Delhin kautta kotiin. Kathmandun jälkeen Delhi vaikutti siistiltä, rauhalliselta ja vih- reältä. Myös intialaisten mielenlaatu oli täysin erilainen kuin nepalien - alusta alkaen kaipasin nepalien ystävällisyyttä ja rehelli- syyttä. Agrassa vierailimme Taj Mahal`ssa - hieno oli - ja Red Fortin linnoituksessa 47 asteen lämpötilassa.

Matkalla takaisin Agrasta Delhiin jouduimme kolariin kun taksimme törmäsi pyöräilevään vanhaan mieheen. Törmäyksessä häneltä katkesi käsi ja siitä seurasi sairaalareissu. Me suomalaiset olimme hyvin järkyttyneitä, kun taas intialaiset suhtautuivat asiaan hyvin hindumaisesti ja olkapäitään kohotellen: se oli sen miehen kohtalo. Niinpä, matkailu avartaa...

Jäähyväisten aika myös suosikkikahvilalleni cafe Somalle, suloisille tarjoilijapojille, maukkaalle linssikeitolle, ihanille mehuille ja smoothieille. Nepalista jään kaipaamaan rentoa asennetta, joustavuutta, hallittua kaaosta, värejä, tuoksuja, halpoja hintoja, mehukkaita hedelmiä, dal bhat´ia, ystävällisiä ihmisiä, uteliaita lapsia ja ehkä niitä koiriakin...

Suomesta kaipaan raikasta ilmaa ja puhdasta vettä - ja tietenkin ystäviäni!

Jäähyväisten aika. Työskentely ESPAssa huovutustuotteita suunnitellen ja kehitellen on ollut antoisaa. Olen saanut tutustua epsalaisten kautta nepalilaiseen elämän- menoon ja vammaisten asemaan Nepalissa. Olen saanut heiltä niin paljon - paljon enemmän kuin itse kykenen koskaan antamaan heille. EPSAn perustaja ja vetäjä on Sangita Pant kuvassa kyykyssä oikealla. Ihailen hänen aikaansaannoksiaan ja määrätietoisuuttaan, kuinka moni pystyy samaan?

Lisää tietoja EPSAsta ja kuvia heidän tuotteistaan www.epsanepal.org

Garden of Dreams - keidas keskellä kaupunkia. Ei uskoisi olevansa Kathmandussa, kun astuu sisään puutarhaan. Melu ja pöly jäävät muurien ulkopuolelle ja rauha valtaa sielun. Voisi kuvitella olevansa Italiassa; sen verran puutarha on saanut vaikutteita Euroopasta. Alue on ollut alkujaan yksityisessä omistuksessa ja se oli päässyt rappeutumaan pahasti. Nykyään se on Nepalin valtion omistuksessa ja se on kunnostettu itävaltalaisten avustuksella entistä ehommaksi. 

Puistossa on kauniita villoja, paviljonkeja, perkoloita, suihkulähteitä - sekä runsaasti erilaisia puita ja kasveja. Mm. ruusuja puistosta löytyy kymmeniä eri lajeja. Altaassa kellui vaaleanpunaisia lootuksia ja vedessä uiskenteli kaloja.

Parhaat ruuat löytyvät pienistä, halvoista paikallisista kuppiloista. Tähän Patanissa sijaitsevaan lounaspaikkaan jouduimme odottamaan pöydän vapautumista hetken aikaa. Ruokalistat ovat nepaliksi (myös kirjoitusasultaan) joten henkilökunnan heikon kielitaidon takia tilasimme annokset muiden asiakkaitten annoksia osoitellen. Ravintolan ulkopuolella on saviuuni, jossa rotit ja naanit paistetaan. Myös taikina tehtiin uunin äärellä; taatusti tuoretta. Yksinkertaista, herkullista - mitcho cha! Ja yksi annos maksoi noin 70 senttiä.

Viimeinen viikko Nepalissa ja ympyrä sulkeutuu. Sisareni ja isäni saapuivat Kathmanduun viime sunnuntainana ja viimeinen viikko vierähtää heidän kanssaan. Kuten ensimmäisissä postauksissa varmaan mainitsin, Nepalissa on kymmenen UNESCOn maailmanperintökohdetta ja täytyyhän heidän ne nähdä. Ja mielelläni lähden heille oppaaksi, paikat on sen verran hienoja, että kestävät toisenkin vierailun. Kuvassa olemme nousemassa Monkey temple´lle l. Swayambhunath´lle, kolmen pojankoltiaisen pelleillessä kanssamme.

Ihmisiä trekin varrelta

Kuvia Kirtipurista, Kathmandun naapurista

Kuvia Kathmandusta

Tänään sain osallistua nepalihäihin. Huovutuspajasta R meni naimisiin P kanssa. He tutustuivat kuukausi sitten ja samantien mies kosi häntä. Nepalissa yleensäkin naimisiin mennään nopeasti ja melkein kaikki avioliitot on järjestettyjä - tämäkin. Häitä juhlittiin hinduseremonioin eikä kaikki symboliikka avautunut minulle. Morsiamen puolelta oli vain naisviereita ja sulhasen puolelta vain miesvieraita. Suurin osa naisista oli pukeutunut punaiseen sariin ja morsiamen asua vaihdettiin pitkin päivää. Minun hillitty meikkini ei kalvannut juhla- meikiksi vaan minut meikattiin uudelleen räikeillä väreillä, meikkejä säästämättä! 

