Strasbourg, Ranska

Nyt seuraa mainospala. Hotellini Graffalgar on edullinen ja mielenkiintoinen taidehotelli Strasbourgin keskustan laidalla. Jokaisella huoneella on oma tarinansa ja huoneet ovat eri taiteilijoiden maalaamia. Minun huoneeni oli nimeltään "Le nid douillet" eli kodikas pesä (alin kuva) ja sen seinämaalaukset on maalannut paikallinen taiteilija Missy. Lintuhahmot ovat kyllä vähän vihaisen näköisiä tervävine koukkunokkineen, mutta hyvin tuli uni kodikkaassa pesässä.

 

Köln, Saksa ---> Strasbourg, Ranska

Olen antanut Saksalle jälleen kerran mahdollisuuden. Ja jälleen kerran - ei nyt ihan Seppo Rädyn sanoin, mutta kuitenkin - joudun toteamaan, että Saksa ei kyllä ole minun maani (Berliini on sitten asia erikseen). Vaikka kaikki toimii täydellisesti; aikataulut pitävät, kaikkialla on siistiä ja järjestelmällistä, pankkiautomaatteja löytyy tarvittaesaa, hanavesi on hyvää, ruoka on edullista, juomista puhumattakaan - pienen oluen saa 1,60 eurolla. Saksalaiset ovat tolkun kansaa; ahkeria, säästäväisiä ja kaikin puolin kunnollisia. Saksalaiset ovat mestareita kierrättämisessä, niin roskien lajittelussa kuin materiaalien uudelleen käytössäkin. Kieltäkin ymmärrän kohtuullisesti, mutta silti Saksa tuntuu raskaalta, ankealta ja vähän tylsältäkin. Ei mene meidän energiat yksiin, ei. Ehkä kaikki on liian jämptiä ja ihmiset liiankin maanläheisiä. Missä on kaikki hauskuus ja höpsöttely?

Helpottuneena hyppään Auroren kyytiin (kyydin löysin jälleen blablacar -sivulta) ja matkaamme punaisella Ford Fiestalla kohti Ranskaa ja Strasburgia. Tuntuu vähän kun kotiinpäin menisi. Ehkä ranskalainen, hieman boheemi mentaliteetti on lähempänä omaani ja siksi viihdyn siellä paremmin. Ja muutenkin mitä etelämmäksi mennään, sitä rennommaksi meno muuttuu.

Aurore jätää minut hieman keskustan ulkopuolelle, ottaa toisen matkustajan kyytiin ja jatkaa matkaa. Minä otan ratikan rautatieasemalle ja lähden sieltä kävelemään hotellille, jonne saavun illalla juuri ennen yhdeksää - respa menee yhdeksältä kiinni. Hotelli sijaitsee näköjään "pikku-Afrikassa", katukuva on varsin värikäs. Ja niin on hotellikin. Jokaisen huoneen on sisustanut eri taiteilija, minun huoneeni Missy, mutta palaan siihen myöhemmin. Nyt ei kuvien lataaminen onnistu, joten jääköön kuvat myöhemmäksi.

 

Köln, Saksa

 

Kristus istuu palolaisveneessä. Istuessani Kölnin katedraalin kovalla ja pitkällä penkillä ihmettelin paikan massiivisuutta ja sen rikkauksia. Käytävät täyttyivät ihmisistä, jotka räpsivät kuvia lasimaalauksista, lattiamosaiikeista, patsaista... Paikka ei tuntunut kovin pyhältä eikä nykyaikaa edustavalta - kunnes saavuin katedraalin viimeisimpään nurkkaan. Sinne oli tuotu Maltan armeijan pelastama kalastusvene, joka oli kuljettanut Välimeren yli Libyasta Italiaan noin sata pakolaista. Ja vene oli vain seitsemän metriä pitkä. Taustalle oli heijastettu kuvia pelastusoperaatiosta. Sanomattakin lienee selvä, etteivät kaikki matkaan lähteneet selvinneet hengissä perille. Teos oli koskettava ja tuli tunne, että kirkko sittenkin välittää heikompiosaisista.

Ludwigissa, Kölnin kaupungin museossa, törmäsin samaan teemaan toiselta puolelta maapalloa. KCHO:n teos "La Regata" kuvaa yhtä Kuuballe kuuluvista saarista ja sieltä poislähtemistä. Teos tuo mieleen lähtöön valmistautumisen ja pakenemisen. Kaikki pienet veneet ovat suuntautuneet samaan suuntaan, muodostaen yhdessä ison aluksen. Teoksesta heijastuu päättäväisyys ja päämäärätietioisuus. Taustalla olevassa sinisävyisessä ja valoisassa teoksessa on teksti "New York", joka voisi kuvastaa sitä "parempaa tulevaisuutta". 

