Kos, Kreikka

Katamaraani lähti auringonnousun aikoihin Rodokselta, vanhan kaupungin kupeesta, Kolosin satamasta, 2,5 tunnin matkalle kohti Kosin saarta. Onneksi oli tyyntä, ei tarvinnut pelätä merenkäyntiä. Välillä katamaraani suorastaan lensi aaltojen yli ja matkustajat huudahtivat ihastuneesti yhteen ääneen. Hymyilytti. Pysähdyimme viehättävällä Symin saarella, siellä pitää vierailla ennen Kreikasta lähtöä. Olin löytänyt hotellilta Kjell Westön kirjan Tritonus ja matkani hurahti vauhdilla sitä lukiessani. 

Kosin satamassa kollegani oli autolla minua vastassa. Laukut autoon ja kohti toimistoa. Hotellille ei vielä aamupäivällä kannattanut mennä, siispä tutustumaan agenttiin ja muihin toimiston tyyppeihin. Rento meininki. Iltapäivällä pääsin purkamaan laukkujani hotellille, jonne majoittaudun ensimmäiseksi viikoksi. Seuraavat neljä viikkoa asun sitten opaskämpässä.

Iltakävelyllä kävin Kosin kaupungin keskusta- ja satama-alueella. Ravintolat olivat täynnä illastajia ja kadulla sai väistellä vastaantulijoita. Ahdisti. Takaisin hotellille pieniä suloisia sivukujia pitkin ja aikaisin nukkumaan. Kosille oli kiva tulla ja varmasti viihdyn täällä seuraavan kuukauden. 

Alla Agora eli vanha kauppahalli ulkoa ja sisältä.

 Rodos, Kreikka

Työ haittaa blogin kirjoittamista. Aina ei aika ja energia riitä, vaikka kuinka tahtoisi. Uudessa kohteessa ensimmäinen viikko on aina intensiivinen. Lyhyessä ajassa pitää opetella tonneittain uusia asioita. Ja sitten kun opit, vaihdatkin jo kohdetta. Tai näin ainakin tällä kertaa. Rodoksen komennus kesti vain kolme viikkoa. Aiemmin en ollut Rodoksella käynyt joten tämä oli myös uusi ja kiva kokemus. Ei Rodos kyllä Kreetaa päihitä mutta hieno paikka on.

Mitä jäi Rodokselta mieleen? Upea vanha kaupunki, ei se suotta ole UNESCOn maailmanperintökohde. Uusi keskusta on myös vilkas ja monipuolinen; paljon erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Silmiinpistävää oli sateenvarjoliikkeitten määrä, eihän täällä ole satanut puoleen vuoteen! Eikä varjot olleet hinnalla pilattuja, viidellä eurolla sai jo laadukkaan varjon. En tiedä miksi, mutta aikanaan sateenvarjoista ei ole tarvinnut maksaa veroa ja siksi niin moni ryhtyi sateenvarjokauppiaaksi. Keskusta alkaa - tai päättyy - Mandrakin satama-alueeseen ja sitä reunustavaan puistoon. Illalla satama on tunnelmallinen laivoineen ja valoineen, ja se on suosittu iltakävelypaikka.

Ehkä parasta Rodoksen saarella oli pienet vuoristokylät, siellä on vielä paikallista elämänmenoa. Joka kylässä on iso kirkko ja pari pientä tavernaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja uteliaita, aina joku tuli juttusille. Kaupunki taasen on täynnä turisteja, varsinkin kun isot risteilijät rantautuvat satamaan tuhansine turisteineen. Liika on liikaa.

Viimeisenä iltanani satamassa alkoi Street Food Festivat eli katuruokafestarit. Siihen on hyvä lopettaa Rodoksen matkani. Kotiin nukkumaan ja aamulla lautalla kohti uutta kohdetta.