Morsian muuttaa illalla sulhasen luokse ja jättää vanhan elämän taakseen. Häissä sulhanen oli iloinen, mutta morsian oli todella surullinen ja itkeskeli vähän väliä. Vaikka avioliitto on järjestetty, saa morsian  itse päättää avioituuko vai ei - kukaan ei häntä pakota.

Nepalissa vietettiin äitienpäivää tämän viikon torstaina. Toimistomme työntekijä Mandira, kutsui minut illalliselle isovanhempiensa luokse. Tyttäret olivat laittaneet kymmenisen ruokalajia vanhemmilleen ja lisäksi annettin lahjoja kuten hedelmiä, kananmuna, makeutusjauhetta... Myös isä sai lahjoja. Tyttäret pyysivät isältä siunausta suutelemalla tämän jalkaa ja isä antoi siunauksensa koskemalla jalalla tyttäriensä otsaa.

Mandiran perhe on aika tyypillinen nepalilaisperhe. Eno eli vanhin poika asuu perheineen isovanhempien talossa. Tyttäret on naitettu toisiin sukuihin, eivätkä he käy vanhempiensa luona usein. Tyttönä Mandiralla on tiukka kuri, mutta hänen nuorempi veljensä voi viettää hyvinkin vapaata elämää. 

Kuvia Tansenista

Lomalta tultuani, heti seuraavana aamuna lähdimme kenttämatkalle Palpaan, Tanseniin. Meillä oli kahden päivän ompelu/virkkaus/punontatyöpaja fyysisesti vammaisille sekä sokeille. Madanpokharan self-help center oli ostanut (halvan kiinalaisen) ompelukoneen ja ennenkuin pääsimme edes alkuun, oli kone jo rikki. Siispä korjaaja paikalle (ei kuvassa) ja odottelemaan.

Oli erittäin haastavaa opettaa kädentaitoja sokeille, mutta muitten näkevien asukkaitten opastuksella se kuitenkin onnistui kohta- laisen hyvin. Nepalilainen työskentely on varsin rentoa, eikä ihmisillä tunnu olevan minkäänlaisia suorituspaineita - se tehdään, mikä jaksetaan. Porukasta erottui kaksi tyttöä, jotka opettelivat ompelemaan kaksi päivää sinnikkäästi ja heidän sitoutumisensa kumosi kaikki pienet vastoinkäymiset.

Loman kruunasi liitovarjoilu - mahtavaa, jihuu!!!

5. päivä Ghandruk - Nayapul - Pokhara

Viimeinen aamu ja matka takaisin tuttuun ja turvalliseen maailmaan alkaa. Kävelyä kauniissa säässä ja luonnossa kolme tuntia, sitten tsekkasimme itsemme ulos Nayapulin check pointilla ja otimme taksin kohti Pokharaa. 

Trekki oli ikimuistoinen ja opin tuntemaan itseäni taas hieman paremmin mennessäni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Vaikka kylät olivat kauniita - vuorista puhumattakaan - kaupunkilaistyttönä tunsin pientä ahdistusta vuorilla, 1-2 päivän kävelymatkan päässä lähimmästä tiestä. Ja todella säälittävää; tunsin iloa ja helpotusta, kun näin poistullessamme ensimmäisen auton!

4. päivä Tadapani - Ghandruk

Päivä päivältä kävelymatkat lyhenivät ja helpottuivat. Alkumatkan nousut olivat rankkoja, joten viimeiset päivät sujuivat kuin leikiten. Ghandrukin kylä oli erityisen kaunis ja siisti. Monin paikoin kyläläiset kunnostivat ja siistivät polkuja. Myös talot olivat kauniita ja pihan selkeitä ja siistejä. Ghandrukissa oli yllättäen museo, jossa esiteltiin alueen elämää ja esineistöä vuosikymmenien varrelta. Suosikkiesineeni oli maissin lehdistä tehty ghuum, sateenvarjon ja sadetakin välimuoto, jota käytettiin sateella riisipellolla työskenneltäessä.

Ei muuten yhtään pöllömmät näkymät suihkusta.

3. päivän ilta Tadapani

Kolmannen päivän iltana saavuimme Tadapaniin, kylään, jossa oli 6-7 guest housea ja vain muutama asuintalo. Kaikki guest houset olivat täynnä, joten jouduin nukkumaan yön oppaitten ja kantajien kanssa - no, kokemus sekin. Koska trekkasin yksin oppaan kanssa, en voinut varata huonetta ennalta. Huoneen voi varaan vain, jos porukassa on vähintään  kaksi trekkaajaa.

Päivisin sää oli aurinkoinen ja selkeä; joka päivä nähtiin vuoret ja aina ne näyttivät satumaisen ihmeellisiltä. Illalla satoi pariin otteeseen rakeita ja ilma viileni ihanasti. Pyykkien kuivattaminen oli hieman haasteellista.

