Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 2                                                                                               

Museossa on esillä myös taiteilija Antonis Papantonospoulosin näyttely, jossa hän tutkii ihmisen vuorovaikutuksen kehittymistä luolamiesajoista tietokoneaikaan.  Hauskat ja informatiiviset teokset koostuvat kolmesta osasta; kirjoitus-/ kommunikointivälineestä, alkuperäisestä kirjoituksesta ja näistä johdetusta taide-esineestä.        

Tuossa viereisessä kuvassa lähtökohtana on Kreetalta löytynyt minoalaiselta ajalta oleva Faisotoksen kiekko. Siitä voit lukea lisää Knossosta käsittelevästä kirjoituksestani täältä. Kiekkoon on painettu kuvioita - ehkä kivillä, ehkä kepeillä - eikä tänäänkään ole varmuutta mitä kiekossa lukee. Ylläolevassa taideosiossa on viittauksia moderniin muotoiluun eli Ron Aradin Bookworm- eli Kirjamato -hyllyyn.                                                                                            

Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 1

Haniassa, kaupungin laitamilla, vanhalla teollisuusalueella sijaitsee aivan mahtava museo; The Museum of Typography. Typografian museo on rakennettu vanhaan kirjapainoon, jossa aikanaan on painettu mm,  paikallista Haniotika Nea -nimistä sanomalehteä. Kuvittelin museon pieneksi tilaksi, jossa vierailu kestäisi max. 15 minuuttia. Väärin luulin. Museo koostuu kolmesta suuresta hallista, auditoriosta ja näyttelytilasta, joita kierrellessä vierähti pari tuntia. Ja olihan siellä vielä myymäläkin. Painokoneet, vanhimmat 1400-luvulta, oli kunnostettu ja kaikkien koneitten toimintaa esiteltiin myös videoiden välityksellä. Pääsimme myös itse kokeilemaan painamista 1800-luvun painokoneilla. Painokoneet olivat kauniita ja vanhat painopinnat ja -kirjaimet olivat kuin koruja. Onpa museo palkittu muutama vuosi sitten Euroopan parhaimpana museona. Kreetan paikallishistoria on nivottu hienosti yhteen painokoneitten ja -menetelmien sekä lopputuotteiden kanssa. 

Koneitten lisäksi museossa on paljon painotuotteita esillä; kirjoja, sanomalehtiä, karttoja, kirjeitä ja postimerkkejä. Vanhin kirja on vuodelta 1554 ja uusinkin on vuodelta 1772. Esillä on myös ensimmäisen Kreetalla ilmestyneen sanomalehden alkuoperäispainos. Puolessa välissä osittain opastettua kierrosta saimme istahtaa auditorioon katsomaan videota kirjansitomisesta. En olisi uskonut että kirjapainoala voi olla näin monipuolista ja mielenkiintoista.

Haniotika Nea -sanomalehden perustajat Yannis ja Eleni Garedakis olivat intohimoisia keräilijöitä. Vuonna 2005 he päättivät laittaa kokoelmansa kaikkien nähtäville ja perustivat museon. Museossa järjestetään kulttuuritapahtumia kuten konferensseja, teatteriesityksiä ja musiikkitapahtumia. Museo järjestää työpajoja koululaisille ja vuosittain siellä pidetään  kansainvälinen julistekilpailu typografiasta. Voittaneet julisteet on esillä museon auditoriossa seuraavan vuoden. 

Tiedän, ettei tämä aihe herätä suuria intohimoja, mutta kreetankävijät, menkää mukavuusalueenne ulkopuolelle ja vierailkaa museossa!

Margarites, Kreeta 

Margarites, osa 4: Ovet

Lupaan että tämä on viimeinen postaukseni Margaritesin kylästä. Kylä vaan on niin viehättävä ja ovet mielenkiintoisia.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 3: 

The monastery of Christ the Savior and Agios Gedeon

Margaritesin historia juontaa juurensa Bysantin aikaan (noin 400-1453 jaa). Rooman valtakauden jälkeen Ottomaanit valtasivat alueen ennen Kreikan itsenäistymistä. Vuonna 1332 Venetsialaiset polttivat kylän maan tasalle, sillä kyläläiset kieltäytyivät maksamasta veroja Rooman valtakunnalle. Bysantin vaikutukset näkyvät vielä nykyäänkin, erityisesti kirkoissa ja luostareissa.

Vapaasti käännettyä Vapahtajamme Kristuksen ja Pyhimys Gedeonin luostari sijaitsee Margaritesin kylässä kukkulalla, rappujen ja porttien takana. Luostari on rakennettu 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa venetsialaisen Dandolon perheen toimesta. Alueella on pieni hautausmaa ja vielä tänä päivänäkin perheen hauta on nähtävillä ja se on säilynyt hyvässä kunnossa aikojen saatossa. Luostari ei ole säästynyt taisteluilta ja väkivallalta valloittajien vaihtuessa. Ottomaanien valtakaudella turkkilaiset valtasivat  ja ryöstivät luostarin. Legendan mukaan nunnat pakenivat luolaan ja turkkilaisten seuratessa heitä, valkoinen pilvi laskeutui sisäänkäynnin eteen ja esti turkkilaisten pääsy luolaan, pelastaen näin nunnien hengen.

