Amsterdam, Hollanti

Mitä tulee mieleen Dame Ednasta, Elton Johnista tai John Lennonista? Aivan - silmälasit! Tässä rillejä ja tunnelmia Brilmuseumista, Amsterdamista.

Amsterdam, Hollanti

Eilisen Banksy -näyttelyn fiiliksissä bongasin aidon Banksyn Prinsengrachtilla. Päivän kohokohta :)

 

Amsterdam, Hollanti

Aurinko on paistanut tänään täydeltä taivaalta. Käsivarteni ovat pisamia täynnä ja väsymyksestä huolimatta mieli on korkealla. Väistelen pyöräilijöitä ja ihmettelen, miten vähän kaduilla on autoja. Veneet lipuivat kanavia pitkin ja pilven tuoksu leijailee coffee shopeista. Tulppaaneja ei näy, mutta mukuloita on myynnissä hampun siementen vieressä. Tunnelma on rento, eikä kenelläkään tunnu olevan kiire. Tämä on Amsterdam.

Banksyn näyttely hieman arvelutti, mutta olihan se nähtävä. Onko graffititaiteilija enää katu-uskottava pitäessään näyttelyä museossa tai galleriassa? No, ainakin hän on vaikutusvaltainen: Time-lehti oli valinnut Banksyn sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon koko maailmassa. Lontoossa näin Eastendin kaduilla aitoja Banksyjä - aitojahan ne ovat näyttelyssäkin, mutta siitä huolimatta näyttelytila teki niistä varsin pliisuja. Graffititaiteeseen kuuluu tietty lainsuojattomuus ja rouheus, joka näyttelyssä jää puuttumaan. Aiheet tosin puhuttelivat, provosoivat ja hymyilyttivät edelleenkin: kapinallisuus, kapitalismi, laki, politiikka, valta.... Ironista näyttelyssä oli kyltti "uloskäynti myymälän kautta" ja itse myymälä, jossa myytiin banksypinssejä, -avaimenperiä, -vihkoja ym. ym. Aikamoista kaupallisuutta anti-kapitalistilta.

Banksy on sanonut, että jotkut ryhtyvät poliiseiksi luodakseen paremman maailman ja jotkut ryhtyvät vandaaleiksi luodakseen paremman maailman. Totta, aika kaukana vaan näkemykset ja visiot ovat toisistaan. 

Banksyn saattelemana jatkan kuljeskelua kanaalien varsilla. Kumma kyllä, Amsterdamissa ei näy montaakaan grafittia - omalaatuisia gallerioita ja pieniä tunnelmallisia kahviloita sitäkin enemmän. Täällä pieni on kaunista, mittakaava on ihanan inhimillinen.

Amsterdam, Hollanti

Pitkän työputken jälkeen mulla on vihdoinkin kaksi peräkkäistä vapaapäivää. Eilen Merimieskirkolle saapui kuorma Suomesta eli kauppaan saatiin lisää suomalaista ruokaa ja herkkuja myyntiin. Kuormaa oli purkamassa yksitoista ihmistä ja rekkalastin tyhjentäminen sujui todella nopeasti; reilun tunnin kuluttua aloituksesta rekka pääsi jatkamaan matkaansa. Sen sijaan tavaroiden laskemiseen ja esille/varastoon laittamiseen kului useampi tunti. Mutta nyt hyllyt notkuvat ja paljon kysytyt kermaviilit, maksalaatikot ja piimät ovat taas asiakkaiden saatavilla. Tänään oli syksyn ensimmäinen lounas, lohikeittoa, ja talo alkoi taas täyttyä kesälomien jälkeen. Uudella keittiövastaavallamme, Ollilla, taisi olla hieman perhosia vatsassa. Ihan turhaan, keitto oli kotoisan makoisaa ja sitä oli riittävästi. Mukavaa, kun taas oli vilkasta.