3. päivä Ghorepani - Tadapani

Aamiaisen jälkeen matka jatkui niittyjen poikki kohti Tadapanin kylää. Oli ihanaa kulkea pitkästä aikaa tasaisella! Tosin nousuja ja laskuja oli tasaisesti, muttei kovin suuria. Niittyjen lomassa oli upeita, jättimäisiä rhododendroneita. Puut olivat juuri kukkineen edellisellä viikolla ja saimme nauttia vain jälkimainingeista. Metsässä (paikalliset sanoivat viidakossa) oli kauniita vesiputouksia ja jokia. Joet olivat paikoitellen täysin kuivia, kuin odotellen sadekautta. Niityillä oli erityisen paljon valkeita hevosia.

3. päivän aamu Ghorepani -  Poon Hill - Ghorepani

Nousimme aamulla ennen aurinkoa ja lähdimme kiipeämään Poon Hillille, joka on 3210 metrin korkeudessa. Kävely aikaisin aamulla ilman aamiaista ja kahden päivän trekkauksen jälkeen painoi jaloissa, mutta väsymys vaihtui pian ihastukseksi. Annapurnan vuoret olivat sanoinkuvaamattoman upeita ja ne näyttivät joka hetki erilaisilta auringon noustessa ja valon muuttuessa. Reissuun vierähti pari tuntia, jonka jälkeen takaisin Guest Houseen aamiaiselle ja valmistautumaan tulevan päivän vaellukseen.

   2. päivä Ulleri - Ghorepani

Myös toinen päivä oli pelkkää nousua. Ylöspäin mentin 800 metriä, 2 810 metriin.  Ghorepanista oli upeat näkymät Anna- purnalle, ei hullumpi aamiaispaikka. Illalla sää oli todella sumuinen, ulkona ei nähnyt kättänsä pidemmälle. Pimeä laskeutuu kuuden jälkeen, joten ulos ei ollut asiaa. Sisällä sähköt sammuivat vähän väliä ja suuri osa illasta istuttiin kynttilöiden valossa.

Guest Houset pitävät hyvää huolta oppaista ja kantajista, mutta vieraista he eivät tuntuneet välittävän missään kylässä. Monet vieraat valittivat asiasta ja he eivät tunteneet oloansa kovin tervetulleiksi. Muuten ihmiset kylissä olivat ystävällisiä.

Ghorepanin kylässä oli kirjakauppa ja ”nettikahvila”. Yllättäen muutamassa kylässä oli German Bakery. Saksalaiset ovat käyneet kauppaa nepalilaisten kanssa vuosikymmeniä ja heidän perujaan on Nepalissa mm. vehnän viljely. Myös Danish Bakery`itä näkee Nepalissa usein. 

1. Päivä Pokhara –  Nayapul – Ulleri
 

Aamu alkoi tunnin taksimatkalla Nayapuliin, josta check pointin jälkeen alkoi viiden tunnin kävely Ullerin kylään. Matka oli nousua, välillä jyrkempää, välillä loivempaa. Kaikkinensa mentiin ylöspäin 900 metriä eli 2 010 metriin. Ullerin kylään on rappusia kuulemma 3333 kappaletta ja loppumatkasta alkoi jo jaloissa painaa.

Alkumatkan saimme kulkea rauhassa, mutta välillä ohitimme muita turisteja nepalioppaineen ja - kantajineen. Yllätyin, kuinka nopeasti ja suht vaivattomasti kävelin. Matkan varrella näimme myös aasikulkueita tavaralasteineen ja paikallisia (naisia ja lapsia) kunnostamassa polkuja trekkaajia varten. Muuten päivä oli varsin rauhallinen ja saimme kävellä omaan tahtiimme. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, eikä varjopaikkoja juurikaan ollut.

Perillä suihku ja lounas, tutustumista kylään. Kylän raitti oli nopeasti kävelty päästä päähän. Taloja Ullerissa oli kymmenisen ja muutama Guest House. Illalla turisteja oli moninkertainen määrä asukkaisiin nähden ja se tuntui aika karulta. Toisaalta paikalliset saavat toimeentulonsa turismista, joten hyvä niin. Illalliseksi nepalilaista perusruokaa, dal bathia ja aikaisin nukkumaan.

Pokhara on Nepalin turismitehtailun keskus. Täältä täytyi hakea trekkauslupa Poon Hillin trekkiä varten. Trekkausluvan myötä sain uuden identiteetin: nimeni on nyt Janna Noluace Truner. Bimal lähti oppaakseni ja kantajakseni. Mutta ennen trekkiä vietimme pari päivää Pokharassa vieraillen mm. lepakkoluolassa,  joka oli varsin haastava paikka ahtaanpaikankammoiselle. Puoleen väliin luolaa pääsin, sitten täytyi kääntyä takaisin – lepakoita en ehtinyt näkemään. Ravintoloita, kauppoja ja aktiviteettejä Pokharasta löytyy jokaiseen makuun.