Yosemiten kansallispuisto, Kalifornia, Yhdysvallat

Aikainen herätys aamulla ja neljän tunnin ajomatka Yosemiten kansallispuistoon. Puistoon kannattaa lähteä heti aamusta, sillä päivittäinen kävijämäärä on rajattu "vain" 18 700:aan vierailijaan päivässä ja kesällä, huippusesongin aikaan, 21 000:een vierailijaan. Lääniä tosin riittää, kansallispuiston pinta-ala on yli 3 000 neliökilometriä. Tänään puistossa oli kuulemma todella hiljaista, mutta suomalaisen mielestä - joka siis on tottunut tyhjään tilaan - puistossa oli liikaa ihmisiä. Talvikaudella puistoon on vaikea päästä, sillä tiet on usein suljettu lumen takia. Kesäaikaan kunnostustyöt sulkevat teitä. Viime viikolla iso lohkare oli irronnut kalliosta ja tukkinut laaksoon johtavan tien. Vyöry oli ollut valtaisa; ääni oli kaikunut kauas laaksoon ja pölyn laskeutuminen oli kestänyt 15 minuuttia. Mutta vyöryjä onneksi tapahtuu harvoin. Sen sijaan metsäpalot ovat alueella tavallisia. Tänäkin vuonna kansallispuistossa on ollut jo kuusi metsäpaloa. Visuaalisesti mustiksi hiiltyneet puunrungot ovat kauniita vihreää, jo uudistunutta aluskasvillisuutta ja sinistä taivasta vasten. Onneksi palot ovat olleet suht suppeilla alueilla ja ne ovat olleet hallinnassa. Sen sijaan Napan ja Sonoman metsäpalot tuntuivat Yosemiten kansallispuistossa saakka. Aamulla ilma oli sakeana savusta ja maisemat olivat utuisia. Onneksi tuulen suunta muuttui ja iltapäivällä oli jo helpompi hengittää.

Kapeat serpentiinitiet Yosemite Valleyssä saivat aikaan pientä pelon tunnetta ja matkapahoinvointia, mitä ei kyllä usein tapahdu. Kansallispuisto on rakennettu hyvin amerikkalaiseen tapaan: autolla pääsee joka paikkaan. Yosemite Valleyssa liikennöi myös shuttle-bussi, joka pysähtyy 21:ssä kohteessa. Toki näin pääsee näkemään paljon hienoja paikkoja, mutta kokemus jää vajaaksi, sillä et kuitenkaan pääse kokemaan paikkoja. Myös monet puiston poluista on asfaltoitu, joten luontokokemus jää varsin vajaaksi. 

Parhaiten näppituntuman puistoon ja massiivisiin vuoriin saa kiipeilemällä. Kiipeilijöiden suosituin kohde on "The Chief" eli El Capitan -kalliomuodostelma, joka kohoaa melkeinpä pystysuorana kilometrin korkeuteen. Vuoret ovat niin massiivisia, että kiipeilijät näyttävät pienenpieniltä muurahaisilta rinteillä. Kuulemma kiipeilysessiot saattavat kestää muutamankin päivän ja silloin kiipeilyyn liittyy omat haasteensa. Tässä Ylen jutussa selviää, kuinka kiipeilijät yöpyvät ja tekevät tarpeensa seinämillä.

Puistossa yöpyminen on kallista ja varaus kannattaa tehdä etukäteen. Yleensä leirintäaluepaikat täyttyvä heti, jopa muutamassa sekunnissa siitä, kun ne tulevat hakuun. Joihinkin paikkoihin haku on kerran kukaudessa ja silloin pitää olla skarppina.  Retkeilijöiden pitää olla skarppeina myös ruokiensa suhteen, sillä Yosemitessa asustaa mustakarhuja. Kaikki ruoka pitää laittaa yöksi lukollisiin bokseihin. Tämä sekä ihmisten että karhujen turvallisuuden vuoksi. Yleensä ruuanhakumatkoilla olevat karhut vaan hätistellään takaisin metsään, mutta joskus niitä valitettavasti joudutaan lopettamaan, mikäli ne koetaan ihmisille uhkaksi.

Onneksi tielleni ei osunut kuin mustahäntäpeuroja ja oravia. Ja muutama turisti. Yhden päivän aikana sain vain jonkinmoisen aavistuksen Yosemiten kansallispuiston kauneudesta ja Sierra Nevadan vuoriston massiivisuudesta. Kotimatkalla sain napattua yömaiseman San Franciscon siluetista. Kuva on otettu Yerba Buenan saarelta ja kuvassa vasemmalla näkyvä silta on Bay Bridge.