 Rodos, Kreikka

Kävele Naiselle Ammatti

Myös Rodoksella käveltiin naiselle ammatti. Hyväntekeväisyystapahtuma on Kirkon ulkomaanavun järjestön Naisten pankin järjestämä ja tarkoituksena on auttaa Aasian ja Afrikan naisia saamaan ammatti ja siten tavoittaa taloudellinen riippumattomuus. Kävelytapahtumia on ympäri Suomea ja myös ulkosuomalaiset ovat järjestäneet kävelyitä uusissa kotimaissaan. Viime viikolla mm. käveltiin Dubrovnikissa, Kroatiassa ja nyt käveltiin kolmen kilometrin lenkki Rodoksella. Kokoonnuimme ennen ja jälkeen kävelyn suomalaiseen ravintolaan, Demikseen. Aamulla yhdeksän jälkeen oli jo täysi meno päällä, täysiä olivat myös oluttuopit. Myyntipöytä oli täynnä lahjoitettua tavaraa ja 300 arpaa myytiin hetkessä loppuun. Myös voileipäkakku oli menestys, kaksi kakkua loppuivat alta aikayksikön. Arpajaisissa oli parikymmentä voittoa mm. kalliita ihonhoitotuotteita, hierontoja, illallisia, retkiä ja paljon, paljon muuta. Arpaonni ei osunut kohdalleni mutta rahani menivät hyvään tarkoitukseen.

Kuten yläkuvasta näkyy, suomipaikat ovat tärkeitä sekä ulkosuomalaisille että turisteille. Pääasiassa tuntuu olevan rento oleskelu, ystävien tapaaminen, urheilu ja olut. Myös suomalaista ruokaa on saatavilla mm. täytettyjä ruisleipiä. Melkein teki mieli lohileipää mutta piheys iski, enkä raaskinut maksaa siitä kahdeksaa euroa. Rodoksella asuu virallisesti 330 suomalaista ja varmasti täällä viettää toinen mokoma pitempiä aikoja. Myös toisen polven - ja varmaan jo kolmannen polven - suomalaisia täällä on paljon. Onneksi saarella toimii Suomi-koulu ja ulkosuomalaiset lapset voivat opiskella suomenkieltä ja pitää yllä myös suomalaista perintöään.

Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma keräsi Rodoksella Naisten pankkiin 1174,20 euroa, ei huono.

 Rodos, Kreikka

Rodoksen kaupungin länsipuolella aivan rannan tuntumassa on kukkulan laella arkkienkeli Mikaelin luola. Joku paikallinen oli löytänyt merestä puisen kehyksen, jossa oli arkkienkeli Mikaelin kuva. Tähän kohtaan rantaa hän on rakentanut pienen temppelin luolan sisälle. Siitä lähtien paikalliset ovat tulleet luolaan kunnioittamaan ja pyytämään suojelusta ja parantumista arkkienkeli Mikaelilta. Mikael on Rodoksen saaren pääpyhimys ja merenkävijöiden suojelija.

Rannalta luolaan nousee puiset portaat. Ulos on laitettu ruukkukukkia ja luolan ulkopuolelle on kiinnitetty miekkoja, kuvastaahan Mikaelin miekka oikeudenmukaisuutta ja pahan tuhoamista. Sisälle on tuotu ikoneja ja arkkienkeli Mikaelin kuvia. Täällä voi käydä sytyttämässä kynttilöitä ja suitsukkeita, ja rauhoittua hetkeksi rukoilemaan tai meditoimaan.

Koskinou, Kreikka

Koskinoun kylä on neljän kilometrin päässä kotoani. Nousin autosta kylän keskusaukiolla, aamu oli vielä aikainen. Vain messun äänet kantautuivat lähikirkosta. Suuntasin ääntä kohti ja seisahduin hetkeksi täpötäyden kirkon ovelle. Lapset oli puettu parhaimpiinsa ja tunnelma kirkossa oli harras. Kylänraitti oli ihanan rauhallinen ja tyhjä, kahvilat vasta availivat oviaan. 