Työvuoron jälkeen pikainen suihku ja juoksujalkaa metroon ja  Amsterdamin bussiin. Belgiassa on paljon halpabussiyhtiöitä. Matka Flixbussilla Brysselistä Amsterdamiin kesti kolme tuntia ja maksoi 11 euroa. Saavuin perille illalla nälkäisenä ja väsyneenä. Hotelliin, illalliselle ja aikaisin nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja uudet seikkailut.

Bryssel, Belgia

Brysselin taidemuseossa, Bozarissa, oli illalla opastettu kierros valokuvanäyttelyyn. Näin luin englanninkielisestä esitteestä. Kierroksia oli kuitenkin kaksi - ranskaksi ja hollanniksi. Opas olisi ollut valmis vetämään hollanninkielisen kierroksen englanniksi, sillä hänen mukaansa hollanninkieliset ovat avoimia muille kielille. Ranskankielisiltä olisi turha edes kysyä. Ja näin sanoi siis paikallinen. Koska kuitenkin olin ainoa englanninkielinen, päätin kiertää näyttelyt yksin. 

Kierroksen jälkeen lähdin katsomaan Sablon aukioilla torstaisin olevia After work partyja. Meno oli kuitenkin sen verran vaisua, että jatkoin matkaa aukiolta lähteville pikkukujille. Impasse Saint-Jacques (kuvassa) oli aivan ihastuttava pieni kuja, jonka loppupäässä oli pieni viehättävä aukio. Kujalla oli taidegallerioita, joista monet olivat erikoistuneet afrikkalaiseen taiteeseen. Galerie ST. Jacques´ssa sain sitten sen opastetun kierroksen, jonne olin alunperin lähtenytkin. Innokas galleristi kertoi tarinoita taideteoksista ja taiteilijoista, jotka ovat erittäin tunnettuja Belgiassa. Kyseessä oli taiteilijaryhmä nimeltään COBRA. Nimi tulee taiteilijoiden kotipaikoista Kööpenhaminasta, Brysselistä ja Amsterdamista. Avantgardistinen ryhmä toimi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina vain muutaman vuoden, mutta heidän vaikutuksensa on ollut suuri Belgian taide-elämässä. Galleristi tunnisti minut suomalaiseksi aksentistani. Hänellä on kuulemma muutama vaikutusvaltainen suomalainen taiteenkeräilijä asiakkana.

Viereisellä Impasse Saint-Annella oli mm. Eroottisen ja myyttisen taiteen museo M.I.M. Vaikka en ihan vähästä säikähdä, jätin museon toistaiseksi väliin. Afrikkalaisten patsaitten lisäksi sisällä oli Tintti-aiheisia maalauksia, jotka olisin mieluummin jättänyt näkemättä ja säilyttänyt Tintistä sen viattoman ja niin naiivinkin mielikuvan.

Kotimatkalla ohitin Korean kulttuurikeskuksen. Sisällä näytti olevan avaajaiset, joten menin ovelle ja kysyin kohteliaasti, olenko tervetullut sisälle. "Welcome, madam" minulle toivotettiin ja ojennettiin kuohuviinilasi. Sarjakuvaviikonlopun kunniaksi keskuksessa avattiin korealais-belgialaisen sarjakuvan näyttely korealaisten cocktailpalojen ja musiikin kera. Tänään avautuu siis Brysselin vuotuinen sarjakuvafestivaali. Harmi, että olen viikonlopun tiiviisti töissä, mutta yritän ehtiä käymään festareilla. Luvassa olisi ainakin ilmapalloparaati ja autokulkue - sarjakuvateemalla tietenkin.



