Ojen, Espanja

Suloinen Ojen

Ojenin kylä lepää vuorten kainalossa omassa rauhassaan. Ojen, lausutaan Ohhen. Rakennukset ovat valkoisia ja kadut kapeita. Voin vaan kuvitella, kuinka vielä muutama vuosikymmen sitten vuohilaumat vaelsivat katuja pitkin kylän keskusaukiolle juomaan lähdevettä. Kaivossa on omat osastot ihmisille ja eläimille. Eläimiä kylällä ei enää näy, mitä nyt muutama vapaana juoksenteleva koira. Rannikolla ei pyöräilijöitä näe, mutta täällä lapset pyöräilevät ja temppuilevat vierailijoiden iloksi. Kaikkialla on siistiä ja vastaantulijat tervehtivät tuntematonta. Kylän keskus on kirkko ja sen liepeillä olevat pikkukaupat ja muutamat ravintolat. Tunnelma on leppoisa.

Kuljen kadun varjoisalla puolella. Pysähdyn puun viereen. Appelsiinipuu. Ei kun sitruunapuu. Ei kun sittenkin mandariinipuu. Loppujen lopuksi päädyn toteamaan, että puu on niitä kaikkia. Kaikkia hedelmiä kasvaa samassa puussa mutta eri oksilla. Hämmentävää. Näin kadun pientareella mitä kauneimman kukan, suoraan suomennettuna passionhedelmäkukka.

Kylän takana on valtava luolasto, jossa on vuosittain järjestetty konsertteja. Tänä vuonna konsertit ovat jääneet väliin, mutta luola vastaa komeasti huutoihin, akustiikka on mahtavaa.