Ottomaanien aikaan luostari muuttui munkkiluostariksi ja se nimettiin yhden sen asukkaista, Saint Gideonin, mukaan. Itsenäisyyden aikaan luostari oli huonossa kunnossa ja tyhjillään. 1990-luvulla luostari kunnostettiin kyläläisten voimin ja nykyään sitä asustaa yksi munkki.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 2: Kapeita kujia ja rähjäromantiikkaa

Margaritesin kylässä ei tiennyt minnepäin katsoa; kaikkialla oli jotain kaunista ja mielenkiintoista. Koko kylä on visuaalinen ja täynnä viehättäviä yksityiskohtia. Oli vaikea valita kuvia tähän postaukseen; kerrankin on kuvien suhteen runsaudenpula!

Kerrotaan, että Margarites on saanut nimensä Elefthernan kuningatar Margaritan mukaan, joka oli häikäistynyt seudun kauneudesta ja antoi käskyn rakentaa alueelle kaupungin kunniaksensa. Toisten mukaan kylä on saanut nimensä marketta -kukan mukaan, joittenkin mielestä bysantin savea tarkoittavasta sanasta magarika” (tai magarikata). Niin tai näin, kylä on kaunis kuin jalokivi.

Margarites, Kreeta

Margaritesin kylä, osa 1 - keramiikka

Rehymnonin lähellä, noin 30 kilometriä itään päin, sijaitsee pieni ja pittoreski Margaritesin vuoristokylä. Kylä on tunnettu keramiikastaan. Siellä on useita myymälöitä ja kauniita pikkukujia, jotka johdattavat kulkijansa mitä viehättävimmille aukioille ja keramiikkastudioille. Keramiikan tekemisen perinne kylässä johtaa monen sukupolven taakse, sillä maaperä on savista ja raaka-ainetta on saatavilla omasta takaa. Koska alkujaan säilytysastioina käytettyjä isoja keramiikkaruukkuja oli hankala kuljettaa toiselle paikkakunnalle, siirtyivät keraamikot kylästä toiseen ja perustivat pajansa kuhunkin kylään vain tietyksi aikaa.  

Työhuonemyymälöissä voi seurata keraamikkojen työskentelyä. Tyylejä ja tekniikoita on monenlaisia; on perinteistä, modernia ja molempia sekoittavaa. Tässä kuvasatoa Margaritesin keramiikasta.

Paleohora, Kreeta

Kuvapläjäys entisestä hippikaupungista, Paleohorasta. Olkaa hyvät!

Hania - Paleohora, Kreeta

Matkalla saaren halki, vuorten yli pohjoisesta etelään, ehtii nähdä monenlaista. Tässä kuvia matkan varrelta.

Kuulumisien vaihtoa kylänraitilla. Turistit joutavat hetken odottamaan. Kreetalla on toinen appelsiinisato kypsymässä ja oliivien korjaus alkaa noin kuukauden kuluttua. Nyt ovat sesongissa viinirypäleet ja avokadot.

Vulgaron kylässä oli hulppean näköinen kirkko. Jylhiä portaita reunustivat kivimuurit, joihin oli ripustettu ikoneja - tai siis kopioita ikoneista. Valitettavsti jouduimme ihailemaan kirkkoa vain ulkoapäin, sillä ovet eivät auenneet meille. Kylän tavernassa yritimme tilata appelsiinimehua, mutta juuri nyt sitä yllättäen ei ollut tarjolla.

Keskellä-ei-mitään kohosi pieni kappeli, vieressä hautuumaa. Hieno on viimeinen lepopaikka vuorella, meren siintäessä taustalla.

Ovatkohan nämä sisämaan ainoat liikennevalot? Kaunis luonnonkivillä kaarimuotoon rakennettu tunneli johdatti meidät Topolian rotkon vierestä vuoren läpi.

Tien varrella oli useita myyntikojuja, joissa myytiin hunajaa, oliiviöljyä ja rakia. Tämän kojun takana avautuu Topolian rotko.

Agia Sofia kappeli sijaitsee tippukiviluolassa, joka on kreetalaisille pyhä paikka. Luola kiinnostaa myös biologeja, sillä siellä asustaa Pholcus creticus -hämähäkkilaji, jota ei ole tavattu muualla kuin tässä nimenomaisessa luolassa.

Paikka paikoin serpenttiiniteillä joutui väistelemään puolivillejä vuohia, jotka eivät suuremmalti autoja säikkyneet. Tämä utelias yksilö kiipeilee pitkin vuorenseinämää.

Salamatkustaja.

Päämäärä häämöttää jo. Paleohora.