Rooma, Italia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Viimeiset päivät Roomassa vierähtivät museoissa ja osa porukkaa lähti shoppailemaan. Historian lisäksi Roomasta löytyy paljon myös modernia- ja nykytaidetta. Historiaa on niin paljon ja kaikkialla, että nykytaide tuntuu todella virkistävältä vaihtelulta. Pääsyliput museoihin ja nähtävyksiin maksavat 8-12 euroa, aika paljon. Myöskään shoppailu ei ole täällä edullista; samat merkit mitä Suomessa on, maksavat täällä noin 10 % enemmän. Kalliita huippumerkkejä on kymmeniä ja hinnat ovat myös huippuluokkaa. Himoshoppaajille oli pettymys, ettei täällä ollut joulun jälkeen alennusmyyntejä. Alennusmyynnit Roomassa alkavat vasta 5.1. 

Kaupunki on täynnä kauniita ja värikkäitä jouluvaloja. Kuitenkin tuntuu, että joulu meni huomaamatta ohi. Eihän joulu ole suomalaiselle joulu ilman lunta. Sää on suosinut matkaamme. Aurinko on paistanut joka päivä ja lämpötilakin on kohonnut poikkeukselliseen +15 C asteeseen. Missään emme ole joutuneet jonottamaan kohtuuttomasti, kaupungissa on aika vähän turisteja. Kuulemma amerikkalaiset eivät enää matkusta Eurooppaan terrorismin pelossa.

Nähtävyydet ovat enimmäkseen keskustan alueella kävelymatkan päässä toisistaan. Kirkkoja on joka korttelissa, toinen toistaan isompia ja komeampia. Käveltyä on tullut paljon, askeleita on kertynyt päivän mittaan keskimäärin 20 000 - ihan tämä kuntolomasta käy. Liikenne on ollut varsin maltillista, onhan nyt lomakausi ja osa roomalaisista on poistunut kaupungista. Tänään Roomassa on tullut voimaan liikennerajoitukset yksityisautoilijoille, sillä ilmanlaatu on todella huonoa liikenteen takia. Joka aukiolla ja nähtävyyksien lähellä on poliisi- ja katupartioita. Vartijat seisovat vakavan näköisinä rynnäkkökiväärit kädessä. En ole ihan varma herättäkö tämä minussa enemmän turvallisuuden vaiko pelon tunnetta.

* * *  

Last moments, last feelings. We spent the last days in Rome in museums and some of us went shopping. There is lot of modern and contemporary art here. History is everywhere, so contemporary art is really refreshing change. Tickets cost 8-12 euros to museums and sightseeings, pretty much. Also, shopping is not cheap; the same labels one can find in Finland, but the cost here is about 10% more. There are dozens of expensive top brands and prices are also top notch. Some shopaholics were disappointed that there wasn't any sales to be found after Christmas. Discount Sales in Rome start in January fifth.

The city is full of beautiful and colorful christmas lights. However, Christmas passed by almost unnoticed. After all, Christmas is not Christmas without snow for Finnish. The weather has favored us. The sun has been shining every day, and the temperature has risen up to an exceptional 15 C degrees. We have not had to wait unreasonably long to any sightseeings, there is not a crowd of turists. Apparently the Americans will not travel to Europe for the fear of terrorism.

Attractions are mostly in the downtown area within a walking distance of each other. There is a church in every block, every one of them bigger and more ornamental. We have been walking quite a bit, our averidge is 20 000 steps per day, which means about 12 kilometers. You could call this a fitness vacation. Traffic has been quite slow - it is the holiday season after all - and some Romans have left the city. Starting on today there is traffic restrictions on private driving, because of the pollutions. There is police patrols and guards in every big square or important building. The army stands in front of them with big guns. I'm not completly certain if this makes me feel safe or threatened.

Pompeiji, Italia.

Aikainen aamu, herätys kello 6.20, pikainen aamiainen ja bussiin. Sää oli todella viileä, yöllä lienee ollut pakkasta. Laaksoissa oli usvaa, tuskin edes auringonnousua näimme. Mutta maisemat olivat mystisen kauniita.  Matka Napoliin kesti taukoineen kolmisen tuntia. Liikennettä ei juurikaan ollut, onhan Italiassakin tänään pyhäpäivä. Napolissa menimme rantabulevardille oikomaan jalkojamme ja katselemaan Caprin ja Ischiaksen saaria. Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen matkasimme Pompeijin kaupunkiin lounaalle. Lounas oli perinteinen turistimenu; alkuuun kahdenlaista pastaa ja pizzaa, pääruuaksi kalaa ja (kylmiä) perunoita, jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Kovin suuria odotuksia minulla ei italialaisen ruuan suhteen ollut, enkä siis ole joutunut suuremmin pettymään. Jäätelö tosin saa täydet pisteet sekä mausta että valikoiman suuruudesta.

