Akrotiri, Kreeta

Agia Triada -luostarin myymälä

Agia Triadan luostarissa asuu vain yksi munkki ja yksi kokelas. Lähiseudun luostarien mukit käyvät töissä Agia Triadan luostarissa ja siellä on  myös työtekijöitä ja vapaaehtoisia. Ison luostarin pyörittäminen ja ylläpitäminen on varmasti kallista. Luostari hankkii tuloja mm. viinin- ja oliivinviljelyllä ja tuotteitten jalostamisella. Nyt on viininkorjuu käynnissä ja kuukauden kuluttua alkaa oliivienkorjuu. 

Tuotteita myydään luostarin omassa myymälässä, joka on kaunis tila kaariholveineen ja viinikellareineen. Myymälässä pääsee maistelemaan asiantuntijan opastuksella viinejä, oliiviöljyjä ja balsamietikoita vaalean leivän kera. Erityisen mielenkiintoisia olivat balsamicot, joita oli mm. hunajalla tai yrteillä maustettuja. Myymälässä on myös yrttejä, oliiveja, hunajaa ja saippuoita myynnissä - kohtuuhintaan. Litran oliiviöljypullo maksaa noin yhdeksän euroa. Myös luomusertifikoituja tuotteita on myynnissä.

Myymälätila toimii samalla myös luostarin museona. Siellä on esillä vanhoja työvälineitä mm. viini- ja oliiviprässejä, upeita ruukkuja ja astioita sekä vanhoja kirjoituskoneita ja puhelimia. Historia juontaa 1600-luvulle saakka ja vaikka tekniikka on huimasti kehittynyt noista ajoista, on viininvalmistusmenetelmät edelleenkin täysin samanlaisia.

Akrotiri, Kreeta

Agia Triada Tzagaroli eli Pyhän kominaisuuden luostari

Kävin ajelemassa Akrotirin niemimaalla. Siellä sijaitsee mm. lentokenttä, Stavrosin ranta, jossa Zorbas on kuvattu, Seitan limanin ranta sekä Agia Triadan luostari. Luostari oli kuin pieni pala paratiisia maan päällä. Kun astuin sisään luostarin sisäpihalle, sain kierrellä tovin yksikseni ja nauttia paikan pyhyydestä ja ihmeellisestä rauhasta. Rakennuksia reunustavat kaariholvein koristellut käytävät, joilla luostarin pulskat kissat makoilevat. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on luostarin kirkko, joka sijoittuu alueen keskelle. Sitä ympäröi vehmas puutarha ja koko alueen kiertävä tiivis, linnoitusmaisesti rakennettu talojen rivistö. Tältä yläilmoista kuvatulta videolta näkee hyvin luostarialueen.

Alkujaan paikalla oli pieni, yhden munkin ylläpitämä kirkko. Munkin kuoltua kirkko rapautui ja Zangarolin veljekset saivat luvan rakentaa alueelle luostarin 1600-luvulla. Silloin Kreeta oli venetsialaisten vallan alla ja veljekset edustivat kreetalais-venetsialaista mahtisukua. He olivat koulutettuja ja he toivat rakennuskompleksiin tuulahduksen eurooppalaista arkkitehtuuria. Ottomaanien ottaessa vallan ei luostarikaan välttynyt tuholta. Turkkilaiset kutsuivat luostaria nimellä  "Selvili Manastir" eli Luostari jossa on sypressejä - ja niitähän siellä vieläkin on reunustamassa luostariin vievää tietä. 

Luostarin museo on erittäin vakuuttava. Siellä on kokoelma mm. hyvin säilyneitä ikoneja, kirjoja ja asusteita. Vanhimmat esineet ovat 1100-luvulta. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia esineitä siellä on ollut luostarin kukoistuksen aikaan, ennen Ottomaanien ja tulipalojen aiheuttamaa tuhoa. Sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta täällä voi katsoa kuvia luostarin upeasta kirkosta.

Nykyään munkit valmistavat luostarissa luomuviinejä ja -oliiviöljyjä, jotka ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotannossa on myös rakia, hunajaa ja oliiviöljysaippuoita. Tuotteita voi osaa joko luostarin myymälästä tai näin nykyaikaan myös nettikaupasta. 

Kun paikalle pölähti bussilastillinen vierailijoita ja nuoret alkoivat ottaa selfieitä luostarin pihalla, oli minun aika jatkaa matkaa.

Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 2                                                                                               

Museossa on esillä myös taiteilija Antonis Papantonospoulosin näyttely, jossa hän tutkii ihmisen vuorovaikutuksen kehittymistä luolamiesajoista tietokoneaikaan.  Hauskat ja informatiiviset teokset koostuvat kolmesta osasta; kirjoitus-/ kommunikointivälineestä, alkuperäisestä kirjoituksesta ja näistä johdetusta taide-esineestä.        

