Therisso, Kreeta

Matka Therisson kylään kulki  oliivilehtojen halki, Galataksen kylän kautta ja Therison rotkoa pitkin ylös vuoristoon, 580 metrin korkeuteen. Rotkon pohjalta suoraseinäiset vuoret näyttivät massiivisilta ja jylhiltä, rinteillä tasapainotteli niin vuohia kuin kalliokiipeilijöitä. 

Kotiin ajoin Perivolian kylän kautta, suorinta tietä kohti Haniaa. Matka sujui joutuisasti alamäkeä lasketellen rotkon ja Kladissos-joen kuivaa uomaa myötäillen.  

Kellojen kilinä kuului kaikkialla. Tässä vuohet ovat ilmeisesti löytäneet mukavan viileän paikan, johon käydä köllöttelemään. Nämä vuohet ovat kesyjä, mutta Kreetalta löytyy myös kri-kri -villivuohia, jotka ovat uhanalaisia. Kri-kri -vuohien suojelu on kaksipiippuista, sillä ne syövät ainutlaatuisia, harvinaisia kasveja, aiheuttaen siten niiden sukupuuton. 

Perivolian kylän lieppeillä oli vanhan bysanttilaisen kirkon rauniot. Seinillä näkyy vieläkin haalistuneita jälkiä maalauksia. 

Therisson kylän raittia reunusti kanaali, jota pitkin vuorilta tuleva vesi juoksutetaan hallitusti alas. Tosin tämä vuonna Kreetalla ei tulvista ole ollut huolta; talvi oli vuorilla vähäluminen, eikä vettäkään ole juuri satanut. 

Therissossa on toisen maailmansodan historiasta kertova museo, The Museum of National Resistance eli Vastarintaliikkeen museo. Therisson aukiolla on pönötyspatsaita Eleftherioa Venizeloksesta, joka johti vastarintaliikettä ja onpa hän saanut kuvansa Kreikan 50 centin kolikkoon.

Museon pihalla oli muutamia tykkejä ja Chryssi Tsepetin muistomerkki. Nuori tyttö, Chryssi Tsepeti sai surmansa vuonna 1887 Kreetan taistellessa ottomaaneja vastaan. Hänet surmattiin vierittämällä yllänäkyvä myllynkivi hänen päällensä.

Nopealla silmäyksellä Therisson kylästä löytyi kolme kirkkoa, kaikki hohtavan valkoisia ja sisältä täynnä kultaa ja maalauksia. Pieni hautausmaa valkoisine marmorihautoineen ja vainajien kuvineen oli suorastaan sympaattinen. Tuntui, että jokaisella haudalla oli tarina kerrottavana vainajastaan, toisin kuin meidän aika persoonattomilla matkalaukkuhautakivillämme. Asukkaita kylässä on noin 120.

Therisso sijaitsee Lefka Orin eli Valkoisten vuorten kupeessa. Vuoret todellakin hohtavat valkoisina; talvella lumesta ja kesällä valkosesta kalkkikivestä.

Galatas, Kreeta

 

Kreetalla on lämpöä piisannut; viimeiset kaksi kuukautta aurinko on porrottanut ja lämpömittarissa lukemat ovat olleet 34-38 °C. Eikä lämpötila ole paljoakaan laskenut illalla. Ainoa mukava tapa liikkua tässä kuumuudessa on skootteri, silloin kuumuus katoaa ja hetkellisesti voi tuntea tuulenvireen tapaisen ilmavirtauksen iholla. Tosin asfaltti kuumenee paahteessa ja muuttuu liukkaaksi, joten varovaisuutta tarvitaan. 