* * * 

Early morning, we got up at 6.20, had quick breakfast and ran to bus. The morning was really cold, there must have been below zero degrees during the night. The valleys were misty, we could barely see the sun rise. But the landscape was beautiful in a mysterious way. It took about three hours from Rome to Naples. There were hardly any traffic on the road, it is a holiday in Italy too. In Naples we went to beach boulevard to straighten our legs and to see islands of Capri and Ischia. We spent a little time in the city before we went to Pompeii for a lunch. We had a turist menu with two sorts of pasta and pizza, fish and (cold) potatoes for main course, fruitsalad for dessert. I did not have any high hopes for Italian food, so I have not been too disappointed. Though I must give a cheer to Italian gelato; to both flavors and selection.

Pompeijin kaupunki tuhoutui vuonna 79 jaa. jääden Vesuviuksen purkauduttua yhdeksän metrin tuhkakerroksen alle. Viimeksi tulivuori on purkautunut 1944 ja vulkanistien mukaan seuraava purkaus voi tulla milloin vain lähiaikoina. Kaupungista on kaivettu 75 % ja se on aikanaan ollut varsin moderni ja suvaitsevainen suurkaupunki vesijohto- ja vesivessajärjestelmineen.
Myös sadevesi kerättiin talteen (kuvassa keräysallas) ja kierrätettiin jopa suoraan asuntoihin sisälle. 

Kaupungissa oli yleisiä vesivessoja, joissa oli 20 marmoripönttöä rivissä. Vessakäynti taisi olla sosiaalinen tapahtuma, sillä asiat toimitettiin samassa tilassa, yksityisyyttä ei ollut. Myös sama etikalla liotettu sieni jaettiin pyyhkimiseen. Talvella vessanpöntöt olivat kylmiä, joten orjan tehtävänä oli lämmittää pönttö emännälle/isännälle istumalla siinä ensin. Orjat toimittivat myös puhelimen virkaa; juoruaminen oli suosittu huvitus ja orjat juoksivat kertomassa juoruja eteenpäin.

* * *

The ancient city of Pompeii was destroyed in 79 AC. The city was covered by a nine meter ash layer when Vesuvio erupted. Last eruption was in 1944 and the vulcanists say that a new one can happen any day now. They have digged up about 75% of the city. On its' golden days Pompeii has been very modern and tolerant city with waterpipes and water closet systems. They collected rain water (the pool in the picture) and recycled it into their homes.  In the city there were free waterpoints for everyone and rich people could buy their own waterpipes all the way to their homes. 

There were common toilets in the city with 20 marble seats in a row. Using a toilet was apparently a social event, because things were delivered in the same room, there was no privacy. Also, they shared the same sponge soaked in vinegar with each others to wipe their bottoms. In winter, the toilets were cold, so the slaves' task was to heat the seat to the hostess or the host by sitting down first. Slaves also were like telephones; gossiping was a popular pastime and the slaves ran to tell the gossip forward.

Kaupungin kadut on kivetty ja jalankulkija voi ylittää näppärästi kadun likaamatta jalkojaan liejussa ja moskassa. Kadut toimittivat myös viemäreiden virkaa: jätteet heitettiin ikkunoista kadulle ja sadevesi huuhteli ne pois. Kiviaskelmien välissä on sopivasti tilaa aasille ja rattaille.

* * *

The streets are paved and pedestrians can cross the streets without getting their feet dirty. The streets work also as a drain: waiste were drown from the window and rain rinsed them off. Between the stone steps there is enough space for donkeys and carts.

Aasiparkkiin kadun varrelle saattoi sitoa aasinsa odottamaan.

* * * 

Donkey park on the street.

Pompeijista löytynee ensimmäinen ostoskatu, Via dell´Abbondanzaa (Runsaudenkatu) kapakoineen ja pikaruokapaikkoineen.  Kapakoissa pelattiin mm. noppapelejä. 

 Pompeijia alettiin tutkia järjestelmällisesti vasta 1860-luvulla. Avatessaan uunin, tutkijat löysivät sisältä hyvinsäilyneitä leipiä joissa näkyi leipurin leima pohjassa.

* * *

There also were a shopping avenue,Via dell´Abbondanzaa (Street of Wealthy) with bakeries and many fast food restaurants.The diggings started systematically 1860´s and the reasearchers found well preserved breads in the owen with a stamps of the bakery in the bottom of them.

Myös kuntosali ja kylpylät kuuluivat kaupunkilaisten aktiviteetteihin. Kylpylöissä saattoi saunoa ja ottaa yrttiöljyhieronnan. Hierojina toimivat orjat. Kuvassa näkyviin lokeroihin jätettiin vaatteet ja kengät.