Koskinoun vanha kylä on kuuluisa värikkäistä ovistaan. Ja kaunistahan täällä todella on. Taloja ei juuri ole myynnissä ja jos on, hinnat ovat korkeat. Kun talo jää perikunnalle, usein siihen tulee airbnb-majoitusta, joka tarkoittaa sitä että väki kylässä vähenee, eikä kylällä ole talvella paljon elämää. Kapean kujan varrella Elfi on aamukahvilla kotitalonsa edustalla. Tervehdimme toisiamme kohteliaasti ja Alex-koiran saattelemana aloimme juttelemaan. Saksalainen Elfi on myös työskennellyt saarella matkaoppaana. Kuitenkin Teneriffalla hän oli tavannut rodoslaisen miehensä ja muuttanut hänen perässään tähän kylään. Nyt jo eläkepäiviään viettävä pariskunta jakaa elämänsä Koskinoun ja Teneriffan kesken. Elfi viihtyy Koskinoussa sen rauhallisuuden ja autottomuuden vuoksi. Satunnaiset turistit eivät häntä haittaa.

 

 Rodos, Kreikka

Roskia ja road trippiä

Vapaapäivä, se ainoa viikossa. Suunnitelmissa lähteä aikaisin aamulla kohti Lindosta - koska jos et ole käynyt Lindoksessa, et ole käynyt Rodoksella. Mutta ensin roskat ulos ja sitten matkaan. Siirsin roskapussit valmiiksi oven ulkopuolelle ja pam! Ulko-ovi pamahti kiinni ja minä jäin ulos ilman avainta. No, ei hätää, vuokraisännän tytär asuu yläkerrassa, sinne siis. Soitin ovikelloa, ei vastausta. Aiemmin olin nähnyt yhden naapurin, päätin koputtaa hänen ovelleen. Onneksi hän avasi oven ja avuliaasti yritti soittaa vuokraisännälle, mutta tämä ei vastannut puhelimeen. Naapuri poistui hetkeksi sisälle ja tuli kohta takaisin ja kertoi, että parvekkeenoveni on auki, ja että hän voisi hypätä omalta parvekkeeltaan minun parvekkeelleni ja avata oven. Mies näytti vanhemmalta, tukevammalta ja väsyneemmältä kuin minä, joten en halunnut ottaa vastuulleni hänen putoamistaan toisesta kerroksesta. Niinpä kiipesin itse, hänen tukemanaan, parvekkeelleni. Kaikki hyvin taas.

Uudelleen ulos, nyt avain mukana ja valmiina lähtöön. Ensimmäinen etappi oli valkeaksi kalkittu Lindoksen kylä. Tiesin paikan turistirysäksi ja sitähän se olikin. Aivan älyttömästi ihmisiä. Pikaisesti kävelin kylän läpi ja äkkiä pois!

Suuntasin kohti sisämaata, Lardoksen kylään. Siellä kävin kävelyllä ja nauttimassa tuorepuristettua appelsiinimehua. Kahvilan vieressä maajussi myi hedelmiä ja vihanneksia lava-autostaan ja ostin häneltä jättivesimelonin kolmella eurolla. Jonottaessa juttelin kasikymppisen herran kanssa ja hän kertoi kuinka kylä on muuttunut vuosien saatossa liian vilkkaaksi. Alakylässä on isoja hotelleja, joihin mahtuu 2 500 vierasta kun kylässä on alle 1 500 asukasta. Ei hyvä, liika on liikaa.

Laerman kylästä on hulppea vuoristonäkymä. Tosin tämäkään maisema ei ole ennallaan, vuosia sitten maastopalo poltti vuoristometsän maan tasalle ja nyt vehreys kuulemma puuttuu kokonaan. Näin kertoi minulle baarinpitäjä Adonis, joka kertoi myös käyneensä 70-luvulla Helsingissä suomalaisen Sarin luona. Sari oli lomaillut Rodoksella ja silloin nuorten välille oli kehkeytynyt romanssi. Vieläkin Adonis haikailee Sarin perään eli jo Sari Härkönen luet tätä, Adonis odottelee sinua Laerman kylän baarissa.

Matka jatkui rauhallisia vuoristotietä eteenpäin. Yllättäen tulin aukiolle, jolla oli hieno iso kirkko ja kolme hylättyä rakennusta. Campochiaro eli nykyiseltä nimeltään Eleusa. Täällä on aikanaan ollut italialaisten sotilastukikohta ja nyt paikka on aavekaupunki. Toisen maailmansodan aikaan Italia piti valtaa Rodoksella ja Campochiarossa oli 20 000 italialaisen sotilaan tukikohta. Vuonna -43 saksalaiset syrjäyttivät italialaiset ja niin he poistuivat saarelta jättäen tukikohdan tyhjilleen. Vuonna 1945 Rodos vapautui Saksan vallan alta ja vihdoinkin se liitettiin osaksi Kreikkaa. Historia elää vahvasti Rodoksen saarella.

