Hania, Kreeta

Syksy on saapunut ja on aika jättää hyvästit Hanialle ja Kreetalle. Tunnelmat ovat katkeran suloiset. Kausi on ollut pitkä ja raskas, paljon on tullut nähtyä ja koettua. Parasta kuitenkin ovat uudet ystävät. Tiemme eroavat nyt, mutta ehkä kohdatakseen taas uudelleen jossain joskus. Plataniaksen raitilla ei ole enää montaa kauppaa tai ravintolaa avoinna. Monet paikalliset siirtyvät turistisesongin päätyttyä oliivitarhoille töihin. Ja jokaisella perheellä täällä tuntuu olevan omia oliivipuita, joista saadaan tietenkin sitä maailman parasta oliiviöljyä.

Jäähyväiset täytyy jättää myös naapurustomme kissoille; Erkille, Masalle ja muille mirreille. Kaksi pentua, Eetu ja Aava, saavat uuden kodin Suomesta. Passit ja rokotukset ovat kunnossa huomista lentomatkaa varten. Yllätyin, kun kuulin että Suomessa hylätään vuosittain 20 000 kissaa - valtava määrä. Kreikassa kulkukissoja täytyy olla satojatuhansia. Naapuritalon katolla majaileva kissa on tehnyt kesän aikana kaksi pentuetta ja ihmeesti pikkuiset ovat selvinneet kesän yli. Sekä turistit että paikalliset syöttävät kissoja, mutta paras tapa auttaa olisi viedä ne kastroitavaksi ja estää niiden holtiton lisääntyminen. Täällä olevat eläinsuojelukeskukset ovat tupaten täynnä, eivätkä ne millään kykene auttamaan kuin murto-osaa eläimistä. 

Hania, Kreeta

Saksalaisten hautausmaa Malemessa

Hautausmaat ovat mielenkiintoisia paikkoja, ne kertovat paljon elämästä ja meistä elossa olevista. Sotilashautausmaat ovat erityisen koskettavia vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Malemeen on haudattu 4 465:n  toisessa maailmansodassa kaatuneen saksalaisen sotilaan ruumiit. Kaikkiaan saksalaisia kaatui Kreetalla noin 15 000. Hautausmaa vihittiin käyttöön vasta lokakuussa 1974. Sitä ennen kaatuneitten ruumiit oli haudattu kenttähautoihin eripuolille Kreetaa. Saksan ja Kreikan hallitusten päästyä sopuun hautausmaan perustamisesta, siirrettiin ruumiit Gonian luostariin odottamaan lopullista leposijaansa. Hautausmaa on rakennettu vapaaehtoisten voimin saksalaisella tarkkuudella ja täsmällisyydellä. Se sijaitsee kauniilla paikalla oliivipuiden katveessa, kukkulalla, josta on näkymä merelle.

Hautausmaalla on pieni infopiste; sieltä voi lukea historiaa ja vuosilukuja. Seinillä olevat kuvat antavat kasvot kaatuneille ja heidän tarinansa heräävät eloon. Koskettavaa oli kertomus saksalaisesta äidistä, jonka neljästä pojasta kolme kaatui vieraalla maalla, Kreetan taisteluissa. Kaksi veljestä kaatui peräkkäisinä päivinä ja heidät on haudattu vierekkäin Malemeen. Kolmannen veljen ruumista ei koskaan löytynyt, mutta hänen nimensä löytyy pronssisesta muistolaatasta. Suurin osa kaatuneista on nuoria, vain parikymppisiä nuorukaisia. Vieläkin sukulaiset käyvät tuomassa kukkia heidän haudoillensa.

Argyroupoli, Kreeta

Argyroupoli eli Hopeakaupunki sijaitsee Rethymnonin lähellä, Lappan kunnassa. Osmanien aikaan kylä oli nimeltään Gaidouropoli eli Aasikaupunki. Alue on tunnettu erityisesti avokadotuotteistaan, joita tuli pikkuruisessa myymälässä testailtua ja ostettua. Kylän raitilla oli lisäksi kaksi kirkkoa, kolme tavernaa, pari matkamuistomyymälää ja korppukauppa. Ja tietenkin yksi hellyydenkipeä kyläkoira ja lauma uneliaita kissoja.

