piheys iski, enkä raaskinut maksaa siitä kahdeksaa euroa. Rodoksella asuu virallisesti 330 suomalaista ja varmasti täällä viettää toinen mokoma pitempiä aikoja. Myös toisen polven - ja varmaan jo kolmannen polven - suomalaisia täällä on paljon. Onneksi saarella toimii Suomi-koulu ja ulkosuomalaiset lapset voivat opiskella suomenkieltä ja pitää yllä myös suomalaista perintöään.

Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma keräsi Rodoksella Naisten pankkiin 1174,20 euroa, ei huono.

 Rodos, Kreikka

Rodoksen kaupungin länsipuolella aivan rannan tuntumassa on kukkulan laella arkkienkeli Mikaelin luola. Joku paikallinen oli löytänyt merestä puisen kehyksen, jossa oli arkkienkeli Mikaelin kuva. Tähän kohtaan rantaa hän on rakentanut pienen temppelin luolan sisälle. Siitä lähtien paikalliset ovat tulleet luolaan kunnioittamaan ja pyytämään suojelusta ja parantumista arkkienkeli Mikaelilta. Mikael on Rodoksen saaren pääpyhimys ja merenkävijöiden suojelija.

Rannalta luolaan nousee puiset portaat. Ulos on laitettu ruukkukukkia ja luolan ulkopuolelle on kiinnitetty miekkoja, kuvastaahan Mikaelin miekka oikeudenmukaisuutta ja pahan tuhoamista. Sisälle on tuotu ikoneja ja arkkienkeli Mikaelin kuvia. Täällä voi käydä sytyttämässä kynttilöitä ja suitsukkeita, ja rauhoittua hetkeksi rukoilemaan tai meditoimaan.