"The world is made of migrations" sanoo KCHO. Eli maailma on tehty siirtolaisuudesta.
    

Bryssel, Belgia ------> Köln, Saksa

Treffasin Cadyn Brysselin rautatieaseman lähellä sijaitsevan hotelli Ibiksen pääsisäänkäynnin edessä. En edes tiennyt, onko Cady tyttö vai poika. Sen tiesin, että hänellä on harmaa Audi A4 ja hänen kyydissään pääsisin Brysselistä Kölniin kahdeksallatoista eurolla. Matkaseuraksemme saimme vielä sveitsiläisen Nathalien ja afrikkalaistaustaiset sisarukset, joiden nimet menivät minulta ohi. Kolmekymppinen Cady oli lähtöisin Tunisiasta - ja siis mies.

Bongasimme toisemme blablacar.com -sivustolta, jossa reissaajat ja autoilijat voivat kohdata toisensa. Kuljettaja kertoo määränpään, reitin, matka-ajankohdan ja määrittelee itse kyydin hinnan. Matka varataan ja maksetaan sivuston kautta. Sitten vaan viestitellään ja varmistetaan, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kätevää, sosiaalista, ekologista  ja ekonomista.

Kuten muuallakin sosiaalisessa mediassa, sana kiirii myös blablacar´ssa nopeasti. Kaikki voivat arvioida ja pisteyttää toisensa, eikä armoa aina tunneta. Yleensä arviot ovat lyhyitä ja kohteliaita, mutta Cadyn kohdalla oli pari negatiivista kommenttia. Mietin hetken, hyppäänkö hänen kyytiinsä vai en, mutta määränpää ja ajankohta olivat niin sopivat. Häntä moitittiin mm. itsekkyydestä musiikin valinnan ja volyymin suhteen, pissataukojen päättämisestä, kovaan ääneen puhelimeen puhumisesta.... Aina ei oikein tiedä, onko palautteenantaja hemmoteltu nipottaja vai kritiikin kohde todellakin hankala. Ainakin meidän matkalla äänestettiin mitä radiokanavaa kuunnellaan ja Cady kysyi meiltä taukojen tarpeesta. Puhelimeenkin hän puhui hillitysti. Ehkä hän oli ottanut opikseen saamastaan palautteesta.

Cady jätti meidät Kölnin rautatieaseman kupeeseen. Ensinäkymä kaupungista oli  V A L T A V A  katedraali; hyvä kun kuvaan mahtui!

Bryssel, Belgia

Eilen laitettiin Merimieskirkko kesäteloille, tänään hoidin omia asioitani ja huomenna lähden reissuun.

Meiltä neljältä ihmiseltä meni kokonainen päivä siivotessa keittiötä ja raivatessa varastoja. Itse asiassa luulin ettei yksi päivä riittäisi - onneksi olin väärässä. Keittiö siivottiin lattiasta kattoon ja varasto järjesteltiin uudelleen. Jääkaapit ja pakastimet tyhjennettiin ja niitähän täällä on toistakymmentä. Samalla tuli tehtyä pienoinen inventaario, nyt voin sanoa tietäväni mitä meillä on käytössä ja myynnissä. Myyntiartikkeleita on yli kolmesataa ja vieläkin eteeni tulee tuotteita, joita en ole olevinaan koskaan nähnyt. Päivä lopetettiin ja loma aloitettiin lasillisille kuohuvaa. Samalla jätettiin jäähyväisiä nyt pois lähteville vapaaehtoisille.

Tänään on sitten pyykkipäivä. Vein saumasta rikki menneet housut ompelijalle, ja koska työ oli hänen mielestään mitätön, ei hän olisi ottanut siitä mitään maksua. Kaivoin kukkaron pohjalta kolikoita ja lopulta hän suostui ottamaan kolme euroa. Perusteluna oli myös se, että hän ompeli mustat housut valkoisella langalla. Sovimme, että värjään valkoisen langan mustalla tussilla, niin kukaan ei sitä huomaisi. Hyvä diili, kelpasi mulle mainiosti.

Huomenna lähden Kölniin ja siitä sitten etelää kohti, mahdollisesti Sveitsiin ja Lichtensteiniin. Ja kotiin, Brysseliin, sitten Ranskan kautta. Tai sitten jonnekin ihan muualle.....

Leuven, Belgia

Leuvenin pikkukaupunki sijaitsee Brysselin kupeessa, noin puolen tunnin junamatkan päässä. Leuven on merkittävä yliopistokaupunki, siellä sijaitsee vanhin vielä toiminnassa oleva katolinen yliopisto. Myös suurin panimo, Stella Artois, sijaitsee Leuvenissa. Olisin halunnut vierailla siellä, mutta viikolla panimo on avoinna vain ryhmille, joten tyydyin maistelemaan olutta yhdellä Leuvenin pubeista. Keskiaikainen kaupunki vaikuttaa hyvin siistiltä, rauhalliselta ja hyvin toimeentulevalta. 