Pienen kävelymatkan päässä kylänraitilta oli Roomalaiselta ajalta olevan mosaiikilattian jäänteet. Tällä paikalla on antiikin aikaan sijainnut Lappan kaupunki ja kylän arkkitehtuurissa näkyy edelleen myös Venetsialainen ja Bysanttilainen arkkitehtuuri. 

Argyroupolin alakylässä on useita lähteitä, pieniä vesiputouksia ja muinaisten kylpylöiden raunioita. Vesi virtaa Agia Dynamin kappelista ja sen sanotaan olevan ihmeitätekevää. Lähteet synnyttävät Mouselas-joen ja luonto ympärillä on erittäin vehreää ja tunnelma kuin sademetsässä.

Aptera, Kreeta

Apteran rauniot Paliokastron kukkulalla, Hanian lähellä, ovat hyvin säilyneet ja alue on suht laaja. Apteran kaupunkivaltio perustettiin vuonna 700 eea ja se kukoisti viidennnellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Sen tuhoksi koituivat maanjäristykset ja lopulta, 800-luvulla, arabivalloittajat. Nimensä se on saanut joko Artemis-jumalan mukaan tai Delphi Pteras-sankarin mukaan. Legenda taas kertoo, että nimi tulee muusien ja seireenien taistelusta. Hävittyään taistelun, seireenit menettivät siipensä ja heistä tuli Aptera eli siivettömät.

Aluetta on aikoinaan kiertänyt 3 480 metriä pitkä muuri. Alueen sisäpuolella on sekä julkisia että yksityisiä rakennuksia, ulkopuolelle jäi kaksi hautausmaata. Kaupunkiin johti kivetty tie ja portilla oli merkittävien asukkaitten patsaita korkeilla jalustoilla. Kuvassa yksityiskodin rauniot eli rakennusta kiertäneen terassin pylväät. 

Apteran teatteri on huikea akustiikaltaan. Kun seisoo näyttämön keskellä, tuon pienen pisteen päällä, on kuin puhuisi mikrofoniin ja ääni kantautuu kauas kuin se tulisi kovaäänisistä. Todella ihmeellinen efekti. Millainenkahan äänimaailman on mahtanutkaan olla alueen kukoistuksen aikaan, kun kaikki rakennukset ja rakenteet olivat kunnossa? 

Kylpylä on rakennettu suurelta osin maan sisään, ja varmaankin siitä johtuen se on hämmästyttävän hyvin säilynyt. Alueen kaksi vesisäiliötä keräsivät sadeveden ja kanavia pitkin vesi johdettiin sekä kaivoihin että kylpylöihin. 

Apteran raunioitten alapuolella sijaitsee turkkilaisten 1800-luvun loppupuolella rakentama Koulesin linnoitus. Se on turvannut Vamosin rotkon ja Soudanlahden kautta tapahtunutta liikennöintiä Haniaan. Linnoitus on hyvässä kunnossa, kiitos turkkilaisten käsityötaidon, ja se on palvellut 1900-luvulla mm. kyläkouluna.

Koulesin linnoitus on suojellut rannalla olevaa Intzedin linnoitusta, jonka päätarkoitus on ollut sataman puolustaminen. Sittemmin linnoitus on toiminut vankilana, jossa on pidetty poliittisia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Nykyään linnoitus on avoinna vain kahtena päivänä vuodessa, 14. ja 15. joulukuuta, Eleftherios-pyhimyksen juhlapäivänä. Taustalla, pienessä saaressa, näkyy Soudan linnoitus.

Kotimatkalla pysähdyin ihailemaan alhaalla siintävää Hanian kaupunkia. Bonuksena kuvaan pääsi myös tienvarrella ruokaa etsimässä ollut ketterä vuohi.

