Di Linh - Mui Ne - La Gi, Vietnam

Tänään lähdettiin laskeutumaan vuoristosta rannikolle. Maisemat olivat sanoin- kuvaamattoman kauniita. Vihreän eri sävyjä, korkeusvaihteluita, serpenttiiniteitä. Ja taas pysähdeltiin pippuri- ja currypelloille, teeplantaaseille ja rannikolle tullessa dragonhedelmäviljelmille. Vuoristossa vierailtiin vähemmistökansan Bahnarin kylässä. Kuljimme kylän raittia ja jutelimme ihmisten kanssa. He olivat vähintään yhtä uteliaita minun suhteeni kuin minä heidän.

Rannikolle tultaessa lämpötila nousi rajusti ja täytyi taas suojata itseään auringolta. Suuntasimme Mui Neen, jossa ihailimme hiekkadyynejä ja kalastajakylää. Dung ei halunnut jäädä yöksi Mui Neen, sillä siellä on paljon venäläisiä. Minä en halunnut jäädä sinne, sillä se oli varsinainen turistirysä: hotellia toisensa vieressä, jotka olivat valloittaneet rantaviivan, eikä rantaa ollut ulkopuolisilla asiaa. Jatkoimme siis yöksi La Giin. Dungille taisi sattua pieni arviointivirhe, sillä "viimeinen tunti" muuttui kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Aurinko laski ja jouduimme ajamaan pimeässä. Tiet olivat huonossa kunnossa ja vauhti sen mukaista. Ainoita valopilkkuja olivat vastaantulevien mopojen lisäksi dragonviljelmät, joissa jokainen puu oli valaistu yhdellä lampulla. Ja yhdessä tarhassa oli arviolta sata hedelmäpuuta. Eksyimme pari kertaa, mutta onneksi kysymällä päästiin perille. Dung on loistava opas, asiallinen ja tietää paljon. Hän jaksaa kertoilla tarinoita niin historiasta kuin luonnostakin ja on mukavan luonteva ja huolehtivainen. Hotelliin päästyämme selvisi, että meille oli varattu vain yksi huone ja hotelli oli täynnä. No, ei kun uutta majapaikkaa etsimään. 

En oikein tajuakaan, kuinka paljon olen nähnyt ja kokenut yhden päivän aikana, kuinka ihania ihmisiä tavannut ja maistanut taas uusia ruokia ja makuja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka elämä voi olla näin ihanaa. Nyt nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna.

Da Lat - Di Linh, Vietnam

Easy Riders

Tänään alkoi matkamme Da Latista Ho Chi Minh Cityyn. Aikaa on varattu kolme päivää ja matkasuunnitelma on joustava. Oli hienoa kulkea maaseutua pitkin ja pysähdellä peltojen reunaan ihmettelemään riisipeltoja ja riisisadon korjaamista. Da Latin alueella viljellään paljon kukkia mm. liljoja, ruusuja, kerberoja. Paikalliset ovat ylpeitä kukistaan, sillä riisinviljely on heistä hieman rahvaanomaista. Myös kahvista vietnamilaiset ovat ylpeitä, kasvatetaanhan täällä maailman kalleinta kahvia, joka on jalostettu weaselin (kissaeläin) suolistossa. Siis eläimiä ruokitaan kahvipavuilla ja kahvipavut kerätään eläinten ulosteesta, joista sitten saadaan maailman parasta, tai ainakin kalleinta, kahvia.

Iltapäivällä vierailimme onnellisen buddhan luona - aivan ihana naurava patsas, jonka nähdessään ei voi olla nauramatta. Olisin niin halunnut jakaa kuvan kanssanne! Vesiputouksilla meille tapahtui pieni haaveri; Dungin ottaessa kuvaa minusta, onnistui hän jotenkin kummasti tyhjentämään muistikorttini ja sekoittamaan kameran totaalisesti. Kymmenen minuuttia harmitti todella paljon, sitten jo pystyin nauramaan asialle. Sattuuhan noita. Tuo ylläoleva kuva on otettu aamulla kännykkäkameralla ja seuraava kuva sitten muistikortin tyhjentämisen jälkeen. Ja uskokaan vaan, kimpusin pelonsekaisin tuntein keskelle vesiputousta vain kuvan ottamista varten ja nyt se on sitten jossain bittiavaruudessa.

Lisäksi pysähtelimme turuilla ja toreilla, hedelmiä maistellen ja maailmanmenoa ihmetellen. Matkanvarrella tapasimme aivan ihania ihmisiä, jotka kielimuurista huolimatta osoittivat ystävällisyyttän ja vieraanvaraisuuttaan. Tänään elämä tuntui erityisen hyvältä.

