Puerto Banus, Espanja

Puerto Banus on ihan omanlaisensa paikka, rikkaitten leikkipaikka. Puerto Banuksen satama-alue sijaitsee kauniin ja vauraan Marbellan kupeessa. Täällä vauraus on viety ihan uudelle tasolle, voisipa sitä nimittää överiksikin. Täällä on toinen toistaan hienompia autoja, isompia veneitä ja kalliimpia liikkeitä. Katselin majoituksia alueelta ja hinnat alkoivat kahdesta sadasta eurosta ylöspäin, mikä on Espanjan hintatasoon suht korkea. Kallein majoitus oli huvijahdissa, 10 000 + euroa/yö. 

Merkkiliikkeissä voi kierrellä kuin taidenäyttelyissä. Tilat ovat hienoja ja tuotteet parasta mitä rahalla saa. Esimerkiksi Dolce & Gabbanan liikkeessä oli taiteilija tuunaamassa tennareita asiakkaan toiveiden mukaan. Hintaa tennareilla oli noin 500 euroa, riippuen siitä kuinka paljon tavaraan niihin haluaa. Ravintolahinnat ovat Marbellassa arviolta 30% kalliimmat kun muualla Aurinkorannikolla ja Puerto Banuksessa jopa 50 kalliimmat. Satama-alueelta ei oikein löytynyt kahvilaa, ravintoloita kylläkin. Liekö parempi kate ruualla kuin kahvilla. 

 Sierra Nevada, Espanja

Sierra Nevadan kansallispuisto

Olipa ihanaa päästä rannikon turistitungoksesta pois! Vuoristossa tuntui että pystyi taas hengittämään vapaasti. Maisema oli silmiä hivelevän kaunis. Vuoret näyttivät mahtavilta ja jatkuivat kauas horisonttiin. Välillä tulvahti pizzan tuoksu, villioregano tuoksui todella voimakkaana. Muita yrttejä joita tunnistin oli laventeli, rosmariini ja timjami. Myös marjoja pääsin maistelemaan, vadelman näköisiä ja makuisia, eivät kuitenkaan olleet vadelmia. Suomenkielistä nimeä en niille löytänyt. Korkkipuita vuorilla kasvoi paljon. Ne toimivat metsäpalojen jarruina, sillä ne eivät syty palamaan. Vuorilla asuu myös metsäkauriita ja villisikoja, mutta ne pysyivät piilossa keskipäivän kuumuudessa, vain kotkien näin liitelevän taivaalla. Talvisin täällä voi lasketella ja kesällä kulkea patikkareittejä. Tai sitten kulkea jeepillä marmoriteitä pitkin, kuten me tänään teimme. Marmori on ehkä vähän liioiteltua, mutta maaperä on täällä marmoria (ja graniittia) ja yksi marmorilouhoskin osui matkamme varrelle.

Sierra Nevadan kansallispuiston pinta-ala on noin 85 km2 vrt. Gibraltar, 7 km2. Eli puistoon mahtuisi 12 Gibraltaria. Lääniä riittää, emmekä tavanneet päivän aikana ketään muuta reissaajaa - onneksi. 

Sanat eivät riitä kertomaan paikan kauneudesta ja jyhkeydestä. Toivottavasti kuvat onnistuvat välittämään edes hieman paikan tunnelmaa.

Gibraltar, Iso-Britannia 

Tänään vietetään Gibraltar-päivän aattoa ja se näkyy Gibraltarilla juhlakoristeluna - viirien, lippujen ja puna/valkoisten nauhojen ripustamisena. 

Fuengirolassa ei aina tiedä onko Suomessa vai Espanjassa ja Gibraltarilla ei ole ihan varma saapuiko Britteihin vai minne. Kaikkialla näkyy Brittien vaikutus, paitsi liikenteessä - onneksi liikenne on edelleen oikean puoleista. Tullimuodollisuuksien jälkeen saavumme Gibraltarille lentokentän kiitoradan poikki ajaen. Liikennevalot näyttivät punaista ja odotimme kun Iso-Britannian sotilaskone ja EasyJet nousivat ilmaan, sen jälkeen oli meidän vuoromme kiiruhtaa kiitoradan poikki Euroopan viimeiselle siirtomaa-alueelle. Kentälle saa laskeutua vain Briteistä lentävät koneet ja tietenkin Royal Air Forcen sotilaskoneet.  