* * *

The Pompeii residents went to the gym and after that to the spa. In spa they had sauna and they could have a massage with herbal oils. The massages were given by slaves.

Amfiteatterissa paikkoja oli 20 000 eli yksi jokaiselle kaupunkilaiselle (nykyään siellä käy saman verran turisteja joka päivä). Naiset laitettiin istumaan katsomon takaosiin, ettei heidän jutustelunsa olisi häirinnyt miehiä. Gladiaattoritaistelut ja kilpa-ajot kuuluivat myös kaupunkilaisten huvituksiin.

* * *

In amphitheater there was 20 000 seats, one for each citizen (nowadays there are same number of visitors every day). Women were seated in the back seats so their chattering would not disturb men. They also amused themselves with gladiator games and horse racing.

Prostituutio oli laillista ja homoseksuaalisuus yleisesti hyväksyttyä. Kadunkulmaan hakattu peniksen kuva viittoi suuntaa lähimpään ilotaloon, jossa sekä miehet että naiset tarjosivat palveluksiaan. Aikajoin jumalille uhrattiin eläimiä temppeleiden alttareilla, näin varmistettiin kaupunkilaisten onni ja menestys - joka tosin jäi varsin lyhytaikaiseksi.

* * *

Prostitution was legal and homosexuality was accepted. In street corners there was a picture of penis to show the way to the nearest brothel. Both men and women offered their services. Every now and then they went to temples and sacrificed animals to gods to get more happiness and success - apperantly it did not work out very well.

Rooma, Italia

BUON NATALE!

Jouluaattoaamu alkoi Tšaikovskin baletilla Pähkinänsärkijä. Saimme liput piippuhyllyltä, josta oli hyvät näkymät näyttämölle, vaikka kaukana olimmekin. Lippujen hinnat eivät päätä huimanneet, 15 euroa oli varsin edullinen hinta. Baletissa käyminen Roomassa oli aika boheemi kokemus, Suomessa se on lähinnä elitistinen. Katsomossa oli paljon perheitä pienine lapsineen, jotka liikkuivat käytävällä esityksen aikana eikä lasten juttelu tuntunut muita häiritsevän. Ihmiset tulivat katsomoon ulkovaatteet päällä, eipä tosin eteispalvelut oopperassa olisi kaikille riittäneetkään. Väliajalla oli juomatarjoilua, vain yhdestä jonosta, kahden tarjoilijan voimin. Balettiesitys oli loistava, oheispalvelut sen sijaan vaatimattomia/puuttuvia.

Illansuussa menimme syömään alkuruokia pikkuruiseen prociutteriaan, jonka katosta roikkui jos jonkin näköistä kinkkua. Tarkoituksemme oli maistella vähän kaikkea ja tilasimme kaksi annosta, toisen liha- ja toisen kasvisversiona. Annokset osoittautuivat valtaviksi, ja mauiltaan monipuolisiksi ja herkullisiksi.  Alkuruoka oli muuttunut pääruuaksi, eikä jälkiruualle enää jäänyt tilaa. Vain limoncelloa ruuansulatukseen.

* * *   

BUON  NATALE!

The Christmas Eve began with Tchaikovsky's Nutcracker ballet. We got tickets to the balcony on the fourth floor. The view to the stage was good even though we were far away. Ticket prices were reasonable, only 15 euros each. Visit in Rome Ballet was a bohemian experience, in Finland it would be more elitistic one. There were a lot of families with little children, who were moving in the corridor during the ballet and children's chat did not seem to bother people too much. People came in with their outdoor clothes on, cloakroom in opera house was not big enough for everyone. During the intermission there were a drinking serving, though only a single queue with two waitress. Ballet performance was brilliant, additional services rather modest / missing.

In the evening we went to eat appetizers to a tiny little prociutteria. There were many sorts of ham hanging from the ceiling. Our aim was to taste a bit of everything and so we ordered two portions; one meat and one vegetarian version. Portions proved to be enormous with many different delicious flavors. Appetizer turn to a main course, and there were no room for dessert after that. Just a glass of limoncello for digestion.

Hinta on kohdillaan näissä viineissä. // The wine price is a bargain.

Tivoli, Italia.

Tarkoituksenamme oli vuokrata auto ja lähteä käymään Tivolissa ja tutustua samalla maaseutuun Rooman lähistöllä. Olimme kuitenkin auttamattomasti myöhässä, kaupungista ei löytynyt yhtään vapaata vuokra-autoa näin joulun alla. Niinpä päätimme kokeilla Italian paljon parjattua julkista liikennettä. Netistä luimme muitten matkailijoitten kertomuksia ja kokemuksia, ja heidän ohjeillaan lähdimme matkaan. Tivolin juna-asema on yhdeksän kilometriä kaupungin keskustasta, joten päädyimme matkustamaan bussilla. Menimme Rooman keskustasta Terminin asemalta metrolla - joka oli töherretty täyteen graffiteja - kaupungin laitamille, Ponte Mammolon bussiasemalle. Sieltä ostimme 2,20 euron bussiliput ja matkasimme vajaan tunnin matkan Tivoliin.

