Kuvia Kathmandusta

Tänään sain osallistua nepalihäihin. Huovutuspajasta R meni naimisiin P kanssa. He tutustuivat kuukausi sitten ja samantien mies kosi häntä. Nepalissa yleensäkin naimisiin mennään nopeasti ja melkein kaikki avioliitot on järjestettyjä - tämäkin. Häitä juhlittiin hinduseremonioin eikä kaikki symboliikka avautunut minulle. Morsiamen puolelta oli vain naisviereita ja sulhasen puolelta vain miesvieraita. Suurin osa naisista oli pukeutunut punaiseen sariin ja morsiamen asua vaihdettiin pitkin päivää. Minun hillitty meikkini ei kalvannut juhla- meikiksi vaan minut meikattiin uudelleen räikeillä väreillä, meikkejä säästämättä! 

Morsian muuttaa illalla sulhasen luokse ja jättää vanhan elämän taakseen. Häissä sulhanen oli iloinen, mutta morsian oli todella surullinen ja itkeskeli vähän väliä. Vaikka avioliitto on järjestetty, saa morsian  itse päättää avioituuko vai ei - kukaan ei häntä pakota.

Nepalissa vietettiin äitienpäivää tämän viikon torstaina. Toimistomme työntekijä Mandira, kutsui minut illalliselle isovanhempiensa luokse. Tyttäret olivat laittaneet kymmenisen ruokalajia vanhemmilleen ja lisäksi annettin lahjoja kuten hedelmiä, kananmuna, makeutusjauhetta... Myös isä sai lahjoja. Tyttäret pyysivät isältä siunausta suutelemalla tämän jalkaa ja isä antoi siunauksensa koskemalla jalalla tyttäriensä otsaa.

Mandiran perhe on aika tyypillinen nepalilaisperhe. Eno eli vanhin poika asuu perheineen isovanhempien talossa. Tyttäret on naitettu toisiin sukuihin, eivätkä he käy vanhempiensa luona usein. Tyttönä Mandiralla on tiukka kuri, mutta hänen nuorempi veljensä voi viettää hyvinkin vapaata elämää. 

Kuvia Tansenista

Lomalta tultuani, heti seuraavana aamuna lähdimme kenttämatkalle Palpaan, Tanseniin. Meillä oli kahden päivän ompelu/virkkaus/punontatyöpaja fyysisesti vammaisille sekä sokeille. Madanpokharan self-help center oli ostanut (halvan kiinalaisen) ompelukoneen ja ennenkuin pääsimme edes alkuun, oli kone jo rikki. Siispä korjaaja paikalle (ei kuvassa) ja odottelemaan.

Oli erittäin haastavaa opettaa kädentaitoja sokeille, mutta muitten näkevien asukkaitten opastuksella se kuitenkin onnistui kohta- laisen hyvin. Nepalilainen työskentely on varsin rentoa, eikä ihmisillä tunnu olevan minkäänlaisia suorituspaineita - se tehdään, mikä jaksetaan. Porukasta erottui kaksi tyttöä, jotka opettelivat ompelemaan kaksi päivää sinnikkäästi ja heidän sitoutumisensa kumosi kaikki pienet vastoinkäymiset.

Loman kruunasi liitovarjoilu - mahtavaa, jihuu!!!

5. päivä Ghandruk - Nayapul - Pokhara

Viimeinen aamu ja matka takaisin tuttuun ja turvalliseen maailmaan alkaa. Kävelyä kauniissa säässä ja luonnossa kolme tuntia, sitten tsekkasimme itsemme ulos Nayapulin check pointilla ja otimme taksin kohti Pokharaa. 

Trekki oli ikimuistoinen ja opin tuntemaan itseäni taas hieman paremmin mennessäni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Vaikka kylät olivat kauniita - vuorista puhumattakaan - kaupunkilaistyttönä tunsin pientä ahdistusta vuorilla, 1-2 päivän kävelymatkan päässä lähimmästä tiestä. Ja todella säälittävää; tunsin iloa ja helpotusta, kun näin poistullessamme ensimmäisen auton!