Gibraltar on suloisen pieni kaupunki jonka pinta-ala on vähän alle seitsemän neliökilometriä.  Asukkaita on noin 30 000 ja osakeyhtiöitä 50 000 +. Ja niitä apinoita pari sataa. Gibraltar on veroparatiisi; tänne on pesiytynyt pankkeja, nettikasinoja ja pelifirmoja. Arvolisäveroa ei ole ja hintataso on Espanjakin hintatasoa alhaisempi. Esim. tupakkakartonki maksaa Suomessa 80 euroa, Espanjassa 44 euroa ja Gibraltarilla 32 euroa. Myös elektroniikkaa ja vaatteita täältä haetaan - samat tuotteet kuin muuallakin, mutta täysin eri hinnat.

Suurin osa Gibraltarista on villiä luontoa, 40 % on luonnonsuojelualuetta. Teitä on 32 kilometriä ja toisen maailmansodan aikaisia tunneleita on 52 kilometriä. Gibraltar oli kyllä puolueeton molemmissa maailman sodissa mutta ilmeisesti kaikkeen piti varautua.

Tänään on taas ollut lämmin päivä, asteita päälle 30. Matkalla näkymän peitti sankka savusumu, metsäpalo riehui Esteponan metsissä ja hidasti liikennettä. Iltapäivällä kuulin että päivän aikana paloa ei ole saatu sammutettua ja alueelta on evakuoitu 50 asukasta.

 Malaga, Espanja

Tässäpä kuvia Malagan kaduilta. Nauttikaa.

 Malaga, Espanja

Aurinkorannikolla pääsee junalla kulkemaan Fuengirolasta Benalmadenan, Torremolinoksen ja lentokentän kautta Malagaan. Vuosikymmeniä täällä on puhuttu radan jatkamisesta Marbellaan saakka. Puheen tasolle ovat suunnitelmat jääneet, vaikka radan jatkolle olisi tarvetta. Autoilu on täällä suht maltillista mutta autoja vaan on liikaa. Teillä ei ihan kohtuutonta ruuhkaa ole - paitsi elokuussa kun espanjalaiset lomailivat rannikolla. Ongelma on parkkipaikan löytäminen. Tuttavani kertoi, että elokuussa hän joutui usein jättämään auton jopa kahden kilometrin päähän kotoaan. Ei kiva. Onneksi mulla on oikeus käyttää asuintaloni parkkihallia, mutta ongelma syntyykin kun yritän parkkeerata muualle. Tiukkoja aikatauluja ei voi olla, joskus parkkipaikan löytäminen kestää ja kestää, ja se saattaa todellakin löytyä parin kilometrin päästä määränpäästäsi. Ja sitten se poislähteminen. Usein autoni, joka on muuten todella kolhon näköinen Fiat Panda, blokataan parkkipaikkaan. Jos käydään `nopeasti` asioilla - ja mikäänhän ei Espanjassa tapahdu nopeasti - niin autoja parkkeerataan kadun varteen tuplajonoon. Siinä sitten odottelet aikasi että blokkaavan auton kuljettaja palaa asioiltaan kaikessa rauhassa ja pääset poistumaan ruudusta.

Mutta onneksi Fuengirolasta Malagaan pääsee junalla. Matkaan menee 44 minuuttia ja kilometrejä kertyy kolmisenkymmentä. Meno-paluulippu maksoi välillä Los Boliches-Malaga Centro-Alameda 7,70 euroa. Malaga Centrosta oli viiden minuutin kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Kuten kuvista näkyy, vanha kaupunki on Malagassakin kaunis, ja erittäin siisti. Sieltä löytyy massoittain kauppoja ja kahviloita sekä Picasso museo, mutta siitä myöhemmin. Kun lähdin vanhasta kaupungista pois, olin läkähtyä muraalien, graffitien ja patsaitten paljoudesta. Mutta niistäkin lisää myöhemmin. 

'

 Fuengirola, Espanja

Los Boliches

Nykyään Los Bolichessa taitaa olla Aurinkorannikon suurin suomalaisyhteisö. Aiemmin sanottiin, että täällä voi tehdä kaikkea paitsi syntyä ja kuolla. Mutta nyt kuoleminenkin onnistuu; yhdestä hautaustoimistosta saa jo suomenkielistä palvelua. Huoneistohotelli, jossa asun seuraavat kaksi kuukautta, on saanut lempinimen "Suomen eteläisin vanhainkoti". Alakerrassa on Mercadino, Suomen S-market ja sieltä seniorit kuljettavat ruokaa ostoskärryillä käytäviämme pitkin huoneistoihinsa.