Akrotiri, Kreeta

Seitan Limani

Mikäpä olisikaan parempi paikka lopettaa Akrotirin kierros kuin kaunis ranta. Päivä oli hieman viileä ja puolipilvinen, joten kuvittelin että saan käydä uimassa kaikessa rauhassa. No, väärinpä taas luulin. Ranta oli täynnä ihmisiä ja lisää vaan oli menossa. Tyydyin ostamaan paahdetun maissintähkän paikalliselta papparaiselta ja istahdin kivelle sitä nakertamaan, ja ihailemaan jylhää näkymää. 

Seitan Limanin nimi tulee turkkilaisesta seitan -sanasta, jotka kirjaimellisesti tarkoittaa saatanaa. Limani on kreikkaa ja tarkoittaa satamaa eli rannan nimi on siis Saatanallinen satama. Ranta on muodostunut jyrkkien marmorikallioiden väliin ja vesi siellä on kirkkaan turkoosia. En tiedä miksi ja miten, mutta sileä valkoinen hiekka on tuotu rannalle läheisestä louhoksesta rotkoa pitkin. Hiekkaa lukuunottamatta alue on karua ja kivikkoista.

Matka halki Akrotirin niemiman johdatti Chordakin kylään, jossa oli aivan ihana pikkuruinen taverna ja matkamuistomyymälä. Ylhäällä vuoren huipulla sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessään sympaattinen Agios Spiridonin kirkko. 

Akrotiri, Kreeta

Gouverneto Monastery eli Enkelten Valtiattaren (Neitsyt Marian) luostari

Gouverneton luostari on kuin mini-Agia Triada; samaan tyyliin rakennettu, ainoastaan pienempi. Gouvernetokin on rakennettu Venetsialaisen linnoituksen muotoon ja keskellä pihaa on kirkko. Luostari on rakennettu 1500-luvulla  ja aikoinaan sitä on asustanut 60 munkkia. Luostarissa on 50 keljaa eli munkin kammiota, mutta nykyään siellä asuu vain viisi munkkia. Tämäkään luostari ei ole välttynyt ottomaanien valloitukselta, Kreetan vapaussodalta tai toisen maailmansodan melskeeltä. Sodan aikaan siellä on sijainnut mm. saksalaisten tukikohta.

Satuimme vierailemaan luostarissa Saint Georgen juhlapäivänä. Portista sisään astuttuamme saimme palan kuminalla maustettua leipää, pienen palan juustopiirasta ja lusikallisen siemeniä. Nämä kuulemma symboloivat kasvua ja kuolemaa. Istahdimme luostarin muurille nauttimaan symbolista välipalaamme ja katselimme kun paikallisia valui kirkkoon. Mitään emme seremoniasta ymmärtäneet ja pysyttelimme hieman kauempana, ettemme häiritsisi tapahtumaa. Ihmetyksemme herätti hopeinen rasia, jossa oli pääkallo. Ihmiset kävivät ohikulkiessaan suutelemassa pääkallon lakea. Ehkä kallo on luostarin perustajan Saint John Xenosin kallo?

 

Arkoudospilios Cave eli Karhuluola

Luostari sijaitsee rauhallisella paikalla noin 260 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sieltä lähtee kivikkoinen polku kohti merenrantaa ja matkan varrella, noin 15 minuutin patikoinnin  päässä, on Arloudospiliosin luola. Luola on toiminut muinaisina aikoina temppelinä ja se on omistettu Artemis-jumalalle, joka voi ottaa halutessaan karhun muodon. Alla olevassa kuvassa voi nähdä karhun hahmon, jotkut kuitenkin näkevät siinä Neitsyt Marian. Legendan mukaan Neitsyt Maria kivettyi nähdessään karhun juovan vettä säiliöstä, jättäen näin luolassa asuneet munkit janoisiksi.

Polkua olisi voinut tallustaa vielä puolen tunnin verran alaspäin ja päätyä Katholikon luostariin. Polku oli kuitenkin sen verran kivikkoinen ja jyrkkä, ettei narusandaaleissa sinne ollut menemistä. Ehkä sitten ensi kerralla.