M museo oli aivan loistava. 2009 perustettu museo on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen. Se koostuu kahdesta vanhasta osasta ja kahdesta uudesta osasta, jotka on yhdistetty toisiinsa lasikäytävillä. Ja rakennusten keskelle jää viehättävä sisäpiha. Kahvila on rakennettu uudisrakennuksen katolle, josta ylläoleva kuvakin on otettu. Ympäristö soveltuu hienosti sekä keskiaikaisen että nykytaiteen esittelyyn. Esillä oli mm. suomalaisen Salla Tykän videoita. Oli aika yllättävää kuulla käytävällä suomen kieltä ja nähdä hämärässä huoneessa videolla suomalaista maisemaa ja niin suomalaisen oloisia ihmisiä. Nuo kivenmurikat ovat osa  itävaltalaisen Aglaia Kondradin näyttelyä, joka käsittelee kaupunkien muodonmuutosta aikojen saatossa. 

Matkailuinfosta sain kartan, johon oli merkattu katutaidereitti. Reitti kulki kaupungin puistossa, mutta löysin vain osan taideteoksista, jotka oli maalattu sähkökaappeihin. Harmi. Puiston laidalta löytyi ihana kasvisravintola, Lukemieke, josta sai aivan ihanan herkullista lounasta! Erikoisuutena oli, että asiakkat itse kävivät täyttämässä vesikannunsa puutarhassa, kasteluletkun hanasta.

Brygge, Belgia

Vapaapäivä ja päätin lähteä Gentiin. No, päädyin sitten kuitenkin Bryggeen. Sama juna vie molempiin paikkoihin, jos vain osaa nousta junasta pois oikealla asemalla. Olin junan viimeisessä vaunussa ja kun juna saapui Gent-Sint-Pieters -asemalle, luulin asemaa joksikin Gentin esikaupunkiasemaksi, sen verran pieneltä se näytti. Juna vei sitten Bryggeen ja hyvä niin, sielläkin oli tarkoitus joku päivä käydä. 

Gentin matkaopas laukussani lähdin kiertelmään kauniin kanavakaupungin mukulakivikatuja. Bryggessä on kymmeniä kauniita kaarisiltoja, joista kaupunki on saanut nimensä. Nykyään Brygge elää matkailusta ja kaupungissa on kokoonsa nähden paljon hienoja hotelleja ja ravintoloita, mm. kolmen Michelin tähden ravintola De Karmeliet. Tänään sattui onneksi olemaan hiljainen päivä. Keskiaikainen keskusta-alue oli kyllä täynnä turisteja, mutta kun meni pari korttelia kauemmaksi, olivat kadut varsin autioita.

Valkoiset joutsenet ovat Bryggen symboli ja niitä on kanaleissa silmiinpistävän paljon. Tarina kertoo, että bryggeläiset ovat joutuneet huolehtimaan niistä 1400-luvulta lähtien rangaistukseksi kuninkaan neuvonantajan, Lanchalin  tappamisesta. Lanchalin nimi tarkoittaa pitkäkaulaa ja hänen sukuvaakunassaan esiintyi joutsenia. Joutsenista huolehditaan edelleenkin ja niiden nokkassa on kuulemma B-kirjain Bryggen merkinä. 

Toinen erikoisuus Bryggessä on Jeesuksen veri, jota väitetään olevan kristallipullossa, jota säilytetään Pyhän veren kappelissa. Vuosittain se tuo kymmeniätuhansia pyhiinvaeltajia kaupunkiin. Helatorstaisin järjestetään juhlakulkue, jossa Jeesuksen veri on pääosassa.

Vaikka suklaapavut ovatkin alkujaan Meksikonlahden rannalta, peruna Perusta, timantit enimmäkseen Afrikasta ja oluttakin ranskalaiset ovat parannelleet, ovat belgialaiset omineet ne kaikki itsellensä. Bryggestä löytyy museoita niin ranskalaisille perunoille (ja nimihän ei viittaa Ranskaan, vaan Belgiassa asuviin ranskankielisiin), timanteille, oluelle ja suklaalle. Myös taiteilijat, joista Brygge on tunnettu, olivat kotoisin enimmäkseen Hollannista.

Brygge on toiminut monen elokuvan näyttämönä. Elokuvan Kukkoilijat (In Bruges) loppusanoina päänäyttelijä, Collin Farrellin esittämä Ray toteaa: ”helvetti on Bruggessa vietetty ikuisuus”. Ilmeisesti kaikella kauniilla täytyy olla myös se synkkä puolensa.