Gliki, Kreikka

Jos jossain on listattu maailman kauneimpia jokia, listan kärkipäässä pitäisi olla Acheron-joki. Joessa on kirkkain ja kauneimman värinen vesi, mitä missään olen nähnyt. Heleä kirkkaanvaalean turkoosi vesi kimaltaa auringonpaisteessa maagisesti. Ja maaginenhan tämä joki kreikkalaisen taruston mukaan on. Itse Troijan sodan sankari, Akilles, on kastettu tässä joessa - jota pidetään myyttisenä Styksjokena -  vahvaksi ja voittamattomaksi. Harmi vaan että äiti piti poikaansa kiinni kantapäästä ja kun kantapää ei kastunut veteen, jäi se heikoksi. Vihollissoturi Paris sai tästä vihiä ja tappoi Akilleen ampumalla nuolen hänen kantapäähän.   

Koska jokivesi tulee Pindosvuorilta ja maanalaisista lähteistä, on se melkeinpä jäätävän kylmää, noin +15 asteista (vrt. ilman lämpötilaan, joka lähentelee +30°). Siinä kun hetken kahlaa, varpaita alkaa palelemaan. Teimme kahluureissun joessa, ensin vähän varpaita kastellen, sitten jo mentiin polvia myöten vastavirtaan. Välillä piti nostaa hame korviin kun joki hetkellisesti syveni. Joessa on kivipohja, kivet ovat pyöreitä ja irtonaisia. Eikä tarvita kun yksi harha-askel - ja humps! olin kainaloita myöten vedessä, vaatteet päällä. Ja kun jalat eivät koskeneet pohjaan, olin virran vietävänä - ja tietenkin väärään suuntaan, takaisinpäin menossa. Sain kiinni isosta kivestä ja siihen tukien nousin taas matalaan veteen. No, nyt minutkin on sitten kastettu Acheron-joessa Akilleen tapaan. Ehkä minäkin olen nyt vahva ja voittamaton.

Parga, Kreikka

Ensivaikutelmia Pargasta. Kaunista. Tyylikästä. Herkullista. Ja vähän myös kaoottista ja sateista.

On mukavaa olla mantereella. Täällä on halvempaa sekä kaupoissa että ravintoloissa kuin pikkusaarilla. Myös ajatus road tripeistä houkuttaa, lähellä on hurmaavia kyliä ja muutama kaupunkikin. Onhan 2 000+ asukkaan Pargakin kaupunki, paikalliset kieltäytyvät kutsumasta sitä kyläksi vaikka sitä se suomalaisen mielestä on. Vanha kaupunki on pullollaan kauppoja ja kahviloita, leipomoita on joka kulmalla. Tosin iltaisin turisteja on liikaa vaikka ollaan vasta kesäkuussa. Mitäköhän se on elokuussa kun kreikkalaiset saapuvat joukoin tänne lomailemaan? Iltaisin myös paikalliset saapuvat rantakadulle voltailemaan. Tunnelma on rauhaisa melkein täyden kuun loistaessa taivaalta. Enköhän täällä viihdy tovin

Skiathos town, Kreikka

Skiathos by night

Tässä vähän tunnelmakuvia Skiathoksen kaupungista. Illat ovat olleet lämpimiä ja edellinen täysikuu paistoi taivaalla isona ja punaisena. Päivisin kaupunki on hiljainen, taitavat turistit viettää päivät rannoilla ja meriretkillä. Iltaisin, kahdeksan jälkeen, alkavat keskustan kadut ja kujat täyttyä illallistajoista. Paikalliset tulevat voltailemaan, näyttäytymään ja tapaamaan tuttujansa kahviloihin ja ravintoloihin. Lapset ovat tietenkin mukana ja heidät on puettu viimeisen päälle.

. 

Evangelistrian luostari, Skiathos, Kreikka

Evangelistrian luostari on Skiathoksen saaren ainoa luostari ja siellä asuu 3,5 munkkia. Naapurisaarella Skopeloksella on nelisenkymmentä luostaria. Myös kirkkoja Skopeloksella on melkein vuoden jokaiselle päivälle; 360. Ja pikkuruisessa Skopeloksen kaupungissakin kirkkoja on 123 kappaletta. Mutta Evangelistrian luostari oli todella seesteinen ja rauhallinen paikka, suorastaan pyhä. Luostarin pihalla valtavat pinkit ruusut kukkivat ja perhoset liitelivät niiden ympärillä. Pihalla `puutarhuri` kasteli kukkia ja `siivooja` lakaisi käytäviä. Lainausmerkeissä siksi, että nämä henkilöt ovat vapaaehtoisia paikallisia. Luostari oli vielä 2000-luvun alussa ollut kasa raunioita mutta paikallisten yhteistyössä ja voimin se rakennettiin uudelleen loistoonsa. Se kukoisti 1800-luvulla ja toimi myös Kreikan vapaustaistelijoiden turvapaikkana. Erityisen merkityksellinen luostari on siksi, että siellä on suunniteltu ja valmistettu ensimmäinen Kreikan lippu - sini-valkoinen, kuten Suomen lippu.