Tivoli on kaunis pikkukaupunki vuorenrinteellä, jonka juuret juontavat antiikin ajalle. Päänähtävyys siellä on alkujaan luostariksi rakenettu Villa d`Este, jonka puutarha on suurempi kuin koko Vatikaanivaltio. Se onkin puutarhasuunnittelun mestariteos kymmenine suihkulähteineen ja nymfipatsaineen. Erikoista siellä on vesijohtojärjestelmä, joka on johdettu vuorilta ja suihkulähteet toimivat vedenpaineen avulla ilman pumppuja. 

Valitettavasti nyt ei ole sesonki ja useat nähtävyydet ovat kiinni. Täällä ihmiset vaikuttavat ystävällisemmiltä ja avuliaammilta kuin Roomassa. Ravintoloissa laskuun lisätään automaattisesti kattausmaksu, joka on 1-2 euroa ja samalla se toimii tippinä. Tarjoilijat ovat aina todella yllättyneitä ja kiitollisia kun olemme jättäneet tippiä vielä sen lisäksi. Paikallisilla ei taida olla tapana tippiä jättää.

* * *

Our intention was to rent a car and go to Tivoli and at the same trip explore the countryside near Rome. However, we were helplessly late, we could not find a car, after all it is Christmas time. So we decided to try Italian public transport, even though the reputation is not very good. We read online travellers' stories and experiences, and with the help of them we were off. Tivoli train station is nine kilometers away from the city center, so we decided to travel by bus. We took a subway - which was full of graffitis - from the city center, Termini station,  to the city's outskirts, the Ponte Mammolo bus station. From there, we bought bus tickets, 2.20 € each and travelled less than an hour to Tivoli.

Tivoli is a beautiful little town on the mountainside, which roots date back to the ancient period. The main attraction there is Villa d`Este, where the garden is larger than the whole Vatican. It is a masterpiece of a garden design with all the fountains and nymphs. There is a special feature of the water supply system which is derived from the mountains and fountains operate by the water pressure system without water pumps.

Unfortunately during the lowseason, many attractions are closed. Here people seem to be friendlier and more helpful than in Rome. The restaurants automatically add the cover charge of 1-2 € to the bill. Waiters are always really surprised and grateful when we leave tip in addition. Locals seem not to have a habit of leaving tip.

Rooma, Italia.

Illallispaikkaa etsiessämme kysyimme kadulla keski-ikää lähestyvältä poliisimieheltä, minne hän menisi illalliselle. Hämmästyneenä hän vastasi: "Minäkö?! Minä menen äidin luokse".
No, meillä ei ole äitiä täällä, joten olemme testanneet ristoranten, trattotian, osterian, hosterian... Ja tässä on tähänastinen tulos.

* * * 

While looking for a restaurant we asked nearly middle-aged police officer on the street where he would go for a dinner. He was suprised and asked "Me?! I go to mamma". Well, no mamma here, so we have tried so far ristorante, trattoria, osteria, hosteria... And here is what we got.

Paistettua artisokaa // Fried artichoke.

Ankkaa rucolapedillä // Duck with rucola and parmesan.

Pizzaa ilmakuivatulla kinkulla // Pizza with parma ham.

Äyriäispasta // Shellfish pasta.

Sienirisotto // Mushroom risotto.

Grillattuja katkarapuja // Grilled prawns.

Tiramisu.

Suklaakenkä // Chocolate shoe.

Citta del Vatican, Vatikaani

      Roomassa kissatkin syövät pizzaa.//Even cats eat pizza in Rome.

Aamulla oli tarkoitus lähteä käymään Vatikaanissa. Paavi oli kuitenkin yllättäen päättänyt pitää aamulla messun henkilökunnalleen, joten käytännössä Vatikaani oli aamupäivän kiinni ja sisälle pääsimme vasta iltapäivällä. Jonot olivat tuskastuttavan pitkiä, olihan paikalla tuplamäärä ihmisiä. Onneksi jonomme kulki nopeasti ja sisälle pääsimme vajaan tunnin odottamisen jälkeen. Turvatarkastus oli kuin lentokentällä; kaikki joutuivat kulkemaan alueelle metallinpaljastimien läpi - juomia sentään ei takavarikoitu. 