Naapurikorttelissa on kauppa nimeltään KAUPPA Siellä myydään skandituotteita kuten ruotsalaista näkkäriä ja suomalisia karkkeja. Juuri koskaan Suomessa ei tee mieli karkkia, mutta täällä karkkitiskit ovat valtavat ja huutavat ostamaan. Jos karkkihoukutuksen vältinkin, seuraavaksi piti kieltäytyä korvapuusteista ja munkkipossuista. Niitä oli tarjolla seurakuntakodilla, joka taas availee oviaan korona jälkeen. Seurakuntakodilta saa suomalaisia lehtiä, kirjoja ja kahvia. Kulta Mokan jätän suosiolla väliin ja tilaan kahvilassa cortadon tai cafe solon - vahvoja, tummapaahtoisia paikallisia kahveja.

Täältä löytyy useita suomalaisia kahviloita ja ravintoloita. Piipahdin Kardemummassa, joka on alueen vanhin vielä toiminnassa oleva suomalainen ravintola. Muistaakseni se on avattu vuonna 1987. Suomiruokien lisäksi sieltä saa tapaksia ja kylmää tomaattikeittoa eli gazpachoa. Lyhyen matkani varrelle osui myös suomenkielellä tarjottavia kiinteistö-, kauneus-, laki-, retki-, opiskelu-, yms. yms. palveluja. Melkeinpä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ja mikä ettei. Sää suosii, tänään oli 34° lämmintä ja merivesikin on varmaan yli 20 asteista.

 Fuengirola, Espanja

Ennen kohteeseen saapumista

Yleensä pakkaaminen alkaa kotona pyykinpesulla ja komeroiden - niin vaate- kuin ruoka- - siivoamisella. Yleensä pidemmälle reissulle lähtee keittiöstä mukaan paistinpannu, ja nyt myös kattila. Nuolija on hyvä yleistyökalu, samoin sakset ja leipäveitsi. Oma kaunis käsipyyhe on oltava ja tiskirätit. Tällä kertaa unohdin ottaa mukaan tiskiharjan, mutta ehkä jostain suomikaupasta löytyy. Silitysraudan jätin kotiin, koska uudessa kodissani sellainen piti olla. Ei ollut.

Finnairilta tuli viesti, että kentällä tulisi olla kaksi tuntia ennen lähtöä. Vähän ihmettelin, sillä korona-aika on tuonut kentälle uusia tarkastuksia ja rutiineja. Lähtöselvitysjono oli toooodella pitkä, tiskille joutui jonottamaan reilut puoli tuntia. Tiskille piti mennä, sillä siinä tarkistettiin ensimmäisen kerran koronatesti, rokotustodistus tai todistus sairastetusta koronasta. Sen jälkeen turvatarkastusjonoon, jossa viivähti parikymmentä minuuttia. Ehdin käydä hakemassa kahvin ja juoda sen portille kävellessäni, paikalle saavuin pari minuuttia ennen koneeseen nousua. Koneessa istuttiin kuin sillit purkissa ja kaikilla oli tietenkin maski kasvoilla. Tällä kertaa kuitenkin lennolla oli tarjoilua, mustikkakeittoa tietenkin kahvin sun muun lisäksi.

Ensimmäisen kerran koskaan koneesta poistuminen tapahtui suunnitellusti ja rauhassa. Kiitos kuulutusten, taaempana olevat malttoivat istua paikallaan kunnes edessä istuneet olivat poistuneet koneesta. Malagan lentokentällä laukut jo tulivat, kun kävelin hihnalle ja minun kolme laukkuani etunenässä. Ulos mennessä tarkastettiin QR-koodi, jonka olin saanut puhelimeeni täytettyäni Espanjan viranomaisten vaatiman terveystietolomakkeen. Tässä meni aikaa noin 30 sekuntia. Ulospäästyäni kuljettajani, Brofino, odotti minua käsinkirjoitetun lapun kanssa. Lähdimme kohti Fuengirolaa ja asettauduin uuteen kotiini, jossa viettäisin suunnitelman mukaan seuraavat kaksi kuukautta.

Illalla piti päästä kävelemään rannalle ja kastamaan varpaat Välimereen. Vesi oli lämmintä kuin linnun maito ja hiekka samettisen pehmeää. Ensimmäisen yön nukuin kuin pieni lapsi, mitkään ulkoa kantautuneet äänet eivät hetkauttaneet ollenkaan.