Kaarina, joko olet ollut Harrikan kyydissä ;)

Da Lat, Vietnam

 

Iltapalaksi soijamaitoa ja bataattilohkoja. Tosin bataattilohkot oli uitettu sokerissa, joten mausta niitä ei bataatiksi tunnistanut. Soijamaito maistui hieman karvaalle, kuulemma vihreistä pavuista tehty soijamaito olisi ollut paremaan kuin mustista pavuista tehty. Tiedä häntä sitten. Vietnamilainen ruoka on ollut yllättävän mautonta, aina joutuu itse lisäämään chiliä. Ruokalistalla on useita kasvisruokia, mutta kun saat annoksen eteesi, on siinä usein lihaa mukana. Vietnamilainen kahvi on todella vahvaa, pavut on paahdettu voissa ja kahviin lisätään suolaa kitkeryyden taittamiseksi. Vesi suodatetaan hitaasti, puolen kupin suodattamiseen menee viitisen minuuttia. Kahvista on saatavana myös makea versio, silloin kahvipavut myös karamellisoidaan. Ja kahvin lisuukkeeksi tuodaan aina teetä.

Da Lat, Vietnam

Gaudi on saanut kilpailijan vietnamilaisesta Hang Nga´sta. Ja kuten Sagrada Familia myös Crazy House taitaa olla ikuisuusprojekti, sitä on rakennettu viimeiset 24 vuotta eikä vieläkään näy valmista tulevan. Crazy House koostuu useasta rakennuksesta ja toimii nykyään hotellina, jossa on kymmenen huonetta. Da Lat on sekoitus ranskalais-, neuvostoliittolais-  ja vietnamilaisarkkitehtuuria, iloinen sekamelska. Rinnakkain harmaa betonibunkkeri ja värikäs ranskalaistyylinen villa.

Täällä on yllättävän viileää, 20-24 astetta ja se tuntuu kylmältä 30 asteen jälkeen. Iltapäivällä satoi vettä ja mikäpä sen mukavampaa, kuin mennä sateen ajaksi kasvohoitoon. Mielenkiintoinen kokemus, varsinkaan kun ei ole yhteistä kieltä, eikä oikein tiedä rutiineja. Tähän kasvohoitoon sisältyi myös hiustenpesu. Hauskaa oli ja ihokin tuntuu nyt niin siloiselta.

Ja missäpä muualla torimuija tuntisi olonsa kotoisaksi kuin torilla :)

Da Lat, Vietnam

Makuubussilla vuoristoon. Bussissa on istuinsänkyjä kahdessa kerroksessa ja kolmessa jonossa. Ja kuten aina Aasiassa, ilmastointi täysillä! Da Latissa ilma on ihanan viileää, eka kertaa laitoin pitkähihaisen päälle.  Da Lat on epäaasialaisen siisti, rauhallinen, hallittu ja kaunis kaupunki. Yllättävää, ettei edes kaupungin reunamilla ollut slummia tai epäsiistiä aluetta. Kaupunki on vihreä ja joki halkoo keskustaa. Täällä näkyy kolonialismin ja Ranskan vaikutus erityisesti arkkitehtuurissa ja leivoskulttuurissa.

Bussista ulos astuttuani törmäsin Easyrideriin, paikalliseen moottoripyöräjengiläiseen. He tarjoavat turisteille kiertoajeluja ympäri maaseutua, päivän reissusta jopa kymmeneen päivän turneeseen. Heillä on kuulemma hyvä maine ja he ovat ylpeitä työstänsä. Täytyypä tehdä lähempää tuttavuutta heidän kanssaan.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Ruokaa, ruokaa, ruokaa...

My Tho, Vietnam

Bussilla pari tuntia  HCMC:stä lounaaseen, My Tho`on, Mekong-joen varrelle. My Tho on unelias pikkukaupunki, joka on nopeasti nähty. Taidan itse olla täällä suurin nähtävyys. Ihmiset ovat positiivisen uteliaita, muuta eivät tungettelevia. Kävin myös Ben Tre´ssä, joka on alueen suurin saari. Ben Tre on moderni ja värikäs paikka, paikalliset kutsuvat cityksi, minä kyläksi.   

Halusin veneilemään ja fiilistelemään yhtä maailman pisimmistä joista, jota vietnamilaiset kutsuvat Cuu Longiksi. Aluetta kutsutaan myös riisikulhoksi sen viljavuuden takia. Ajattelin vuokrata veneen rannalta, mutta nähtyäni ne ja varoitukset, muutin mieleni. Miehistö ei puhunut englantia, joten homma tyssäsi aika nopeasti. Eli siis takaisin rivituristiksi. Menin turistitoimistoon ja siellä lyöttäydyin neljän singaporelaisen seuraan. Lähdimme oppaan ja kuskin kanssa veneilemään lähisaarille. Matka oli kuin vierailu huvipuistossa, kaikki vaikutti lavastukselta ja sitähän se tavallaan olikin. Meille turisteille esiteltiin kookoskarkkien ja hunajan valmistusta, esitettiin kansanlauluja, myytiin ja tyrkytettiin kaikenlaista ja lopuksi kerättiin tippejä. Huh huh! Rasittava reissu ja muistuipa taas mieleeni, miksi kuljen mieluummin yksin kuin massojen mukana.

Illalla My Thon rantabulevardi valoineen ja puistoineen toi mieleeni Pariisin - jos unohti aasialaiset ja talonrötisköt. Mutta yllättävän kaunis ja lumoava paikka. Illalla näin kaupungissa kaksi muuta länsimaalaista, kreikkalaiset Manoliksen ja Constantinin. Lyöttäydyin heidän seuraansa; lika barn lekar bäst.