Vatikaanissa vierailee päivittäin noin 20 000 ihmistä ja siellä on asukkaista noin 800. Heistä 450:llä on Vatikaanin kansalaisuus. Ainoa uskonto on katolisuus. Rikollisuus alueella on suurta, sitä kutsutaankin taskuvarkaiden paratiisiksi. Ihmeteltävää ja kuvattavaa siellä on niin paljon, että lompakon vahtiminen helposti unohtuu ja tungoksessa taskuvarkaat pääsevät yllättämään.

Vierailun jälkeen olo oli kuin Michelangelolla freskojen maalaamisen jälkeen Sikstuksen kappelin kattoon; niska oli jumissa ylöspäin katselemisesta, vaikka sitä kesti vain muutaman tunnin. Michelangelolla freskojen maalaamiseen meni neljä vuotta. Myös jalat alkoivat huutaa hoosiannaa, taiteeen täyttämiä käytäviä tuli käveltyä parin kilometrin verran. Kaikkien taideteosten katsomiseen Vatikaanisssa menisi vuosikymmeniä, kaikkiaan niitä on yli 50 000.

Kahden päivän aikana olen ehtinyt syödä pizzaa, pastaa ja risottoa. Kaikki ovat olleet hyviä, mutta eivät millään tavalla erikoisia. Kahvien taso on vaihdellut suuresti. Vahvan kahvin ystävälle espressot ovat olleet pääsääntöisesti vahvoja mutta kuitenkin pehmeän makuisia. Tajunnanräjäyttävät makuelämykset antavat toistaiseksi vielä odottaa itseään. 

* * *

We  were supposed to go to Vatican City in the morning. The Pope had suddenly decided to have a mass to his employeed, so practically Vatican was closed during the morning hours. Queues were painfully long, after all, there was double number of people. Fortunately, the queues passed quickly and we got inside after an hour of waiting. Security check was like at the airport; all had to pass through the metal detectors.  

Vatican City is home to about 800 people of whom 450 have the Vatican citizenship. Daily there is about 20 000 visitors. The only religion is Catholicism. Crime in the area is high, it is called paradise of the pickpockets. There is so much to see that your wallet is easily forgotten, and in the crowd thieves can work easily.

After the visit, I felt like a Michelangelo after painting the frescoes of the Sistine Chapel ceiling; neck was stick of watching up, even though it lasted only a few hours. It took four years from Michelangelo to paint them. Also, my legs were killing me, we must have walked couple of kilometers on the art-filled corridors. It would take for decades to see all the 50 000 works of art.

During the two first days I have eaten pizza, pasta and risotto. All have been good, but not special in any way. The level of coffees has varied greatly. For heavy coffee drinker a strong espresso has mainly been strong but soft taste. So far the mindblowing flavours still wait to come.

 

Rooma, Italia

Kaikki tiet vievät Roomaan. Edellisestä Italian vierailusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, joten mielenkiinnolla odotan Rooman ja lähiseudun antimia. Odotukset italialaisen ruuan suhteen ovat korkella; saas nähdä kuinka käy. Ainakin risottoa ja jäätelöä täytyy maistaa - ehkä useammankin kerran. Viinejä varmaan tulee maisteltua ja ehkäpä myös grappaa ja limoncelloa. Ruuan lisäksi odotan kauniita kaupunkimaisemia sekä historian ja nykypäivän rinnakkaiseloa. Ja vespoja ja Fiateja.

Matka kotoa Helsinki-Vantaan lentokentälle on nykyään jännittävä seikkailu. Pisararata on avattu muutama kuukausi sitten ja edellisen kerran pääsin junalla melkein lentokentälle saakka. Rataa ei ollut saatu aikataulussa valmiiksi ja viimeinen pysäkkiväli taittui bussilla. Nyt pääsin junalla perille asti, mutta tunnelin liukuportaat eivät olleet vielä toiminnassa, joten jonotimme ja ahtauduimme kahteen toiminnassa olleeseen hissiin. Hyvä niin, ehkä ensi kerralla sitten koko matka taittuu joustavasti perille saakka.

Fiumicinosta Leonardo da Vincin lentokentältä päästiin helposti Rooman keskustaan junalla. Ykkösluokassa. Matka maksoi ruhtinaalliset 14 €, kakkosluokan lippu olisi maksanut kahdeksan euroa. Junaa tosin olisi joutunut odottamaan kolmisen tuntia.

* * *

All roads lead to Rome. It has been a while since my last trip to Italy so I am really looking forward to Rome and its' surroundings. My expectations on the Italian kitchen are high, we'll see if they can fulfill their excellent reputation. Risotto and gelato are on my must try-list - I might have to taste them multiple times just to be sure. I am certain we will test wines and perhaps even grappa and limoncello. Besides food I cannot wait to see the beautiful city view and the mix of history and modern times. Not to forget the Vespas and Fiats.

