Monaco

Monaco-ville, Monaco

Monaco-ville

Viimeksi, noin 30 vuotta sitten, kun kävin  Monacossa, palatsi  ja vanha kaupunki jäivät näkemättä. Silloin matkaseuralaiseni tuli huonovointiseksi ja otimme rauhallisesti, lähinnä istuskelimme Cafe de Paris'n terassilla. Nyt otin vahingon takaisin ja suuntasin Monte Carlon juna-asemalta Monacon niemelle, palatsin suuntaan.

Matkan varrelle tuli tori ja Monacon kauppahalli Les Halles gourmandes de la Condamine. Kauppahallissa on perinteinen tunnelma: tiskeillä herkkuja lähialueelta ja äijäkööri paransi maailmaa kahvikupposten äärellä.

Palatsialueella liikkui muutama turistiryhmä, mutta palatsi ja matkamuistomyymälä olivat kiinni - turistikausi ei ole vielä alkanut. Palatsilta lähti kujia vanhaan kaupunkiin joka ei ollut koolla pilattu, kuten ei itse Monacokaan. Katujen nimissä törmäsi ruhtinasperheen jäseniin ja Grimaldien patsaita oli monissa puistoissa ja aukioilla. Ensimmäinen Grimaldi,  Francesco, astui valtaan vuonna 1297. Itse ruhtinaallisia ei valitettavasti näkynyt palatsin parvekkeella vilkuttelemassa meille alamaisille.

Monacon katedraaliin, joka sijaitsee kiven heiton päässä palatsista, on haudattu sekä ruhtinatar Grace että ruhtias Rainier III muitten edeltäjiensä seuraan. Tässä tunnelmallisessa katedraalissa heidät myös vihittiin vuonna 1956. Ruhtinattaren patsaita ja valokuvia näkee ympäri kaupunkia. Hän taitaa olla edelleen hyvin pidetty ja arvostettu henkilö, vaikka hänen kuolemastaan on jo nelisenkymmentä vuotta.

Kävelen Monte Carlon suuntaan kasvitieteellistä puutarhaan, Jardin Exotiqueta pitkin. Tänään on tuulinen päivä ja  puistossa kävellessäni kuulen meren aaltojen iskeytyvän voimalla rantakiviin. Vaikka on hiljaista - turistiryhmät ovat jääneet ylös aukioille - istuu puistossa ihmisiä lukemassa ja nautiskelemassa puiston vehreydestä ja sen yli 6000:sta kasvista. Vastaan tulee Merentutkimusmuseo, ihailen sitä ulkoapäin, sisään en mene. Sitä johti pitkään valtameritutkija ja seikkailija Jacques Cousteau, jonka lumoavia tarinoita sain lapsena seurata tv:stä.

Vanhan kaupungin kukkulalla on vielä amfiteatteri ja linnoitus, Antoinen teatteri. Teatteri rakennettiin 1700-luvulla, toisen maailmansodan aikana se tuhottiin ja vuonna -53 ruhtinas Ranieir III kunnosti sen vanhaan loistoonsa.

Monacon on ehkä parhaiten tunnettu formulakisoistaan. Ja veropakolaisista. Tunnetuimmat monaconsuomalaiset taitavat olla entisiä formulakuskeja ja ralliajajia. Täytyy kyllä antaa täydet pisteet Angry Birdsin omistajille ja muille raharikkaille, jotka ovat pitäneet kirjansa Suomessa, maksaneet veronsa ylpeinä Suomeen, ja olleet osaltansa kehittämässä Suomea.

Ja vielä pieni pala katutaidetta ennen kun astumme Monacosta Monte Carlon puolelle. Taustalla Herkuleen satama eli Port Hercule. Yhtään graffitia en ole täällä nähnyt, mutta yhden graffititaiteilijan näin aloittelemassa työtään satama-alueen urheilupuistossa. 

Nizza

Nizza, Ranska

La Negresco

Hotelli La Negresco on Nizzan maamerkki. Rantabulevardilla, Promenade de Anglais'lla eli Enkelten kadulla sijaitseva 110-vuotias hotelli on varsin majesteetillinen näky. Hotellin kupolissa liehuva Ranskan lippu näkyy kaupungin laitamille saakka. Hotelli on yksityisomistuksessa ja ehkä juuri siksi se on säilyttänyt arvokkuutensa ja loistonsa. Pitkäaikainen omistaja Madame Jeanne Auguer kuoli vuonna -19, 95 vuoden iässä. Hänen mukaansa on nimetty hotellin - yllättävän vaatimaton - myymälä, boutique Jeanne. Ennen satavuotisjuhlia hotelli remontoitiin muhkealla kymmenen miljoonan euron budjetilla! 

