Päiväreissu Banepaan, Dhulikheliin ja Namo Buddhaan.

Neljän tunnin vaellus ja miljoona rappua! Tai siltä ainakin tuntui. Shivapuri Nagarjuan luonnonpuisto Kathmandun lähellä.

Kuvia uusilta kotikulmilta

Osa viime viikolla EPSAssa kuvatuista tuotteista. Tuotteet ovat hyvin tehtyjä ja kivan näköisiä. Mutta: kaikki tekevät samoja tuotteita ja kaikissa kaupoissa on myynnissä tasan tarkkaan samat tuotteet, samaan hintaan. Olen kuvitellut, että kiinalaiset ovat mestareita kopioimisessa, mutta niin ovat nepalitkin. 

EPSAssa on lahjakkaita ihmisiä, joilla on luovuutta ja omia visioita, mutta jostain kumman syystä he eivät luota itseensa ja suunnittelemiinsa tuotteisiin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan he valmistavat yhdessä suunnittelemiamme tuotteita, joista he tuntuvat pitävän (joista kuvia myöhemmin).

Kulunut viikko on ollut aikamoista hässäkkää, päivityksetkin ovat jääneet vähiin. Aiemmassa asunnossni ilmeni kaikenlaisia pieniä ongelmia, joten parin hotelliyön jälkeen muutin uuteen kotiin. Minulla on hallussani talon alakerta ja ylemmissä kerroksissa asuu mukava brittiperhe.

Päivisin lämpötila kohoaa lähemmäs 40 astetta ja iltaisinkin lämpöä on yli 25 astetta. Eilen illalla satoi kaatamalla vettä ja ukkosti mahtavasti - aivan kun salamat olisivat täällä megaisoja. Ihanasti sade viilensi ilmaa ja pölyt laskeutuivat hetkeksi. Aamulla kävin lenkillä raikkaassa ilmassa, uusissa maisemissa.

Perjantaina käytiin Mandiran kanssa tutustumassa Forwad Lookingin kauneussalonkiprojektiin. FL kouluttaa vammaisia naisia kosmetologin ja kampaajan työhön ja antaa heille harjoittelupaikan Beauty Parlour´ssaan. Ongelmia tuntuu olevan turhan paljon: liikaa kilpailua, asiakkaittena asenteet vammaisia kohtaan, hinnoittelu, markkinointi, henkilöiden sitoutumuinen..... Asiakkaitten puutteessa tarjouduin koekaniiniksi ja sain lilat raidat hiuksiini. Hinta 300 rupiaa eli alle kolme euroa.

Matkalla käytiin UNESCOn maailmanperintökohteessa    Pashupatinathissa katsomassa hindulaista ruumiinpolttoseremoniaa. Ilmassa leijui paksu savupilvi ja grillatun lihan tuoksu. Suurimman ihmetyksen aiheutti aivojen räjähtämisestä syntynyt pamaus - uskomaton ääni! Vainajan tuhkat heitetään Bagmati-jokeen, jonka vettä pidetään pyhänä. Mm. naiset käyvät tiettyyn aikaan vuodesta upottautumassa jokeen, pitkän elämän ja onnellisen avioelämän toivossa. Todellisuudessa joki on järkyttävän saastunut ja likainen. Tällä hetkellä joki oli myös suurelta osin kuiva. Ajan usein bussilla joen yli ja haju on sietämätön! Ihmiset heittävät jätteensä jokeen ja olenpa nähnyt joessa myös mätänevän lehmän ruhon. Minua ei kyllä saa lähellekään Bagmati-jokea!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Nepalissa vaihtui viime yönä vuosi, nyt eletään vuotta 2070. Olen kysynyt paikallisilta, mistä tämä ajanlasku alkaa ja vastaukseksi olen saanut, että Buddhan syntymästä tai sitten ensimmäisen kuninkaan syntymisestä. Hmm... Koska kyseessä on buddhalainen kalenteri, ensimmäinen vastaus lienee oikea.

Thamelissa, joka on turistikeskus, ei näkynyt eilen illalla juurikaan turisteja, missä lienevät viettäneetkään uutta vuotta. Nepaleja sen sijaan oli liikkeellä runsaasti - nuoria enimmäkseen. Uuden vuoden juhlintaan kuuluivat ilmapallot ja bileet; elävää musiikkia, isoja porukoita ja tanssia. Poikkeuksellisesti ravintolat saivat olla auki 01.00 saakka, normaalin 00.00 sijaan. Kaiken kaikkiaan juhlinta oli siistiä ja iloista, känniörveltäjiä ei katukuvassa näkynyt.

Onnellista alkanutta vuotta 2070 kaikille ystäville ja tutuille!!!