My trip from home to the airport is nowadays an exciting experience. The so called Droplet Rail has been opened a couple of months ago. Last time I almost got to the airport via train. The railway was not finished in time and the last stops were taken with a bus. Now I got to the airport by the train, but the escelators of the tunnel were not working yet. We had to wait and stuff ourselves to two elevators. It was fine that way, maybe next time the whole journey to the airport will go smoothly.

From Fiumicino, Leonardo da Vinci airport it was easy to take a train to city center. First class ticket coast 14 euros. (In Helsinki about 5 euros.) The second class ticket coast eight euros nut we should have waited almost three hours.

Dubrovnik, Kroatia

Maailman kaunein bussilippu? // The most beautiful bus ticket ever?

 (English text below)

Dubrovnik, tämän reissun viimeinen etappi. Minulla ei ollut muuta mielenkiintoa Dubrovnikia kohtaan, kun päästä tätä kautta kohtuuhinnalla kotiin. Koska tänne nyt tulin, kannattaa täällä muutama päivä viettää ja katsastaa millainen paikka tämä on. No, kaunis vanha kaupunki, täynnä turisteja. Ei siinä mitään, mutta turistit kulkevat isoissa ryhmissä tukkien kapeat kadut. Millaistakahan täällä onkaan ollut huippusesongin aikaan! Usein nämä vanhat kaupungit ovat muuttuneet näyttämöiksi, joissa paikallisilla ei enää ole varaa asua ja asuintalot on muutettu hotelleiksi ja lomahuoneistoiksi, joihin varakkaat turistit majoittuvat. Elämäähän sekin on, vaikka välillä se tuntuu varsin keinotekoiselta.

En miellä itseäni turistiksi, vaikka ehkä jonkun mielestä sellainen olenkin. Olen enemmänkin reissaaja, elämäntapamatkaaja. Enemmän kuin nähtävyydet, minua kiinnostavat paikallinen arki ja elämäntapa. Luonto on omanlaisensa jokaisessa paikassa. Meri on täällä kaunis, vesi kirkkaan turkoosia ja ympäröivät vuoret ovat massiivisen kauniita. On rentouttavaa päästä vaeltamaan vuorille; yksi päivä kerrallaan riittää minulle. Joskus on kiva lähteä ryhmän mukaan ja tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin minulle riittää yksi päivä kerrallaan. 

Kohta Tukholman kautta kotiin, sulattelemaan kaikkea nähtyä ja koettua. Ja suunnittelemaan uutta reissua.

* * *

Dubrovnic, the last leg of this journey. I didn't have much interest in this city, this is just a place from where I can get a relatively cheap flight back home. I'm here now, so I can explore the city aswell. Well, the old town is really pretty, full of turists however. It's okey, except they go around in a big groups and block the narrow streets. I wonder, how it is here during the high season! Quite often these old towns has become like a set pieces, where local can't afford to live anymore. The residences and apartments has been transformed to hotels and holiday apartments, where rich turists can spend time. Well, that's life too, even sometimes it seems artifical.

I don't consider myself as a turist. I'd like to think I'm a traveller and this is my lifestyle. More than sightseeings, I'm interested in everyday life and the lifestyle of the locals. The nature is different everywhere. The sea is beautiful here and the water is bright turquoise. The mountains are massive and somehow majestic. It's relaxing to go to the mountains for hiking for a day; that's enough for me. Sometimes it's nice to join a group and meet other people too. But one day is enough.

Soon I´m heading back home through Stockholm to digest all I have seen and experienced. And to plan the next journey.

 Mostar, Bosnia-Hertsegovina

(English text below)

Tänään olen ylittänyt rajan kuusi kertaa. Kroatia - Bosnia-Hertsegovina - Kroatia - Bosnia-Hertsegoviana ja sama toisinpäin. Ajoimme Dubrovnikista, Kroatiasta rannikkoa pitkin pohjoiseen. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen. Lähdimme aamulla päiväreissulle Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan. Seurakseni sain kaksi pariskuntaa; Ruth ja Michael Skotlannista ja Gracie ja Larry Los Vegasista. Menomatkalla pysähdyimme Medugorjessa, jossa Neitsyt Maria oli ilmestynyt kuudelle lapselle vuonna 1981. Sen seurauksena pienestä kylästä on tullut varsinainen sirkus, jonne ihmiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja kaikkialta maailmasta. 80-luvulla kylässä asui n. 30  perhettä ja nyt siellä käy miljoona turistia vuodessa. Myös paavi on vieraillut kylässä, muttei ole julistanut vielä Neitsyt Marian ilmestymistä ihmeeksi. Turistikauppoja on kaikkilla; mitähän Jeesus sanoisi tästä?