La Salon Royalin hennosti valoa siivilöivä kupoli on koristeltu lasimaalauksin. Ylhäältä laskeutuu valtava kimalteleva kattokruunu, jossa on 18 600 kristallia! Eipä juuri pienempi voisikaan olla 600 neliömetrin kokoisessa pyöreässä salongissa. Seinillä on arvotaidetta ja myös itse madamen muotokuva. Hotellissa on yli 6000 taideteosta ja se on Ranskan kansallinen suojelukohde. Yllättäen lattialla on vanhoja polkuautoja, mikä lieneekään niitten tarina.

La Negrescossa on Nizzan hienoin ravintola, kahden tähden Le Chantecler sekä La Rondo Brasserie, jonka keskellä on oikea karuselli. Koska ravintoloihin en päässyt kurkistamaan, päätin käydä mocktaililla eli alkoholittomalla cocktaililla hotellin baarissa. Jouduin odottelemaan aulassa muutaman minuutin baarin avautumista, ei yhtään hullumpi paikka odotella. Keskellä aulaa oli pyöreä penkki ja sen keskellä valtava kukka-asetelma. Seinillä tietenkin mittaamattoman  arvokasta taidetta ja henkilökunta oli tyylikkäästi pukeutunutta ja käyttäytyi hillityn arvokkaasti. Kun baarin ovet avautuivat, täyttyi se hetkessä. Myös pöytävarauksia oli tehty etukäteen. Tilasin mocktailin - ei ollut erikoisen hyvä - ja nojauduin upottavalle antiikkisohvalle kuuntelemaan kolmihenkisen bändin soittamia melankolisia rokin klassikoita. 

Nizzassa on karnevaalikausi lopuillaan. Karnevaalien takia keskustassa on suljettu  katuja ja aidattu alueita, joille on sisäänpääsymaksu. Kaduilla on myyntikojuja ja niissä myydään naamioita, ilmapalloja yms. Aikuisilla on kukkakimppuja käsivarsillaan, kimpussa pääroolissa on mimosan keltaiset oksat. Illalla 23.30 alkaa äänekäs pauke ja räiske, hetken kestää ennenkun ymmärrän että kyseessä on ilotulitus. Nousen sohvalta parvekkeelle. Voi koiraparat. Räiske kestää parikymmentä minuuttia ja väriä ja säihkettä riittää. Monet raketit räjähtävät mustalle taivaalle Ransakan lipun väreissä: sinistä, valkoista ja punaista.

Villefrance

Villefrance-sur-Mer, Ranska

Sentier du Littoral

Tänään lähdin reippailemaan Nizzasta Villefrance-sur-Meriin. Villefrance on pieni kesäkaupunki Nizzan kupeessa, itäpuolella, kukkulan takana. Mont Boron puiston kohdalta, Monacon prinsessa Gracen Bulevardilta, lähtee Sentier du Littoral eli rantapolku kohti Villefrancea. Portaat vievät jyrkästi alas kohti rantaa ja sieltä patikointi jatkuu pitkin suojeltua luonnonpuistoa. Reitillä riittää rappusia, puisia ja kivisiä. Välillä noustaan ylös kalliolle ja välillä taas laskeudutaan alas kohti turkoosin väristä Välimerta. Maasto on haastavaa, tasaista kohtaa ei juuri ole mihin jalkansa laittaisi. Välillä polku vie kiinni oleville porteille, ja näyttää että matka tyssää siihen. Polku kuitenkin jatkuu, välillä huomaamattomana kalliolla tai puiden varjossa. On niin kaunista, että on ihan pakko pysähdellä ihailemaan maisemaa useampaan otteeseen ja välillä istahtaa alas kalliolle nauttimaan luonnon kauneudesta.

Polku päättyy Villefrancen satama-alueelle. Siitä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin. Kapeat kujat ovat tyhjiä, ravintolat ja kaupat kiinni. Aukeavat vasta huhtikuussa. Vanhakaupunki on kuin sieluton kulissi, talot ovat tyhjillään ja odottavat turisteja saapuviksi. Enää ei paikallisia asu kovinkaan monta vanhassa kaupungissa, ovat muuttaneet muualle. Tästäkin vanhasta kaupungista on tullut turistien leikkikenttä. Ihan hullu maailma.

Palaan Nizzaan bussilla numero 15. Lippu maksaa 1,50 euroa ja on voimassa 74 minuuttia. Vaihdan bussia Garibaldin aukiolla. Syön jäätelön aukion laidalla istuen ja ihmisvilinää ihmetellen. Sitten hyppään kolmekasiin ja palaan kotiin.

Cannes

Cannes, Ranska

Täytyy aloittaa lopusta. Cannesin reissu päättyi suomalaisten tapaamiseen paikallisessa baarissa. Ja kukapa muukaan istui viereeni kuin suomalainen äänekäs itseään kehuva kännikala. Kiva. Ja toisella puolella istui kaksi pariskuntaa, jotka heti jättivät yksinistuvan naisen seurueen ulkopuolelle. Mutta onneksi ranskalainen valkoviini oli hyvää.