Ei kun eteenpäin. Hetken ajettuani näin tienposkessa käsinkirjoitetun kyltin "Art park". Ehdin jo ajaa ohi, mutta pakko oli kääntyä takaisin, sen verran kyltti jäi vaivaamaan. Taidepuistossa tapasin Damon Papakiriaoun, muusikko/kuvanveistäjän, joka oli opiskellut ja asunut Tanskassa 12 vuotta. Hän on rakentanut, ihan korpeen, vaimonsa kanssa kodin, studion ja gallerian. Galleria jatkuu pihalle ja studio toimii myös vierasateljeena, jossa käy työskentelemässä taiteilijoita ympäri maailmaa. Jotenkin maailmamme kohtasivat ja jäin viettämään iltapäivää Damonin ja hänen vaimonsa kanssa.

Arhipoliksen kylässä pidin myöhäisen lounastauon; kreikkalainen salaatti. Täältä löytyi Nina ja hänen ihastuttava myymälänsä. Arhipolis tarkoittaa kuulemma kaupunkia, jonka ohi tie kulkee ja siltä se tuntuikin: pikkutie, jonka varrella kylä ja ne perinteiset taverna ja kirkko. Siksi kaunis kauppa oli yllättävä näky kylänraitilla. Kannatuksen vuoksi tein pieniä ostoksia: Ninan tekemä lasinen avaimenperä, saippua ja rannekoru. Ninalla on nettikauppa, käykäähän vilkaisemassa.

Lounaan jälkeen maistuikin jo päiväkahvit. Seuraavaan kylään siis, Kalitheaan. Myös täällä pieni kyläkierros kävellen ja sitten kylän aukiolle kahville ja juustokakulle. Tässä vaiheessa päivä tuntui niin tapahtumarikkaalta että enää en kykene mitään vastaanottamaan. Siispä rauhaisa kahvihetki ja nokka kohti kotia.

Vielä piti tehdä yksi pysähdys kun kotimatkan varrelle sattui Designres` Outlet. Sieltä lähti matkaani merkkipaita -60%.

Rodos, Kreikka

Suomi bongattu

Lähdin tutustumaan uuteen kotiseutuuni iltakävelyllä. Asuintalojen lisäksi lähistöllä on hautausmaiden rykelmä; juutalainen, muslimi-, katolinen ja italialainen sotahautausmaa. Niistä ehkä kuvia myöhemmin. Yllätyin kun keskellä-ei-mitään oli suomalainen kahvila: Finn cafe. Eikä pelkästään kahvila vaan kahvilaketju. Finn cafeita on Rodoksella ainakin kolme kappaletta. Tosin mitään erityisen suomalaista kahvilassa ei ollut, ainoastaan nimi.

Sen sijaan seuraavana iltana keskustassa lyhyen kävelymatkan aikana törmäsin viiteen-kuuteen suomalaiseen yritykseen. Oli kauppaa, markettia, ravintolaa ja pubia. Täällä ei tarvitse koti-ikävää potea; suomalaista tangoa pääsee laulamaan karaokeen Kulta Mokkaa nauttien. Täällä on laaja ja aktiivinen suomalaisyhteisö. Rodoksella on Suomi-koulu, jossa ulkosuomalaisten lapset voivat opiskella suomen kieltä. Jostakin luin, että Rodoksella asuisi 330 suomalaista ja vuosittain täällä vierailee 50 000 suomalaista.

Matkoja tänne on tehty Suomesta kuutisenkymmentä vuotta. Aurinkomatkat teki ensimmäisen matkan tänne vuonna 1963. Tänään tapasin eläkeläisrouvan, joka on työskennellyt matkaoppaana täällä Hassen matkoilla -90-luvulla ja pariskunnan, joka tuli tänne 40:ttä kertaa!