Mostar on kuuluisa sillastaan, Stari mostista. Silta valmistui vuonna 1566, tuhottiin Bosnian sodassa 1993 ja jälleenrakennettiin 1999. Silta on aina symboloinut alueen monikansallisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Silta oli yllättävän vaatimaton, kuvien perusteella luulin sitä isommaksikin. No, se on kuitenkin tarpeeksi iso, 21 metriä korkea, hyppäämiseen. Paikalliset pojat keräävät kolehdin ja kun 25 euroa on kasassa, yksi pojista hyppää alla virtaavaan Nerevatjokeen. Vettä sillan kohdalla on vain viiden metrin syvyyteen. Kukaan paikallisista ei ole loukkaanutunt sillalta hypätessään, mutta muutama turisti on satuttanut itsensä todella pahasti seuratessaan paikkallisten hölmöilyä. En maksanut, en halunnut tukea moista hulluutta. En myöskään jäänyt paikalle katsomaan hyppyä.

* * * 

Today I have crossed the border six times. Croatia - Bosnia and Herzegovina - Croatia - Bosnia and Herzegovina and vice versa. 
We drove from Dubrovnik, Croatia along the coast to the north. A short 20-kilometer-long beach strip of Bosnia and Herzegovina, divides Croatia continental into two separate areas. We left in the morning for a day trip to Mostar, Bosnia and Herzegovina. I travelled with two couples; Ruth and Michael from Scotland and Gracie and Larry of Los Vegas. On the way we stopped to Medugorje, where the Virgin Mary was appeared to six children in year 1981. As a result, the small village has become like a circus, where people make pilgrimages from all over the world. In 1980s there was approx. 30 families living in the village and now a million tourists visit it a year. Even the Pope has visited the village, but has not yet declared the appearance of the Virgin Mary as a miracle. There are tourist shops everywhere; I wonder what Jesus would say about this?

Mostar is famous for its bridge, Stari most. It was completed in 1566, was destroyed in the Bosnia war in 1993 and re-built in 1999. The bridge has always been a symbol of the multi-ethnicity and peaceful  coexistence. The bridge was surprisingly modest, on the basis of the photos I thought it would be bigger. Well, it is, however, big enough, 21 meters high, for jumping. Local boys collect money and when there is  € 25, one of the boys will jump down to the river Nerevat. Water under the bridge is only five meters deep. None of the local has not hurt when jumping from the bridge, but a few tourist has been hurt really badly copying the local´s stupidity. I did not pay, I don´t want to support that kind of madness. I didn´t stay to watch the jump either.

Budva, Montenegro

Kotor, Montenegro

Montenegro on pieni maa ja välimatkat ovat lyhyitä. Budvasta käsin on helppo tehdä päiväretkiä mm. Cetinjeen ja Kotoriin. Molempiin kaupunkeihin matka kesti bussilla n. 35 minuuttia ja matka yhteen suuntaan maksoi 3 euroa. Hinnat ovat Montenegrossa selvästi kalliimmat kuin muualla Balkanilla ja kun käytössä oleva valuutta on euro, hinnat tajuaa liiankin hyvin. Budva on turistikaupunki ja täällä voi viettää rantalomaa, lähteä merelle purjehtimaan tai vaikka vuorille vaeltamaan. Yllättävää kyllä, maisema täällä on välillä kuin Norjassa; hyvin vuonomaista. Vesi on kaikkialla kirkasta ja ilmeisesti myös puhdasta. Vaikka meren äärellä ollaan, ovat kalaruuat kalliita. Esim. pizzan saa 7-9 eurolla, mutta kalaruuasta joutuu maksamaan 20-40 euroa. Paikallista ruokaa ei ole tarjolla, minulla ei ole aavistustakaan, minkälaista montenegrolainen kotiruoka on. Täälläkin, kuten kaikkialla muuallakin, pikaruokakulttuuri kukoistaa.

Cetinje on Montenegron vanha pääkaupunki, mutta nykyään se on unelias pikkukaupunki - viehättävä sellainen. Kaupunki sijaitsee Lovcen -vuoren rinteellä. Asukkaita siellä on noin 14 000 ja vain joitakin turisteja. Ihmetyttää, että siellä on mm. Ranskan ja Yhdysvaltojen konsulaatit. Mutta toisaalta, onhan siellä myös Montenegron presidentin virka-asunto.

Kotor sijaitsee Kotorinlahden poukamassa ja vuorten ympäröimänä. Vanha kaupunki on yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt. Kaupungin yllä 300 merrin korkeudessa kohoaa linnake. Askeleita ylös mennessä kertyy kuulemma 1 350 ja matkaa on 1,2 kilometriä. Voi ollakin, ainakin jalat ovat aivan hyytelönä kipuamisen jälkeen.