Luostarin keskus on keskellä pihaa sijaitseva ristin muotoinen kirkko. Kirkko on perinteinen ortodoksinen kirkko alttareineen ja ikoneineen. Jokaisella ikonilla on tarina ja ne ovat täynnä symboliikkaa. Mieleeni jäi Johannes Kastajan ikoni, jossa hän taisteli lohikäärmeen kanssa. Koska Johannes mestattiin katkaisemalla kaula, on hän nykyään mm. päänsärystä kärsivien suojelija. Kirkosta sai ostettua mm. pyhää vettä mutta tyydyin vain viinin- ja liköörinmaisteluun luostarin myymälässä. 

Alueella on myös kolme pientä kaunista kappelia ja iso museo. Museossa on sekä perinne-esineistöä että kirkollisia esineitä parinsadan vuoden ajalta. Paljon oli kirjoja ja kirjeitä, ihmeellistä että ne ovat säilyneet vuosisatojen ajan. Museon iso sali on suosittu vihkipaikka, vaikka ei yhtä tunnettu ja suosittu olekaan kuin Skopeloksella oleva Mamma Mia-kirkko. 

Isä Andrei Verikov on kuvaillut ortodoksisia kirkkoja kauniisti: Kirkon tarkoituksena on saattaa Jumalan valtakunta maan päälle. Kirkon tulee olla paikkana sellainen, että meidän on hyvä olla siellä. Sen tulee olla paikka, joka antaa edes pienellä tavalla esimakua siitä loistosta, mikä taivasten valtakunnassa on. Tämän vuoksi ihminen Jumalan antamilla tiedoillaan ja taidoillaan on halunnut tehdä kirkosta paikan, joka tätä taivaan ihanuutta parhaiten kuvaa. Emme tee kirkosta kaunista paikkaa sen vuoksi, että Jumala on käskenyt käyttää siihen tietyn määrän kultaa ja koristeita. Kirkosta tehdään kaunis rakkaudesta Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan.

 Skiathos, Kreikka

Tiesin, että kreikkalaiset on äänekkäitä mutta skiathoslaiset ovat ihan omaa luokkaansa. He huutavat - ja lujaa. Eivät tosin omasta mielestään mutta suomalaisesta kuulostaa kun käynnissä olisi ilmiriita. Välillä olen kävellyt ulos toimistosta kun siellä ei aina kuule edes omia ajatuksiaan saati että kykenisi työskentelemään. Ja kun pyydän että älä huuda mulle, ihmettelevät he aidosti että eiväthän he huuda, mitä oikein höpiset. Ja jos itse kohotan edes minimaalisen vähän ääntäni, loukkaantuvat kreikkalaiset. Ai että pitää kokoajan sovittaa sanansa ettei kukaan vaan loukkaannu.

Ihmettelen, miten paikalliset voivat olla niin rentoja ja äänekkäitä - yhtäaikaa. Suomalaiselle ihan mahdoton yhtälö. Relax, Jaana, just relax! Kuulen tätä jatkuvasti paikallisilta kollegoilta. Ja yleensä olen mielestäni aivan rento. Rentous täällä tarkoittaa sitä että luvataan tehdä maat ja taivaat, mutta mitään ei tapahdu. Tai sitten vedetään mutkat suoriksi ja tehdään mahdollisimman vähän mutta niin että voidaan sanoa asia tehdyksi. Ja jos et muista varmistaa jokaista pienintäkin yksityiskohtaa, pieleen menee. Kun kysyt jotain, vastaus on aina "of course/of course not" eli tietysti ja ei tietenkään, tyhmiäkö kyselet.

Sähkökatkot on ihan normaalia samoin viemäriongalmat. Nyt onneksi tulee lämmintä vettä kun aurinko paistaa. Keväällä oli vähän haasteita kun vesi lämpenee aurinkopaneeleilla eikä aurinkoa näkynyt. Viemärit eivät vedä ja sekin on ihan normaalia. Tänään vuokraemäntäni äiti, noin kasikymppinen rautarouva, tuli korjaamaan tukkeutuneen viemärin. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mummo laittoi hihat heilumaan ja samalla läksytti minua kreikaksi. Ymmärsin hänen huudostaan sen että ei saa olla niin pitkään suihkussa, vettä pitää säästää. Ja ikkunankin tuo suomalainen on sulkenut! Sivusilmällä hän mittaili paheksuen keittiötäni, joka mielestäni oli siisti. Mutta en näköjään täyttänyt hänen standardejaan ja siitäkin sain kuittia kun rouva poistui asunnostani. Hyvin kommunikointi toimii vaikka ei yhteistä kieltä olekaan. Jopa paremmin kuin silloin kun on yhteinen kieli.

