Matka Kathmandusta Tanseniin taittui autolla, paikallisbussilla ja jeepillä. Kilometrejä 200, tunteja 9 => ryytynyt olo. Lounastauolla dal bathia joka sisältää riisiä, linssikeittoa, tulista pikkelsiä, perunaa mausteseoksessa ja pinaattia. Niin, ja rotia. Perusruokaa Nepalissa. Useampi ihminen on varoitellut, että tulen saamaan sitä liiankin kanssa. Mutta toistaiseksi se maistuu hyvälle.

Oli virkistävää siirtyä saasteisesta Kathmandusta viileään ja vehreään vuoristoon. Bussimatka oli ikimuistoinen; kapeat, surkeassa kunnossa olevat tiet, sortumat tienvarressa ja alhaalla kymmenien (satojen?) metrien pudous. Tansen sijaitsee 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta joten viimeinen kaksituntinen oli pelkkää nousua.

Huomenna menemme tutustumaan Forward Lookingin tukemaan projektiin, jossa viisi osittain vammaista perhettä on työllistänyt itsensä mm. tekemällä ja myymällä saippuaa. Selvitämme, millaista apua he tarvitsevat ja haluavat ja teemme sen pohjalta toimintasuunnitelman.

Soittaessamme tänään yhteyshenkilölle saimme kuulla, että huomenna meitä odottaa 30 lasta valmiina toimintaan. ??? Mitä ihmeen lapsia ja mitä toimintaa?!

Kuvia ja kohteita viikon varrelta

Kathmandussa on seitsemän UNESCOn maailmanperintökohdetta, tässä niistä kolme: Patan Durbar Square, Kathmandu Durbar Square ja Swayambhunath l. apinatemppeli. 

Kun vierailin Patanin kuninkaallisella aukiolla, oli panda- eli lakkopäivä. Silloin on hyvä pyöräillä, sillä autoilla ja mopoilla ei saa ajaa. Kadut täyttyivät pyöräilevistä ja jalkapalloa pelaavista lapsista. Myös kaupat ja toimistot ovat pandapäivinä enimmäkseen kiinni, joten monella nepalilla oli vapaapäivä. Siksi temppelialueella oli paljon paikallisia viettämässä aikaa.
 


Kathmandu Durbar Squarella taas oli rauhallinen päivä - oppaille liian rauhallinen. En saanut montakaan askelta ottaa, kun joku opas oli tarjoamassa palvelujaan. Ja kun yhdestä pääsi eroon, oli toinen jo lähestymässä.

Alueella on n. 50 temppeliä ja siellä asuu Living Goddess, Kumari. Hänet valitaan 4-5 vuoden iässä ja hänen kautensa loppuu, kun hän tulee murrosikään. Paikalliset vakuuttavat, että tämän jälkeen tyttö siirtyy normaaliin elämään. Ihmettelen vaan, kuinka se on mahdollista. Uskotaan nimittäin, että entinen Kumari tuo taloon huonoa onnea ja hänen aviomiehensä kuolee nuorena. 

Swayambhunath`n temppelialueelle noustiin kivirappuja pitkin, 300 askelmaa, huh huh! Näkymä yli Kathmandun oli vaikuttava, koko laakso kirjavanaan erilaisia rakennuksia. Puistoalueita ei näkynyt. Kännykkäkameralla otettu kuva ei tee oikeutta kohteelle Buddhaparkissa. Ja olihan alueella myös niitä apinoita.

Tänään oli ukkonen ja pienen hetken aikaa kaatosade. Ilma viileni mukavasti, päivälämpötila on yli 30 astetta. Huomenna varhainen herätys, lähdemme Tanseniin 6.15. Matkaa on vain parisataa kilometriä mutta ajassa noin kahdeksan tuntia.

Tää on niin ihana heppu, että pakko laittaa kuva tänne! Tuntuu, että Nepalissa - ainakin näin alkuvaiheessa - päivän aikana tapahtuu niin paljon asioita, etten oikein ehdi sisäistämään kaikkea, saati että jaksaisin vielä kirjoittaa niistä.