* * *

Montenegro is a small country and all the distances are short. It is easy to make day trips from Budva for example to Cetinje and Kotor. It took 35 minutes by bus to both of those towns and a single ticket cost 3 euros. Everything is more expensive here than in the other countries in Balkans. And when the currency is euro, you understand the prices almost too well. Budva is a turist spot and you can spend a beach holiday here, take a boat trip or hike on the mountains. Suprisingly the landscape is similar to Norway and its fjords. The sea water is clear and apparently it is also clean. Even we are at the seaside, the fish food is really expensive. You can get a pizza for 7-9 euros, but a fish meal costs 20-40 euros. There is only fast food restaurants here, as everywhere else, so I don't have an idea how traditional Montenegrin food is.

Cetinje is the old royal capital of Montenegro. Nowadays it is a sleepy small town - very picturesque one. It is located mountainside and there is only 14 000 inhabitants in Cetinje and I'm just wondering why the embassies of France and UK are located there. But on the other hand, there is also the official residence of the President of Montenegro. 

Kotor is located in a secluded part of the Gulf of Kotor and it is surrounded by the mountains. The old town is one of the most beautiful I have ever seen. The fortress rises up to 300 meters from the sea level. Someone has counted, that there is 1 350 steps and 1,2 kilometers to the top. That´s very possible, at least my legs are like jelly after climbing.

Budva, Montenegro

(English text below)

Lähdimme illansuussa ajelemaan Zoyan kanssa Albaniasta Montenegroon. Matkaa Ulcinjiin oli vain viitisenkymmentä kilometriä Skoderista, mutta aikaa meni pikkutitetä körötellessä ja rajamuodollisuudet mukaan lukien kaksi tuntia. Etsimme majapaikan vanhasta kaupungista meren rannalta ja teimme olomme kotoisaksi. Ulcinj on pikkukaupunki pienen lahden poukamassa. Ylhäällä kohoaa vanha kaupunki linnoituksineen ja alhaalla rantabulevardi ravintoloineen ja halpoine turistikauppoineen. Illalla oli hauskaa istua terassilla viiniä siemaillen ja katsella paikallisia ihmisiä iltakävelyllä. Iltaisin rantakatu on pyhitetty kävelykaduksi ja se on täynnä hulinaa. Aamulla katu oli tyhjä, vain muutama auringonottaja oli menossa rannalle.

Aamukävelyn jälkeen jatkoimme matkaa Sveti Stefanin kautta Budvaan. Sveti Stefani on vanha keskiaikainen kaupunki, joka sijaitsee pienellä saarella, noin sadan metrin päästä mantereelta. Saaren omistaa Montenegron valtion ja se on vuokrattu 30 vuodeksi yksityishenkilölle, joka on perustanut alueelle luksushotellin. Kuuluisia vierailijoita ovat kuninkaalliset ja filmitähdet, kuulemma Elisabeth Taylor vietti siellä paljon aikaa. Saarelle pääsee vain, jos on tehnyt varauksen hotelliin tai ravintolaan. Niinpä tyydyimme ihailemaan saarta läheiseltä rannalta.

Yö Sveti Stefanissa olisi maksanut tuhansia euroja, joten yövyin hostellissa Budvan vanhassa kaupungissa. Zoya jatkoi matkaansa illallisen jälkeen konferensiinsa. Vanha kaupunki on todellinen labyrintti; en kertaakaan ole löytänyt majapaikkaani suorinta tietä.

* * *

Early in the evening Zoya and I left Albania to Montenegro. The distance from Skodra to Ulcinj is only fifty kilometers, but it took two hours to drive there along small curvy road including the border formalities. We found a place to stay in the old town on the sea side and we made ourselves comfortable. Ulcinj is a small town, located on the small bay. On the top of the hill there is the oldest part of the town and down by the sea there is a beach boulevard with all the restaurants and cheap  tourist shops. We amused ourselves by sitting on terrace, sipping local wine and watching locals having their evening walk. The street is dedicated to a pedestrian street in the evenings and it is quite a hullabaloo. In the morning the street was empty. Only a few sunbather was going to the beach.

After a morning walk we continued our journey to Budva through Sveti Stefani. Sveti Stefani is an ancient medieval town, located on a small island, about a hundred meters away from the mainland. The island is owned by the Montenegrin government and it is rented for 30 years to an individual who has set up a luxury hotel on the island. All the royals and movie stars visit the island, reportedly Elisabeth Taylor spent a lot of time there. The island can be reached only if you have a reservation to a hotel or restaurant. We decided to admire the island from the beach on a mainland.

One night on the island cost thousands of euros, so I decided to go to hostel in Budva old town. After dinner we got separate ways and Zoya continued her journey to her conference. The old town is quite a labyrinth; I never found the shortest way to hostel.