                                                                                                                                                         

 

Bryssel, Belgia

Viikonloppuna Cinquantenaire -puisto, joka on muuten alkujaan ollut armeijan harjoituskenttä, muuttui suureksi pelilaudaksi.  Kaiken kaikkiaan pelejä - enimmäkseen lautapelejä - oli esillä ainakin sata. Puistoon oli pystytetty 71 telttaa ja joka teltassa pelattiin eri peliä. Ainoat pelit, jotka tunnistin, olivat shakki ja supisuomalainen mölkky. Kaikki halukkaat saivat osallistua peleihin ilmaiseksi. Pelejä oli todella monenlaisia: yksinkertaisia, monimutkaisia, lapsille, aikuisille, lauta-, noppa-, palikka-, koordinaatio-, taktiikka- seura- rooli- larppaus- ja paljon, paljon muita pelejä. Nyt opin senkin, että roolipeli ja larppaus ovat kaksi eri asiaa: larppaus on vain yksi roolipelin muoto eli live-peli (sille ei taida olla suomenkielistä sanaa). Pelisuunnittelijoilla oli oiva tilaisuus testata pelejään ja saada suoraa palautetta pelaajilta. Joka vuosi yli tuhat uutta peliä lanseerataan maailmalla ja kilpailu on kovaa myös myyntirintamalla. 

Tapahtuma laajeni puistosta Military Museumiin eli Historialliseen sotilasmuseoon; vihdoinkin pääsin sinne sisälle. Museo on hulpeassa art deco -rakennuksessa ja sisältä se on hieno hallimainen tila, jonka katossa roikkuu lentokoneita. Siellä oli työpajoja, pelikirppis, kilpailuja sekä yön yli kestänyt peliturnee. Arvovaltainen raati testasi uusia pelejä ja valitsi niistä parhaat loppuäänestykseen. Viime kädessä yleisö sai valita tästä joukosta tämän vuoden parhaan pelin. Valitettavasti en löytänyt mistään tietoa tämän vuoden voittajasta.
  
Tapahtuma oli kerännyt puistoon paljon porukkaa myös piknikille ja pelaamaan perinteisiä puistopelejä kuten jalkapalloa, petanguea, frisbeetä, sulkapalloa.... Pieni sadekuuro päivän aikana ei tahtia haitannut, silloin peliteltoissa tunnelma tiivistyi entisestäänkin. Perinteiseen tapaan ravintolateltoissa tarjottiin virvokkeiksi olutta ja makkaraa ja kun Belgiassa ollaan, myös vohveleita.

Bryssel, Belgia

 

Olen muutaman kerran kävellyt kalaravintola - tai oikeammin kalabaari - Noordzeen ohi ja aina se on ollut tupaten täynnä. Sen siis täytyy olla hyvä. Sen ruokaa voisi kuvailla rennoksi ja rehelliseksi gourmèe street foodiksi. Tänään iltapäivällä siellä oli tilaa, joten päätin syödä siellä myöhäisen lounaan. Kävin valitsemassa annoksen ikkunasta tarjoilijan opastuksella. Kalat olivat kuin näyteikkunassa ja tarjoilija kertoi mitä ne ovat ja kuinka ne valmistetaan. Tarjolla oli simpukoita, katkarapuja, tonnikalaa, makrillia, hopeakalaa, merianturaa, ostereita.... grillattuna, friteerattuna tai hampurilaisina. Jokaiseen annokseen kuuluu salaattia, tartarkastike ja sitruuna. Ruuat valmistetaan ulkona, kadunkulmassa. Menin kadun toiselle puolelle, aukion reunalle, pystypöytään odottamaan annokseni valmistumista ja nimeni huutamista. Yleensä nimeni vääntyy muotoon Janna, englantilaisittain lausuttuna. Niin nytkin.

Koska ollaan Belgiassa, söin sinisimpikoita. Ja koska en erityisemmin pidä niistä, otin ne friteerattuina - ei siis ihan oikeaoppisesti. Lisäksi vielä grillattuja katkarapuja. Annokset ovat hinnaltaan kahdeksan euroa ja kooltaan puolikkaita. Eli siis kahdella annoksella nälkä lähtee. Kyytipojaksi join kuivaa valkoviiniä. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, kännykällä sain vain surkeita kuvia. Mutta siinäpä hyvä syy käydä uudelleen Nordzeessa.