Tämän päivän parasta antia oli vierailu nepalilaisessa kodissa. Nepalilainen ystäväni Bimal - suomalaisittain Pimpeli -  vei minut vierailulle sisarensa luokse. Nelihenkinen perhe asui pienessä huoneessa, jossa oli kaksi sänkyä, hylly ja keittonurkkaus. Vesi haettiin ulkoa ja vessakin oli yhteinen naapureiden kanssa. Mutta se ystävällisyys ja vieraanvaraisuus! Juotiin teetä, syötiin herkkua, joka muistutti suomalaista joulutorttua ja he opettivat minulle nepalia. Nyt osaan jo sanoa "timro thulo jutta" eli sinulla on isot kengät. 

Sieltä lähtiessäni ajattelin, etten enää ikinä valita omasta elämästäni...

Nepalissakin vietettiin eilen Naistenpäivää hyvin äänekkääseen ja värikkääseen tapaan. Muutenkin ruuhkainen ja meluisa liikenne puuroutui entisestään ja muuttui vieläkin äänekkäämmäksi, jos vain mahdollista. Forward Looking osallistui Naistenpäivän kulkueeseen ja minäkin olin mukana tukemassa nepalilaisten naisten oikeuksia. Sinänsä hassua, että naiset marssivat ja miehet istuivat autoissaan ja mopojensa selässä - kahtiajako oli varsin ilmeinen. Toki kulkueessa oli miehiäkin, hyvä niin.

Takana näkyvä LACC (Legal Aid and Consultancy Center) on Nepalin ensimmäisiä kansalaisjärjestöjä, jonka joukko naisjuristeja perusti. LACC tukee naisten ja lasten oikeuksia ja edistää tasa-arvoa. 

Illalla nyrkkipyykkiä otsalampun valossa.

                           Photo khichnu milcha?

Sähköpylväät ovat täällä kuin taideteoksia, toinen toistaan kummallisempia! Ei siis ihme, ettei sähköä riitä koko päiväksi. Asuntoihin jaetaan sähkönjakelulistat, joista näkyy, milloin sähköä EI ole saatavilla. Onneksi mulla on asunnossani invertteri, joka varaa sähköä verkosta ja luovuttaa sitä silloin, kun sähkönjakelu on poikki. Käytännössä niin, että joka huoneessa palaa yksi valo sähkökatkosten aikana. Ruuan säilyminen jääkaapissa epäilyttää hieman... Niin, ja kannatti ottaa fööni mukaan - yhtenäkään aamuna ei ole ollut sähköä, kun olen ruvennut hiuksiani laittamaan.

Kathmandu on maailman saastuneimpia kaupunkeja. Saasteiden lisäksi pöly tekee hengittämisen välillä vaikeaksi, eikä maskin käyttö ole yhtään liioiteltua. Harmi, etteivät ympäröivät vuoret näy saasteiden takia. Vain yhtenä päivänä, silloin kuin saavuin Nepaliin, ilma oli niin kirkas, että vuoret näkyivät.

Vihdoinkin nettiyhteys toimii Guest housessa! Saavuin Kathmanduun viikko sitten perjantaina. Ensivaikutelma oli pölyinen, meluisa, kaoottinen.... Mandira, vapaaehtoistyön koordinaattori oli lentokentällä minua vastassa ja toi minut vierastaloon. Asun Sanepassa, noin 4-5 km keskustasta. Kuvassa näkyy uusi kotini; oikealla olevan talon alakerta.

Ensimmäinen työpalaveri oli perjantaina, vain muutama tunti saapumiseni jälkeen. Tutustuimme toisiimme ja heittelimme ilmaan ideoita, mitä voisin seuraavan kolmen kuukauden aikana tehdä. Sain suunnitelman maaliskuulle ja nepalilaiseen tapaan se on ehtinyt muuttua jo muutaman kerran.

Maanantaina pääsin mukaan konferenssiin, jossa FELMin nepalilaiset yhteistyökumppanit esittelivät toimintaansa - mikäpä sen parempi aloitus vapaaehtoistyörupeamalle! Mukana oli myös kansalaisjärjestö Forwar Looking, jossa tulen työskentelemään vammaisten käsityöprojekteissa. Konferenssissa sain hyvän kuvan siitä, millaista toimintaa FELM Nepalissa tukee. Lisäksi olen tutustunut paikalliseen käsityötarjontaan vierailemalla erilaisissa kaupoissa sekä Tamelin että Patanin alueella.