Alkuillasta lähdin ajelemaan Galatasin kylään, joka sijaitsee vuoristossa, kymmenisen kilometriä Haniasta ylöspäin. Galatasissa on reilu 3 000 asukasta ja päivisin se vaikuttaa uneliaalta kyläpahaselta. Illalla elämä kylässä alkoi vilkastua; yhdessä tavernassa kokoontuivat kylän nuoret miehet, toisessa vanhat papat ja kolmas taverna vasta availi oviaan. Istahdin vanhusten seuraan perinteiseen kreetalaiseen  tavernaan nimeltään "Uncle John". Myös ruokaa mainostettiin perinteiseksi kreeetalaiseksi ruuaksi vaikka seinillä olikin hampurilaisten kuvia. Papparaisten joukossa istui yksi nainen, Efvi. Hän viittoili minua liittymään seuraansa. Efvi odotteli tavernassa kirkon avautumista ja iltaliturgian alkamista. Tänään oli Neitsyt Marian juhlapäivä ja iltapalveluksessa keskityttäisiin hänen ylistämiseensä. Papin saapumista odotellessa Efvi kertoi elämästään. Hän oli arviolta hieman alle viiskymppinen. Hän oli muuttanut Ateenasta Galatakseen kymmenen vuotta sitten. Hän oli perinyt talon vanhempiensa kuoltua ja nyt valtio maksoi hänelle eläkettä sekä isästään että äidistään, eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä - kertoi hän onnellisena. Hymyilin ja myöntelin, vaikka mieleeni tuli Kreikan tukipaketit ja talouskriisi - tätä menoa emme koskaan saa Kreikalle lainaamiamme rahoja takaisin. Kreikan eläkeikä on Euroopan alhaisin eikä täällä paljon kuitteja kirjoitella tai veroja maksella. Moneen paikkaan käy vaan käteismaksu ja jos korttikone onkin, on se yllättävän usein "rikki". 

Pappi kaahasi kirkon eteen avolavatoyotallaan, näyttäen kreetalaiselta maanviljelijältä. Liityin Efvin seuraan ja menimme Agios Nikolaoksen kirkkoon. Kirkon ulkopuolella oli veistos papista, joka oli toisen maailmansodan aikana piilotellut juutalaisia kirkossa ja pelastanut heidän henkensä. Kirkko oli tuhoutunut sodan aikaan ja uusi kirkko oli rakennettu vanhan kirkon paikalle. Kirkon vieressä oli pieni museo, joka esitteli toisen maailmansodan vaiheita ja dokumentteja. Kirkko oli sisältä komea, kuten kaikki kirkot täällä. Se oli kattoon saakka täynnä värikylläisiä maalauksia ja ikonit hohtivat kultakehyksissä.

 

Hania, Kreeta

 

 

 Zorba, The Greek - Kerro minulle, Zorbas 

Haniassa, Plataniaksen aukiolla on näyttely Kreetalla kuvatusta klassikkoelokuvasta Zorbas. Näyttelyssä on mm. pukuluonnoksia, valokuvia sekä elokuvajulisteita ympäri maailmaa, Suomesta myös. Kreikkalaisen Michael Cacoyannisin ohjaamassa elokuvassa kreikkalainen Zorbas (Anthony Quinn) opettaa nuorta brittikirjailijaa, Basilia (Alan Bates) nauttimaan elämän iloista vaikeuksien ja julmuudenkin keskellä. Elokuvan huippukohtaus, jossa Zorbas ja Basil tanssivat sirtakia, on kuvattu Hanian lähellä, Soudanlahden  rannalla. Ohjaajan mukaan Quinn ei suostunut harjoittelemaan tanssia, vaan se kuvattiin kylmiltään. Tanssista Quinn kertoo näin: "En voinut kertoa kaikille ihmisille, että olin keksinyt sen omasta päästäni. Ehkä he eivät enää pitäisikään siitä, jos saisivat kuulla, ettei se ollut autenttinen. `Se oli sirtakia`, minä sanoin kiskaisten nimen meri-ilmasta. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti, mutta se kuulosti kreikkalaiselta."

Musiikin elokuvaan on säveltänyt Kreetalta lähtöisin oleva Mikis Theodorakis; tuo -akis sukunimen lopussa kertoo henkilön kreetalaisista sukujuurista. Uutisissa kerrottiin muutama päivä sitten 93-vuotiaan Theodorakiksen joutuneen sairaalaan sydänongelmien vuoksi. Nyt hän on jo kotiutunut ja jatkaa vielä työskentelyä. Suomalaisille hänet teki tunnetuksi Arja Saijonmaa. Tässä yksi helmi heidän vuosikymmeniä jatkuneesta yhteistyöstään; Tuska.