Tuossa viereisessä kuvassa lähtökohtana on Kreetalta löytynyt minoalaiselta ajalta oleva Faisotoksen kiekko. Siitä voit lukea lisää Knossosta käsittelevästä kirjoituksestani täältä. Kiekkoon on painettu kuvioita - ehkä kivillä, ehkä kepeillä - eikä tänäänkään ole varmuutta mitä kiekossa lukee. Ylläolevassa taideosiossa on viittauksia moderniin muotoiluun eli Ron Aradin Bookworm- eli Kirjamato -hyllyyn.                                                                                            

Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 1

Haniassa, kaupungin laitamilla, vanhalla teollisuusalueella sijaitsee aivan mahtava museo; The Museum of Typography. Typografian museo on rakennettu vanhaan kirjapainoon, jossa aikanaan on painettu mm,  paikallista Haniotika Nea -nimistä sanomalehteä. Kuvittelin museon pieneksi tilaksi, jossa vierailu kestäisi max. 15 minuuttia. Väärin luulin. Museo koostuu kolmesta suuresta hallista, auditoriosta ja näyttelytilasta, joita kierrellessä vierähti pari tuntia. Ja olihan siellä vielä myymäläkin. Painokoneet, vanhimmat 1400-luvulta, oli kunnostettu ja kaikkien koneitten toimintaa esiteltiin myös videoiden välityksellä. Pääsimme myös itse kokeilemaan painamista 1800-luvun painokoneilla. Painokoneet olivat kauniita ja vanhat painopinnat ja -kirjaimet olivat kuin koruja. Onpa museo palkittu muutama vuosi sitten Euroopan parhaimpana museona. Kreetan paikallishistoria on nivottu hienosti yhteen painokoneitten ja -menetelmien sekä lopputuotteiden kanssa. 

Koneitten lisäksi museossa on paljon painotuotteita esillä; kirjoja, sanomalehtiä, karttoja, kirjeitä ja postimerkkejä. Vanhin kirja on vuodelta 1554 ja uusinkin on vuodelta 1772. Esillä on myös ensimmäisen Kreetalla ilmestyneen sanomalehden alkuoperäispainos. Puolessa välissä osittain opastettua kierrosta saimme istahtaa auditorioon katsomaan videota kirjansitomisesta. En olisi uskonut että kirjapainoala voi olla näin monipuolista ja mielenkiintoista.

Haniotika Nea -sanomalehden perustajat Yannis ja Eleni Garedakis olivat intohimoisia keräilijöitä. Vuonna 2005 he päättivät laittaa kokoelmansa kaikkien nähtäville ja perustivat museon. Museossa järjestetään kulttuuritapahtumia kuten konferensseja, teatteriesityksiä ja musiikkitapahtumia. Museo järjestää työpajoja koululaisille ja vuosittain siellä pidetään  kansainvälinen julistekilpailu typografiasta. Voittaneet julisteet on esillä museon auditoriossa seuraavan vuoden. 

Tiedän, ettei tämä aihe herätä suuria intohimoja, mutta kreetankävijät, menkää mukavuusalueenne ulkopuolelle ja vierailkaa museossa!

Margarites, Kreeta 

Margarites, osa 4: Ovet

Lupaan että tämä on viimeinen postaukseni Margaritesin kylästä. Kylä vaan on niin viehättävä ja ovet mielenkiintoisia.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 3: 

The monastery of Christ the Savior and Agios Gedeon

Margaritesin historia juontaa juurensa Bysantin aikaan (noin 400-1453 jaa). Rooman valtakauden jälkeen Ottomaanit valtasivat alueen ennen Kreikan itsenäistymistä. Vuonna 1332 Venetsialaiset polttivat kylän maan tasalle, sillä kyläläiset kieltäytyivät maksamasta veroja Rooman valtakunnalle. Bysantin vaikutukset näkyvät vielä nykyäänkin, erityisesti kirkoissa ja luostareissa.

Vapaasti käännettyä Vapahtajamme Kristuksen ja Pyhimys Gedeonin luostari sijaitsee Margaritesin kylässä kukkulalla, rappujen ja porttien takana. Luostari on rakennettu 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa venetsialaisen Dandolon perheen toimesta. Alueella on pieni hautausmaa ja vielä tänä päivänäkin perheen hauta on nähtävillä ja se on säilynyt hyvässä kunnossa aikojen saatossa. Luostari ei ole säästynyt taisteluilta ja väkivallalta valloittajien vaihtuessa. Ottomaanien valtakaudella turkkilaiset valtasivat  ja ryöstivät luostarin. Legendan mukaan nunnat pakenivat luolaan ja turkkilaisten seuratessa heitä, valkoinen pilvi laskeutui sisäänkäynnin eteen ja esti turkkilaisten pääsy luolaan, pelastaen näin nunnien hengen.

Ottomaanien aikaan luostari muuttui munkkiluostariksi ja se nimettiin yhden sen asukkaista, Saint Gideonin, mukaan. Itsenäisyyden aikaan luostari oli huonossa kunnossa ja tyhjillään. 1990-luvulla luostari kunnostettiin kyläläisten voimin ja nykyään sitä asustaa yksi munkki.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 2: Kapeita kujia ja rähjäromantiikkaa

Margaritesin kylässä ei tiennyt minnepäin katsoa; kaikkialla oli jotain kaunista ja mielenkiintoista. Koko kylä on visuaalinen ja täynnä viehättäviä yksityiskohtia. Oli vaikea valita kuvia tähän postaukseen; kerrankin on kuvien suhteen runsaudenpula!

Kerrotaan, että Margarites on saanut nimensä Elefthernan kuningatar Margaritan mukaan, joka oli häikäistynyt seudun kauneudesta ja antoi käskyn rakentaa alueelle kaupungin kunniaksensa. Toisten mukaan kylä on saanut nimensä marketta -kukan mukaan, joittenkin mielestä bysantin savea tarkoittavasta sanasta magarika” (tai magarikata). Niin tai näin, kylä on kaunis kuin jalokivi.