Vietän paljon aikaa yksikseni sekä kotona että reissussa. Ja viihdyn hyvin. Tänään päätin kuitenkin lähteä mukaan Rivieralla asuvan Timo Hakalan opastamalle kävelykierrokselle Cannesiin 19 muun suomalaisen kanssa. No, en suoranaisesti kadu lähtöä, mutta ensi kerralla harkitsen tarkkaan. Kierros oli mielenkiintoinen, täynnä asiaa ja tarinoita. Kolmen tunnin jälkeen alkoi tulla ähky, tieto ei enää uponnut tajuntaani. Myös jalat valittivat viimeisiä rappuja noustessamme, kierros päättyi vanhaan kaupunkiin ylös kukkuloille. 

Mitä sitten jäi mieleen Cannesista? Hienot hotellit ja luksusputiikit, valkohiekkainen ranta, casino ja elokuvafestivaalit. Silmissäni näin Aki Kaurismäen tanssahtelevan punaisella matolla karkuun ministeri Suvi Lindeniä. Rantabulevardi oli remontissa, putkia laitettiin uusiksi kadun alla, joten kaupunki ei ollut paraatiasussaan. Mutta onneksi suoja-aidoissa komeilivat Cannesissa vierailleet filmitähdet kuten Sophia Loren, Brigitte Bardot, Grace Kelly, Bondit Sean Connery ja Roger Moore jne. Myös tähtien kädenjälkiä ja nimmareita pääsin ihailemaan kongressikeskuksen edustavilla olevista laatoista.

Ennen junalle menoa ja Nizzaan paluuta istahdin ostoskadulle  juomaan kahvit ja maistelemaan Cannesin nimikkoleivosta, La Tarte Tropezienneä, joka muistutti meidän laskiaispullaa. Halkaistun pullan välissä oli kermavaahtoa, päällä tomusokeria ja maussa häivähdys sitruunaa. Puolalainen leipuri Micka toi isoäitinsä reseptin Rivieralle 1950-luvulla. Brigitte Pardot oli Saint-Tropezissa tekemässä elokuvaa Ja Jumala loi naisen ja hän kävi kuvaustauoilla Mickan kahvilassa. Hän ihastui kyseiseen leivonnaiseen ja ehdotti nimeksi La Tarte Saint-Tropez. Micka kuitenkin muutti nimen muotoon La Tarte Tropezienne.  

Timon yrityksellä on hauska nimi: Nice tours. Sen voi ymmärtää kahdella tavalla, Nizzan matkat tai Mukavat matkat. Kierroksista saa lisätietoa www.nicetours-timohakola.com. Suosittelen.

 

Nizza

Nizza, Ranska

Saavuin keskiyön paikkeilla majapaikkaani Nizzan keskustan kupeessa. Äkkiä lämmöt päälle ja odottelemaan että makuuhuone lämpenisi sen verran että voisi mennä nukkumaan hyvillä mielin. Yön pimeydessä kaupungin valot näyttivät houkuttelevilta täältä kukkulan laelta, mutta kaupunki saa odottaa aamuun.  Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko paistoi ikkunaluukkujen välistä ja luukut avattuani lämpöä tulvahti huoneistoon. Auringon valossa näkymä parvekkeelta näytti vielä paremmata kuin yöllä. Parvekelaatikossa rahapuut kukkivat ja pihassa sitruunat ja appelsiinit kasvoivat jo hyvää vauhtia. 

Ensihuomio keskustaan kävellessäni oli katuun litistyneet koiran kakat. Yäk! Niitä sai väistellä samalla kun hymyilin koiranulkoiluttajille. Miten jaksankin aina yllättyä katsekontakteista ventovieraiden kanssa kadulla kohdatessamme! Suomalaisena, vaikka en edes niin ujona, käännän vaistomaisesti katseeni katuun kun joku minulle hymyilee. Täytyy taas opetella katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään.

Silmiinpistävää on myös ihmisten tupakointi. Missä vaan ja milloin vaan. Muita ihmisiä ei juurikaan huomioida. Täälläkin on tupakointikielto sisätiloissa mutta mitä väliä, ei täällä ole niin tarkkaa lakien noudattaminen kuin Suomessa. Eli aamiaisella passiivista tupakointia ja perusranskalainen kattaus: cappuccino, tuorepuristettua appelsiinimehua ja croissant.

Täällä on karnevaalikausi menossa ja illalla on kulkue ja valoshow. Alkaa vasta 20.30 (Suomen aikaa 21.30), joten saas nähdä onko minusta lähtijäksi tänäiltana vai viekö uni voiton.