Akrotiri, Kreeta

Agia Triada -luostarin myymälä

Agia Triadan luostarissa asuu vain yksi munkki ja yksi kokelas. Lähiseudun luostarien mukit käyvät töissä Agia Triadan luostarissa ja siellä on  myös työtekijöitä ja vapaaehtoisia. Ison luostarin pyörittäminen ja ylläpitäminen on varmasti kallista. Luostari hankkii tuloja mm. viinin- ja oliivinviljelyllä ja tuotteitten jalostamisella. Nyt on viininkorjuu käynnissä ja kuukauden kuluttua alkaa oliivienkorjuu. 

Tuotteita myydään luostarin omassa myymälässä, joka on kaunis tila kaariholveineen ja viinikellareineen. Myymälässä pääsee maistelemaan asiantuntijan opastuksella viinejä, oliiviöljyjä ja balsamietikoita vaalean leivän kera. Erityisen mielenkiintoisia olivat balsamicot, joita oli mm. hunajalla tai yrteillä maustettuja. Myymälässä on myös yrttejä, oliiveja, hunajaa ja saippuoita myynnissä - kohtuuhintaan. Litran oliiviöljypullo maksaa noin yhdeksän euroa. Myös luomusertifikoituja tuotteita on myynnissä.

Myymälätila toimii samalla myös luostarin museona. Siellä on esillä vanhoja työvälineitä mm. viini- ja oliiviprässejä, upeita ruukkuja ja astioita sekä vanhoja kirjoituskoneita ja puhelimia. Historia juontaa 1600-luvulle saakka ja vaikka tekniikka on huimasti kehittynyt noista ajoista, on viininvalmistusmenetelmät edelleenkin täysin samanlaisia.

Akrotiri, Kreeta

Agia Triada Tzagaroli eli Pyhän kominaisuuden luostari

Kävin ajelemassa Akrotirin niemimaalla. Siellä sijaitsee mm. lentokenttä, Stavrosin ranta, jossa Zorbas on kuvattu, Seitan limanin ranta sekä Agia Triadan luostari. Luostari oli kuin pieni pala paratiisia maan päällä. Kun astuin sisään luostarin sisäpihalle, sain kierrellä tovin yksikseni ja nauttia paikan pyhyydestä ja ihmeellisestä rauhasta. Rakennuksia reunustavat kaariholvein koristellut käytävät, joilla luostarin pulskat kissat makoilevat. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on luostarin kirkko, joka sijoittuu alueen keskelle. Sitä ympäröi vehmas puutarha ja koko alueen kiertävä tiivis, linnoitusmaisesti rakennettu talojen rivistö. Tältä yläilmoista kuvatulta videolta näkee hyvin luostarialueen.

Alkujaan paikalla oli pieni, yhden munkin ylläpitämä kirkko. Munkin kuoltua kirkko rapautui ja Zangarolin veljekset saivat luvan rakentaa alueelle luostarin 1600-luvulla. Silloin Kreeta oli venetsialaisten vallan alla ja veljekset edustivat kreetalais-venetsialaista mahtisukua. He olivat koulutettuja ja he toivat rakennuskompleksiin tuulahduksen eurooppalaista arkkitehtuuria. Ottomaanien ottaessa vallan ei luostarikaan välttynyt tuholta. Turkkilaiset kutsuivat luostaria nimellä  "Selvili Manastir" eli Luostari jossa on sypressejä - ja niitähän siellä vieläkin on reunustamassa luostariin vievää tietä. 

Luostarin museo on erittäin vakuuttava. Siellä on kokoelma mm. hyvin säilyneitä ikoneja, kirjoja ja asusteita. Vanhimmat esineet ovat 1100-luvulta. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia esineitä siellä on ollut luostarin kukoistuksen aikaan, ennen Ottomaanien ja tulipalojen aiheuttamaa tuhoa. Sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta täällä voi katsoa kuvia luostarin upeasta kirkosta.

Nykyään munkit valmistavat luostarissa luomuviinejä ja -oliiviöljyjä, jotka ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotannossa on myös rakia, hunajaa ja oliiviöljysaippuoita. Tuotteita voi osaa joko luostarin myymälästä tai näin nykyaikaan myös nettikaupasta. 

Kun paikalle pölähti bussilastillinen vierailijoita ja nuoret alkoivat ottaa selfieitä luostarin pihalla, oli minun aika jatkaa matkaa.