Volos, Kreikka

Oli todella kuuma päivä, tuntui kuin ukkosta olisi ilmassa. Alkoi huikoa, elimistö kaipasi vettä ja suolaa. Yritin mennä pieneen paikalliseen kuppilaan, jossa ihmisillä oli edessään juoma ja pieniä huikopaloja. Kaikki pöydät olivat varattuja, olihan lauantai. Ja lauantaisin paikalliset syövät pitkän kaavan mukaan, ihan turha jäädä odottamaan vapautuvaa pöytää. Laitakaupungin kujia käveltyäni tarjouduin seuraavaan baariin/tavernaan. Siellä oli tilanne päälle - sähkökatko. Hyväksyin, että ruokaa en täältä saa mutta pyörryn jos en saa juomista. Pyysin kivennäisvettä. Tarjoilija päästi sellaisen hörönaurun että kaikki kääntyivät katsomaan. "Täällä ei soodaa juoda, ota tsipuroa kuten kaikki muutkin." No en kyllä voi juoda vahvaa viinaa  - vaikkakin vedellä laimennettuna - helteisenä iltapäivänä. Siispä tilasin vähän katu-uskottavamman oluen: pienimmän ja vaaleimman. Sain puolen litran Amstelin.

Kohta jo sähköt palasivat ja kokit alkoivat nostella ruokia tiskiin. Olin paraatipaikalla baaritiskillä ja ruuanlaitto avokeittiössä oli kuin taidetta. Pyysin itselleni saman annoksen joka nousi ensimmäisenä. Siinä oli kaksi supersuolaista (täydellistä) oliivia, raga-nimistä savustettua kalaa ja villiyrttiä, jota kasvaa vain Pilian rinteillä Voloksen ulkopuolella. Herkullista.

Ruokia lähti keittiöstä kadulle nopeaan tahtiin. Pakko oli vielä maistella tomaattikastikkeessa hautunutta mustekalaa. Ihan uskomattoman mureaa ja maukasta! Vaikka vatsa oli jo täynnä, tilasin vielä yhden annoksen, tonnikalaa ja munakoisoa saviruukussa. Ai että oli taas hyvää!

Kuka onkaan keksinyt sloganin "hyvä ruoka, parempi mieli" on kyllä nero. Vaikka vatsa olikin täynnä, oli askel ja mieli kevyet jatkaa matkaa tämän lounaan jälkeen. Kohti uusia kokemuksia.

Volos, Kreikka

Halusin päästä kaupunkiin. Tuntui että Skiathos alkaa käydä liian pieneksi. Kaikki tuntevat kaikki, jopa minä ja minut kuukauden asumisen jälkeen. Lähin oikea kaupunki on Volos, mantereella, parin tunnin lauttamatkan päässä. Kun pääsin perille, kävelin satamasta hotellille noin kolmen korttelin matkan. Hirveä liikenne ja meteli! Pelotti mennä kadun yli. Skiathoksen kapeitten katujen ja kujien jälkeen en enää muistanut miten lujaa Kreikassa ajetaan eikä toivoakaan että kukaan pysähtyisi suojatien eteen. Minusta on tullut pikkukaupungin tyttö. Skiathoksella on vain yhdet liikennevalot ja niissäkin vain punainen valo. Ne ovat tiellä, jossa autoja ei juuri kulje mutta koska ollaan lentokentän läheisyydessä, käytännössä kiitoradan päässä, on autojen pysähdyttävä lentokoneen laskeutuessa - heijastusten takia, kuulemma.

Se lisäksi että Voloksella on liikennettä ja meteliä, on se ensinäkemältä myös ruma ja likainen. Mutta ehdoton plussa on halvat hinnat. Skiathoksella kahvista saa pulittaa neljä euroa kun täällä kupponen maksaa noin 1,5 euroa. Illallisen saa 7-9 eurolla kun kotisaarella siitä joutuu maksamaan 12-16 euroa. Ja tietenkin täällä on oikeita kauppoja; silmälasiliikkeitä, kukkakauppoja, puhelinmyymälöitä - eikä turistikauppoja ollenkaan. Taidan olla ainoa turisti täällä. 

Voloksen rantabulevardi levittäytyy muutaman kilometrin matkalle. Satamassa on upeita purjeveneitä ja rantaravintolat täynnä perheitä ja nuorisoporukoita. Lähipuistossa on paikallisten tuottajien luomutori, jossa oli myynnissä mm. hunajaa, yrttejä, oliiveja, saippuoita, käsitöitä.... Eikä sielläkään hinnat päätä huimanneet. Törmäsin myös opiskelijoiden mielenosoitukseen, arvoitukseksi jäi, mitä vastaan tai minkä puolesta mieltään osoittivat. Nuorisoa täällä on paljon, onhan Volos yliopistokaupunki.

Tänään lähden etsimään kauneutta Voloksesta.